Mun terapeutillani oli tapana hokea mulle tuota. Mitähän pitäis ajatella siitä että hokee tuollaista totaaliyksinäiselle ihmiselle jonka nimenomaan on selvittävä kaikesta yksin?
"Kukaan ihminen ei selviä elämästä yksin"
erikaner
6245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luultavammin terapeuttisi antaa ymmärtää että se olisi omaa vikaasi että olet yksinäinen. Ja oma asiasi olisi saada niitä ystäviäkin.
Nuo metodit ovat usein aika hölmöt ja niillä pitkitetään vain "hoitosuhdetta".
Totta kai sun pitäisi itse yrittää kokeilla saada uusia ystäviä niin tämän netin kautta kuin muutakin kautta. Mutta eihän tuollainen syyllistäminen usein johda mihinkään.
Ei netin kautta. Unohtakaa kokonaan nuo "ystäviä netin kautta". Kuinka moni teistä on saanut yhdenkään ystävän netin kautta? Ja ystävällä tarkoitan nyt ihmistä, jonka kanssa tavataan livenä. On todella, todella vaikea löytää ystäviä netin kautta, sen sijaan niitä hakiessa jää helposti tuhlaamaan elämäänsä netissä nököttämiseen!
Harrastukset, seura-/yhdistystoiminta, opiskelut (myös vapaa sivistystoiminta) - sieltä niitä ystäviä löytyy. Ja kun saa muutaman ystävän niin tutustuu yhä uusiin ihmisiin ja ystäväpiiri laajenee kuin renkaat vedessä.
"Harrastukset, seura-/yhdistystoiminta, opiskelut (myös vapaa sivistystoiminta) - sieltä niitä ystäviä löytyy. Ja kun saa muutaman ystävän niin tutustuu yhä uusiin ihmisiin ja ystäväpiiri laajenee kuin renkaat vedessä."
Väärin. Näillä ihmisillä on jo omat kaveripiirinsä ja elämänsä, ja he vain hakevat virikkeitä, tai hetkellistä poispääsyä arkirutiineistaan noiden touhujen avulla. Eivät he halua muuta, kuin keskittyä siihen, mitä ovat tulleetkin tekemään. Perheelliset haluavat huilaustauon siitä itsestään ja muut haluavat keskittyä niihin omiin piireihinsä harrastusten välillä. Kellään ei ole koskaan aikaa mihinkään, kun täytyy juosta harrastusten jälkeen, joko kavereiden luo, taikka sitten kotiaskareiden pariin, ja sen jälkeen kavereiden seuraan. Vähän vaikeaa se on löytää seuraa, kun kaikilla muilla on jo se elämä. Pitäisi olla jotain tavattoman spesiaalia, että muut malttaisivat mielenkiinnostua. Näillä ihmisillähän ei ole tarvetta löytää kamuja, joten eivät he sellaisia etsikään, eikä heillä ole siksi mitään syytä ruveta hengailemaan jonkun hiipparin kanssa, joka nyt sattuu palloilemaan samassa paikassa samaan aikaan.
Miksi sitten monet saavat koko ajan uusia ystäviä em. toiminnoista? Olen itse viimeksi tämän syksyn aikana saanut tosi läheisen ystävän eräästä harrastuksestani. Meitä yhdisti vain mielenkiinto samaan asiaan mutta kun sen puitteissa tutustuttiin niin todettiin että ollaan muutenkin hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa ja esimerkiksi tällä viikolla kun hän tiesi, että saatan tarvita kyytiä erään asian takia, hän tarjoutui auttamaan.
Monet saavat, monet ei, joten ei tuo mikään yleispätevä ratkaisu ole. Itse olen harrastanut aikuislukiota & avointa yliopistoa jo useamman vuoden, mutta yhtään ystäväksi tai edes kaveriksi kutsuttavaa ei ole löytynyt. Kun taas netin kautta olen tavannut samankaltaisia ihmisiä, ja saanut pari ystävää.
En siis poissulkisi kumpaakaan tapaa, vaan molempia kannattaa kokeilla, eihän sitä tiedä mistä tärppää!
Aloittajan terpeutti ei varmasti halunnut syyllistää aloittajaa yksinäisyydestään, vaan yritti korostaa asian tärkeyttä ja kannustaa etsimään tukea ja läheisyyttä muista ihmisistä. Monilla on kuitenkin esim. vanhemmat, sisaruksia yms, eivätkä välttämättä osaa tukeutua heihin vaan peittelevät huoliaan ja esittävät, että kaikki on ok. Samoin monet kohtaavat päivittäin ihmisiä työssään, opiskelujen parissa, harrastuksissa yms, mutta eivät hyödynnä näitä tilaisuuksia tutustua paremmin. Ja nekin, jotka todella ovat yksin, voisivat yrittää löytää yhteyden muihin ihmisiin. Helppoa se ei välttämättä ole, tiedän kokemuksesta.