Yksiöistä on etenkin pk-seudulla pula. Tämä merkitsee sitä että niiden hinta nousee. Kaksioista ei ole samanlaista pulaa joten niiden hinnat ovat kohtuullisemmat verrattuna yksiöihin. Tämä tärkein peruste, toinen on myös se että kaksiossa pystyy asumaan pitempään. Sinne mahtuu pariskunta ja pieni lapsikin, ainakin jonkun aikaa. Yksiössä olisi ahdasta.
Ensiasunnnoksi mielummin kaksio kuin yksiö
Olenko oikeassa
19630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaksio on parempi ensiasunto kuin yksiö. Kaksioiden hinta ei kauheasti heittele, tilaa on jo välttävästi ja vastikekaan ei ole niin korkea kuin kolmioissa. Itse huomasin, että 50 neliötä on aika minimi kaksiolle, jos on kunnon keittiö. Kahdelle ihmiselle se ei vielä käy ahtaaksi, mutta kolmelle pitää jo hankkia isompi jossain vaiheessa.
"Kahdelle ihmiselle se ei vielä käy ahtaaksi, mutta kolmelle pitää jo hankkia isompi jossain vaiheessa."
Höpö, höpö, hyvin mahtuu nuori pari alle kaksivuotiaan lapsen kanssa.
Mitäs kroisoksia tänne palstalle on pesiytynyt? Monessa kantakaupungin kassuluukussa nukutaan samassa makuuhuoneessa alle murkkuikäisen lapsen kanssa. Usean perheen kohdalle tulee tilanne, jossa vanhemmat muuttavat nukkumaan vuodesohvalle olohuoneeseen lasten vallatessa makuuhuoneen.
Näin se vain menee tänäpäivänä asuntojen neliöhintojen keikkuessa 5000 euron hujakoilla.
Höpö-höpö, aika harvassa ne perheet jotka asuvat kantakaupungissa kaksiossa jossa vanhemmat nukkuvat olohuoneessa ja teini-ikäinen lapsi/lapset makuuhuoneessa.
Siinä käy niin että kun lapsi kasvaa tai niitä tulee lisää myydään kaksio ja ostetaan huomattavasti isompi lähiöstä.
Kantakaupungin pienistä asunnoista pidetään kynsin ja hampain kiinni. Tästä syystä perheet joutuvat elintasoloukkuun. Vaihtaisitko itse kimpaleen kultaa sangolliseen hopeaa? Olenpa joskus kuullut joidenkin muuttaneen kehyskuntien omakotitaloihinkin.
Aidot kantakaupungin stadilaiset ovat jo tottuneet ahtaisiin asuinoloihin monessa polvessa, joten huonejärjestelyä ei enää edes kyseenalaisteta. Maallemuuttajat ovat alunperinkin maalta kotoisin.
Hirveän kuuloista elämää, mutta tuollaistahan se on jos ei ole varaa omakotitaloon. Lapsiperhe ylipäätään kerrostalossa on surkea kohtalo mutta tuollainen meininki että joka ilta viritellään vuodesohvaa nukkumista varten olohuoneessa vanhemmille on kuin jostain köyhälistöstä 50-luvulta.
Olen asunut kerrostalossa koko ikäni viime vuosiin asti. Perheen onni ei ole mistään maallisesta kiinni, kunhan tietyt perustarpeet on täytetty.
Kerrostalossa asumisesta tekee sietämätöntä sellaiset naapurit, jotka eivät huolehdi omista asioistaan tai viettävät pahantapaista elämää (kasvattavat huumeita, elämöivät keskellä yötä, käyttävät liikaa päihteitä). Tällaiset naapurit ovat usein vaaraksi itselleen, muille asukkaille ja jopa kiinteistölle. Kerrostaloasumisesta saataisiin jälleen vaihtoehto, jos kunnat lakkaisivat ostamasta asuntoja vapaarahoitteisista taloista ja huumeiden viljelijän tai kaupustelijan saisi häädätettyä heti eli ei hyysättäisi rikollisia.
Kunnalla pitäisi aina säännöllisin väliajoin pöyhäistä vuokra-asuntonsa asukkaita tarkistamalla, onko asunnolle oikeaa tarvetta.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Tuskin meistä kukaan asuu tahtomattaan asunnossaan ja aina on olemassa parempi asunto, paremmalla näköalalla ja lähempänä työpaikkaa kuin nykyinen.
On asiaa tutkittukin, suurin osa haluaa asua ok-talossa, mutta kaikki eivät silti pääse omaan taloon vaan joutuvat asumaan kassulla vaikka asuisivat mieluummin ok-talossa:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/yli-puolet-suomalaisista-haluaisi-asua-omakotitalossa/2012/01/1482694
"Mitäs kroisoksia tänne palstalle on pesiytynyt? Monessa kantakaupungin kassuluukussa nukutaan samassa makuuhuoneessa alle murkkuikäisen lapsen kanssa."
Vit-tu tätä suomalaisten luterilaisuutta. Pidetään oikein hyvänä asiana että eletään vaatimattomasti ja köyhäillään. Oikein ylpeillään sillä.
Muualla euroopassa asunnossa on oltava vähintään yksi makuuhuone jokaiselle asukkaalle ja luonnollisesti sen lisäksi yhteiset oleskelutilat ja mielellään huone tai pari vieraskäyttöön tai työhuoneeksi. Vessoja pitää olla myös yhtä paljon kuin asukkaita ja mielellään vieraita varten "yleisö WC".
Niinpä. Loordilla on yksi yhteinen makuuhuone vaimon kanssa, lapselle oma huone, toista lasta varten erillinen huone, joka vielä toistaiseksi on "ylimääräinen", mutta valmiina odottamassa, lisäksi vierashuone ja työhuone / kirjasto erikseen, tuon lisäksi tietysti olohuone, ruokailutila, keittiö ja aula. Tietysti kodinhoitohuone, suurikokoinen sauna jossa lauteita useilla seinillä, pesuhuone, vaatehuoneet, eteistilat, parveke. Vessa löytyy erikseen vieraille ja talon väelle. Erillinen suihku pesuhuoneen kahden suihkun lisäksi vieraille. Autotalli katos, kaksi varastotilaa ja vintti.
Mutta mukavaa varmaan myös se kun on "kantakaupungissa" kanankakkaseinäinen muovimattolattiainen kaksio, jossa on oma pieni vessa ja vessassa suihku ja illalla levitellään vuodesohvaa olohuoneessa kun on siirrelty tavarat pois tieltä ja sitten vanhemmat lapset pääsevät yhdessä oikein siihen kaksion makuuhuoneeseen kun vanhemmat ovat pienimmän lapsen kanssa olohuoneessa odotellen että pienempi nukahtaisi jotta isi voi hiljaa nitkutella äidin kanssa ettei lapset kuule ja herää.
En tiennytkään että muualla Euroopassa on tämmöiset mieltymykset. Taidamme olla aika metsäläisiä ja tyytyä vähään, kun meidänkin osakkeessa on vain yksi vessa suihkulla ja pesukoneella. Kirjastoakin vasta suunnitellaan Töölönlahdelle. Mahtaakohan vetää vertaa ok-loordin henkilökohtaiselle kirjastolle :)
Pidemmittä puheitta taidan lähteä kotiinpäin luterilaisen vaatimattomasti jalkapatikassa. Matkalla piipahdan hammaslääkärissä ja ostan jääkaappiin kylmää extralenkkiä kivijalan alepasta. Uskon että on hampaat messingillä ja lenkki mikrossa ennen kuin ok-loordi on päässyt edes tuusulanväylän alkuruuhkaa pidemmälle.
Kaksioistakin on tiukka kysyntä, niitä ostaessa kilpailee ihan yhtälailla sijoittajien kanssa, kuin yksiöistä ja edulliset löydöt häipyy markkinoilta saman tien sijoittajien toimesta.
Kannattaa saman tien aloittaa kolmiosta, ellei sitten ole ihan varma että elelee vielä vuosi yksin tai jos on tarkoitus jättää tuo ensiasunto myöhemmin sijoitusasunnoksi.
Kolmio on soppeli kahdelle ja siihen mahtuu kolmaskin sitten kun tulee perheenlisäyksen aika.
Kuten sanoit, yksiöistä on pula. Tästä on se etu, että yksiön saa aina kaupaksi hyvään hintaan, joten sellaisen hankkimisessa on pieni riski.
Ei sen asunnon myyminen ja uuden hankkiminen ole vaikeaa.
En kyllä suostuisi asumaan yksiössä, vaikka asunkin yksin.
Jos yksin asuu niin eihän siinä makuuhuoneessa käydä kuin nukkumassa, miksi ei muka iso yksiö riittäisi? Iso yksiö hyvällä paikalla on paras ensiasunto. Mahtuu sinkkuna, pariskuntana ja vielä lapsenkin kanssa kolme ensimmäistä vuotta hyvin menee.
Pienen lapsen kanssa tarvitaan vähintään kaksio. Yksiössä ei saa kumpikaan vanhempi nukkua vuorollaan rauhassa, jos lapsella on uniongelmia.
Lapsi kannattaa vauvasta asti opettaa nukkumaan omassa sängyssä ja omassa huoneessaan, muuten et nuku kunnolla öitäsi ennen kuin se lapsi muuttaa pois kotoa.
Eräs yksiössä asuva yh-äippä nukkui samassa sängyssä 15 vuotiaan "vauvansa" kanssa. Joutui hankkimaan isompaa asuntoa kun asia sattui tulemaan ilmi koulun terveydenhoitajalle, joka sanoi että ei se ole enää oikein sopivaa ja jos tilanne ei muutu niin hänen on pakko tehdä lastensuojeluilmoitus.
Jos löytyy hyvä niin mikä ettei. Kaksio on pidemmän aikavälin asunto, siitä ei tarvitse tosiaan heti singota ulos lapsen syntyessä ja saa rauhassa katsoa isompaa.
Me tosin muutettiin kun vaimo alkoi odottaa kun noissa 50-luvun taloissa pesuhuoneet on pienet ja säilytystilat lastenvaunuille olemattomat. Lisäksi neljäs kerros eikä hissiä.
Mutta olisihan siinä kuitenkin voinut asua jos ei olisi hyvää isompaa löytynyt.