Minä ja sinä ovat lyhentyneet mä- ja sä- muotoon, murteesta riippuen muiksikin.
Itse koen tuon edistyksenä, hienostelun poistumisena.
Itse koen tuon edistyksenä, hienostelun poistumisena.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
esim. ranskassa lyhennellään. Sointuvuus ja kauneus, vaivattomuus paranevat.
Tätä ranskankielen sanojen lyhentelyä jäin kyllä miettimään. No, minulla ei ole murteista kokemusta, mutta ettäkö je ja te - pronomineja lyhenneltäisiin, kuinka?
Eri asia on se, kun vokaalialkuisen verbin edellä on vokaaliin päättyvä pronomini...esimerkiksi j´adore (jumaloin). Ei kuitenkaan aina näin ole, en selosta enempää. En täydellisesti ranskaa osaava todellakaan ole, mutta tässä käsitykseni lyhentelystä. No, sointuvuus tässä tapauksessa...kirjoitan äännettynä j´adore = zador. Muuten je = zö. Ei tuokaan zeta vastaa ranskan äännettyä soinnillista ässää.
8 ei siis sanota ze adore
Parbleu.....jäi asiaton sotku tonne alas. Kirosana tuo parbleu. Äännetään parblöö !!!
mä ja sä on ollut murteissa ennen kirjakieltä.
Puhekieli on vaivattomampaa ja sisältää lyhenteitä. Muistuu mieleen presidentti Ahtisaari, joka julkisesti käytti luontevasti tuota mä ja sä sanontaa. Minua ei se häirinnyt, mutta oudoksuttiin sitä joissakin piireissä.
Puhekielessä käyttäisin sanaa *mua se ei häirinnyt* t:kin jäisi pois, mutta kirjoittaessa on tullut luontevammaksi käyttää kirjakieltä.
Muutaman vuosikymmen aikana huomaa jo kirjallisuudestakin muutoksia, Mika Waltari käytti sanaa ateljeeri, nykyään se on ollut pitkään atelje'.
Varmaan löytyy monta muutakin vastaavaa.
on henkilöitä, jotka vaativat sinä jä minä muojen käyttöä puhekielessä niiden kankeudesta huolimatta. Kun minusta tuntuu muuttuu musta tuntuun , on sanonta kyllä vieras.
Jäin oikein miettimään, kumpaa käytän mä vai minä ja sä vai sinä.
Riippuu kai tilanteesta.
Tärkeintä on, kumpikin tulee luontevasti.
(Puskasuleima huutelee, että hänellä ei moisia ongelmia ole:
hänhän sanoo miä ja siä)
Oks sulle vierasta kun mä puhun näin? Tää on ihan arkikieltä ja luontevaa mulle. Oisko tää jotenkin uusmaalaisten slangia sitten?
Kaikki tutut puhuvat samoin täällä.
Täytyy myöntää tän olevan sitä jokapäiväistä kielenkäyttöä omien kanssa.
Tuntuis vaan liian tuttavalliselta, ehkä en vieraitten kanssa sentään puhuis näin vapaasti.
Mie monesti mielellään kirjoitan puhekielellä. Minusta mä ja sä ovat suomenkielen pilkkaamista, mutta mullahan kaik murteet sekasi. Mie - minän tunnen läheisimmäks.
Sinulla Susmorsian onkin lähellä yleiskieltä oleva puhekieli, jossa muutama itäsuomalaisuus vilahtaa...näin olen ollut huomaavinani. Omaan suuhun luonnikkaasti mallaava puhetapa on niin asian summa, viehättävä persoonallinen piirre. Minäkin sanon usein minä, koska olen minä-alueelta syntyisin, mutta mä ja sä eivät korvaa rassaa, kielellekin kerkiävät, oikeastaan nautin kaikkinaisista kielen vivahteista ja vaihtelusta.
Runokielen mä ja sä perustuvat ilmeisesti rytmiin, tietty tavumäärä piti saada. "Sun tulisuudelmasi tähden aatos entää"...ei siinä kerkiä laulaa "sinun". Mutta "Sinun silmiesi tähden"...siihen on runomitassa aikaa.
Viron kielen tuntijana voit ehkä kertoa, onko siellä ma ja sa jotenkin kirjakielisempiä kuin meidän mä ja sä. "Ma armastan sind"...sen vastauksen saa kun kysyy, mitä on "Minä rakastan sínua" viroksi.
Ai, tuohon kysymykseesi....vaikee vastata, mutta sen käsityksen oon saanyt, että enemmän tasavertaisia ovat ma ja mina, sa ja sina kuin suomen minä ja mä. Eikös mellä mä ja sä lueta murteisiin kuuluvaksi. Vörun murre poikkeaa aika lailla muusta Viron kirja- ja puhekielestä.
Virossa puhutaan suorempaan asioista eikä olla niin herkkänahkaisia kuin Suomessa, sanotaan oma mielipide napakammin, ei kierrellä. Meillähän jo eriävä mielipide voi aiheuttaa jopa tappelun, jos ´vastapeluri´ on ehdoton ´minä olen aina oikeassa- henkilö´.
Yks juttu vielä, meillhän puhuttelutapaan on tullut vaikutusta tietysti aikanaan ylemmän luokan ruotsinkielisyydestä, Virossa taas saksankielestä. Virossa käytetään varmastikin enemmän teitittelyä tuntemattomien kanssa puhuttaessa, meillähän sinuttelu on yleistynyt ihanpa tyystin reilussa kymmenessä vuodessa.
No tämän verran ´uskalsin´ vastata kysyessäsi. Onhan tuolla ranskaakin, joka kyllä on aikamoisen kaukana suomenkielestä !!!
Tälläkin palstalla taitaa monellakin olla tavoitteena julkisen imagon säilyttäminen, puhua eri mieltäkin ollessaan puskasta ja kierrellen, kaarrellen
Liekö sitten se sitä ´sivistystä´ja hyvää käytöstä....no enpä tiiä.
Huhhuh, kun rupes ihan pelottamaan, tuolla loppupuolella taitaa tämä aina oikeassa olija ruveta ittekseen tappelemaan. No, miepä häippäsen, Hyvää yötä Ramoona, huomenna taitaa Etelä-Suomeen olla tulossa lunta, ja siis liikennekaaos luvassa.
Miusta tuntuu, jotta myö voijaan haastella vappaasti ihan silleesä, ku ite kukkii tykkää elikkä sill viisii ainaki mie aattelen. Oot sie Ruuneperi er mieltä? Jos kohale ossuu tilasuus, jossa vaajitaan kirjakieltä, niin onnistuuha sekkii.
Muistaakseni muuan professori luonnehti suomea ja siis kirjakieltämme erityisen kultivoituneeksi kieleksi. Kauneimmaksi suomalais-ugrilaiseksi kieleksi hän nimesi Tverin karjalaisten kielen.
Samaa mieltä olen. Aivan täsmallisesti oikean kirjakielen hallinta voi kyllä pettää - minulla
mää, sää, hää(t. hiän) myö, työ, hyö. Lukus. yy, kaa, koo, nee, vii, kuu, see, kas, ys, nol. Siinä tärkeimmät.
Ajasta, paikasta ja jopa mielentilastakin taitavat minulla nuo persoonapronominit vaihdella.
Silloin, kun poikamme olivat pieniä, ja heidän kanssaan menivät napit vastakkain, ratkaisin tilanteen siirtymällä lempinimestä viralliseen nimeen ja kotikielestä kirjakieleen.
Jälkikasvu ymmärsi yskän ja totteli seuraavan toteamuksen kera: - Nyt äiti on tosissaan. Puhuu kirjakieltä.
Olen huomannut, että pikkutytöt kotileikeissään äidin roolissa puhuvat usein hyvin huoliteltua kirjakieltä nukeilleen ja pehmoleluilleen, keskenäänkin, jos on monta leikkijää. Mukaan tulee harvinaisiakin sanoja, joita ovat kuulleet lastenkirjoista. Omien lasten sanontoja olen kirjoitellut muistiin. Tällainenkin muistuu mieleen : Senkin kanalja, nyt minä kyllä telkeän sinut ullakon perimmäiseen sopukkaan !
Suomessa on vain yksi sukupuolineutraali hän-pronomini. Eihän meillä ole sukuja eikä artikkeleitakaan, helppo kieli siis :). Monasti ovat kielimiehet miettineet tätä, onko kyse maskuliinisesta sanasta ja että pitäisikö rinnalle kehitellä feminiininen. On ehdotettu hen-sanaa, ja joku keksi , että otetaan naista merkitemään hänetär.
Aika hauska on tietääkseni Oulun puolessa käytetty "met tulemma", olen kuullut käytettävän myös het ja nämät.
Oulusta oon ja kehtaan sanua.
Ikipäivänä en ole siellä moista mettiä kuullut. Lapissa kylläkin.
Monistahan Oulu on jo Lappia. :))
Oulussa minä on mää, ja sinä sää.
Pittää vielä oikasta.
Oletko sinä = ookko nää.
Eikähän kukaan puhu täydellistä murretta, kaikilla se on sekoittunut enemmän tai vähemmän.
on kylläkin etelä pohjanmaalaista , ei Oulussa.
Siinäpä se taika onkin. Itse olen syntynyt Oulussa ja kasvanut, toinen vanhempani etelämmästä, toisen sukujuuret Kainuussa ja Keski-Suomessa, vanhempansa siis.
Kuka meistä puhuu jotain murretta täsmällisesti, ja onko sitä edes?
Jo kylittäin samassa murteessa on eroja.
nut lapsena kotiseudullani Seinäjoella. Murre vaihteli huomattavasti esimerkiksi minun kotonani puhutusta
kauempana asuviin.
Pohjalaiset persoonapronominit :
Minä, sinä, hän, me, te, he.
Lausutaan:
Moon, soot, son, moomma, tootta, non.
Minä olen = moon
Sinä olet = soot
Hän on = son
jne.
kielessä oiotaan.
Molen kyllä kuullu että nolis jotenki ku
molen, solet, son, molemma, toletta noova, ja jatkoa:
mullon, sullon sillon meillon teillon, heillon
Täälei vishiin ole kettään nuuskakairalaisia että saisima oikheen vääntään h:n päältä ja tingata että tullekos se kerakkeen etheen vai taakse.
Että nuin!
http://www.kotus.fi/
Je aime = j'aime = minä rakastan (lausutaan: ('zem')
Je t'aime = minä rakastan sinua (lausutaan: 'zötem').
( Kirjoittakaa lisää, minä en ehdi.)
Miks sää Satu? uudelleen ranskaa vedät tänne, kyllä tuo vokaalin häviäminen on eri juttu kuin suomenkielessä....
Sun perskutarallallei!
Jos täällä ruvetaan hienostelemaan ranskalla, niin minä kyllä suutun!
Ettäs sen tiärätte!!!
nouseroja ei ihmisten välillä ole, ei kieltenkään, ja suomi on kaunista, yhtä kaunista kuin ranska, hienouseroa ei ole!
Rooma taikka Rauma, Pohjanmaa tai Pariisi, siellä elää ihmisiä, kaksijalkaisia lämpimiä olentoja, jotka kommunikoivat puheääntein!
kilöidenkin puhe kuulostaa eri tavalla kauniilta, samoin laulukin. Olipa sitten kyse suomesta, italiasta, ranskasta...
Ranskassa tuo lyhentely on vain paljon tavallisempaa ja isompaa kuin italiassa.
Ranskassa pitää oppia vielä sekin, siis tuo heittomerkittely!
Ja kirjoitus, joka ei ole äänteenmukainen kuten suomen kielessä ja italiassakin !
Ja totta sekin, että puhujastakin riippuu kielen kauneus, aivan samoin kuin laulussa. Kuullun nautittavuus on persoonakohtaista.
Itsestään selviä asioita nuo, ei suurta älykkyyttä tarvita tuon ymmärtämiseen.
Aukaise toki oma ketju ihan omalla nimmarilla, ettei tarvitse vain sieltä kuikkia.
"Kiusaaja valitsee uhrikseen ihmisen, jolla on häntä itseään korkeampi häveliäisyyskunnys, jollain kiusaaja saa vaapaasti paukoa alentavia"mielipiteitään"."
moneen kertaan huomattu, huomaan sinun olevan 60 plussalta, koska siellä joku kirjoitti noin.
Joka ketjuunko pitää oma show saada aikaan ?
näyttää palavan halusta saada riita aikaseksi, on kai unohtanut ne struumalääkkeensä ottaa.
Älkää välittäkö siitä! DDD
Voisinko saada lasillisen viiniä? = Est-ce que je peu avoir un verre du vin?
lausutaan suurinpiirtein [eskö jö pö avuaar ö ver dy vö]
Mitä sinä teet? = Qu'est-que tu fait?
lausutaan [keskö ty fe]
Muistin viel koulusta.
http://www.uta.fi/opiskelu/oppiaineet/ranskan_kieli.html
Mää puhun erilailla kun meen Tampereelle, mummupuhu etelä.pohjanmaan murretta , ja se oli niin kotosta
Joskus huomaa kun joku koittaa puhua kankeeta kirjakieltä ,tavallisessa keskustelussa , sen huomaa häiritsevän.
Lukaisin tuon linkin vinkin. Ilman ironiaa kirjoitan minäkin. En malta olla mainitsematta, että tietooni on saatettu jo muutama vuosikymmen sitten, että ranska on Karkkilan kielen murre.
Ihmettelen, että asiaa ei yliopistotasolla tunneta, vaikka siitä on todisteena esimerkiksi tämä: Sans sää se sil!
Karkkilan murre on niin moninainen ettei se ole minuun vuosien saatossa tarttunut, olen kuitenkin seurannut että esim.
semmoinen...simone, simmottis, sillane ties kuin monta tulkintaa, ja kuka osaa aksentit, siinä se juju.
Kaikki murteet on omalla mukavia kuunnella, aina niistä selvän saa.
sanoissa mitään hienostelua ole. Se on vain käytännössä helpompaa ja sujuvampaa.
KIERTELIN JA kulkeissani huomasin Herrojej siemailevan kuohuviini,veisitte iloksi Sotaveteraaneille...Monikin yksin köyhydessä elää,pelkällä puurolla,kun miehiltä ruanlaitto on oppimatta jäänyt ,nyt voimat vähissä,hän soi olevan 5min ruanlaitto.Sen vilä jaksaa. Mihin kerätytyt rahat menee. Henkilö kohtaisesti
nähnyt sotaveteraanin puuron keiton ja huushollin hoidon. Kuka istuu niidenkin rahojen pällä,nytkin annoimme 5e taitaa pitää lpettaa,jos samanlaisia viestejä valuu.