Minulla on 10kk ikäinen palveluskoirarotuinen koira. Treenaamme aktiivisesti useampaa lajia ja perustottelevaisuus on hyvin hallussa. Koira on nöyrä ja kuuliainen. Olen sosiaalistanut sen hyvin, se on nähnyt elämänsä aikana paljon erilaisia koiria ja ihmisiä ja on sosiaalisesti lahjakas tapaus. Mitään ikävää ei ole koskaan kanssakäymisten tiimoilta sattunut niin eläinten kuin ihmistenkään kanssa, kaikki ovat olleet nuorelle uroolleni potentiaalisia leikkikavereita ja rapsuttajia.
Viiden kuukauden iässä alkoi mörköily etenkin pimeässä liikennemerkkejä, roskapönttöjä, postilaatikoita ynnä muita sellaisia kohtaan. Näistä päästiin nopeasti eroon, kun käytiin yhdessä vähän tönimässä pömpeleitä ja todettiin, ettei vaaraa ole.
Nyt jonkin aikaa sitten on ilmennyt ongelmia kodin ulkopuolella muita koiria ja ihmisiä kohdatessa. Koira pöhisee, eikä pöhinä lopu millään. Vastaantulijoita ei oikein sovi käydä kuitenkaan tuuppimassa koiralle kertoakseen, että tämäkin on ihan harmiton juttu.
Koira kulkee lenkeillä remmi löysällä ja hakeutuu lähelleni vastaantulijoita kohdatessamme. Kieltäminen ei auta. Pari kertaa rankaisin koiraani kovemmin ottein, kun kiellot kaikuivat kuuroille korville, muttei siitä ollut apua, enkä halua aggressiivisella käytökselläni tehdä koirastani remmirähjää. Koira on herkkä ja alkoi tämän jälkeen pöhistä ja sen jälkeen väistellä minua "anteeksi pyydellen", jonka jälkeen pöhisee taas. Tietää siis käytöksen olevan kiellettyä, mutta toteuttaa sitä silti.
Namittamisen toimivuus on sattuman kauppaa. Joskus on ihan ok syödä lihapullaa, vaikka edessä olisi kolme kertaa isompi raivoissaan räyhäävä peto, toisinaan koiralla on viimeisenä mielessä syöminen, kun kirkkaassa päivän valossa vastaan kävelee potentiaaliseksi tappajaksi todettu mummo.
Koirat ovat pöhinän kohteena lähestulkoon aina. Eniten ehkä huolestuttaa se, että aivan normaalilta näyttävä ja normaalisti liikkuva ihminen päivän valossakin saattaa aiheuttaa koirassa epävarmuutta. Ja se, että miten niin sosiaalisesta koirasta tulee tällainen?
Murkkuilun ja mörkökauden piikkiinhän tämä kaiketi menee. Mutta mitä asialle tekisin? Jotkut sanovat, että älä huomio, se menee ohi. Mutta meneekö ja entä, jos ei menekään?
Viiden kuukauden iässä alkoi mörköily etenkin pimeässä liikennemerkkejä, roskapönttöjä, postilaatikoita ynnä muita sellaisia kohtaan. Näistä päästiin nopeasti eroon, kun käytiin yhdessä vähän tönimässä pömpeleitä ja todettiin, ettei vaaraa ole.
Nyt jonkin aikaa sitten on ilmennyt ongelmia kodin ulkopuolella muita koiria ja ihmisiä kohdatessa. Koira pöhisee, eikä pöhinä lopu millään. Vastaantulijoita ei oikein sovi käydä kuitenkaan tuuppimassa koiralle kertoakseen, että tämäkin on ihan harmiton juttu.
Koira kulkee lenkeillä remmi löysällä ja hakeutuu lähelleni vastaantulijoita kohdatessamme. Kieltäminen ei auta. Pari kertaa rankaisin koiraani kovemmin ottein, kun kiellot kaikuivat kuuroille korville, muttei siitä ollut apua, enkä halua aggressiivisella käytökselläni tehdä koirastani remmirähjää. Koira on herkkä ja alkoi tämän jälkeen pöhistä ja sen jälkeen väistellä minua "anteeksi pyydellen", jonka jälkeen pöhisee taas. Tietää siis käytöksen olevan kiellettyä, mutta toteuttaa sitä silti.
Namittamisen toimivuus on sattuman kauppaa. Joskus on ihan ok syödä lihapullaa, vaikka edessä olisi kolme kertaa isompi raivoissaan räyhäävä peto, toisinaan koiralla on viimeisenä mielessä syöminen, kun kirkkaassa päivän valossa vastaan kävelee potentiaaliseksi tappajaksi todettu mummo.
Koirat ovat pöhinän kohteena lähestulkoon aina. Eniten ehkä huolestuttaa se, että aivan normaalilta näyttävä ja normaalisti liikkuva ihminen päivän valossakin saattaa aiheuttaa koirassa epävarmuutta. Ja se, että miten niin sosiaalisesta koirasta tulee tällainen?
Murkkuilun ja mörkökauden piikkiinhän tämä kaiketi menee. Mutta mitä asialle tekisin? Jotkut sanovat, että älä huomio, se menee ohi. Mutta meneekö ja entä, jos ei menekään?
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Murkkuilun ja mörkökauden piikkiinhän tämä kaiketi menee."...ei mene, vaan kontaktin puutteen piikkiin.
"Koirat ovat pöhinän kohteena lähestulkoon aina"
Tuossa iässä alkaa hormooni toiminnat ohjaamaan käytöstä. Niin tai näin, tuota puutteellista kontaktia on vahvistettava.
Pentele se mitenkään liity kontaktin puutteeseen jos koira on epävarma :D
Kyllä tervepäisen koiran pitää pystyä normaalilla lenkillä käymään ilman että makkaraa on suussa joka nurkalla....
jos se on sosiaalistettu 16vuukon ikään mennessä, sen jälkeen on yrittäminen ollut turhaa!!
Asiallista asiaa huoleesi, olisiko mahdollisesti silmäspesialistille asiaa, koska tuosta viestistäsi sai käsityksen että tilanne rauhoittuu, kun mennään pelon kohdettä lähelle
miksi makupala aina liitetään kontaktiin? Aika ahdasta ja mustavalkoista ajattelua
Namihöpötys on pilannut sotien jälkeen tässä maassa enemmän koiria mitä sodissa miehiä kappaleiksi ammuttiin. Suositan "takana" -komentoa. Koiralle ympätään päähän takana-komento, jolloin koira kävellä köpöttelee hihna löysänä 0,5-1,0 m kävelyttäjän perseen takana. Rinnalle ei saa tulla käskyn aikana tai tulee kuonoon. Siinä vaiheessa kun vastaantulija on melkein kohdalla komento "istu". Sitä noin 1 min. Sitten taas liikenteeseen. Koira vaikuttaa terveelle, mutta vähän hömelölle.
Koira kulkee hihna löysällä aina. Toisen koiran tullessa vastaan se hakeutuu lähelleni kuin "turvaan" pöhisemään pahalle maailmalle. Välillä vetäytyy myös taakseni. Ja ihan käskemättä. Myös tästä syystä olen jättänyt kovaa rankaisemisen pois, koska ennemmin haluan jaloissani pöhisevän koiran kuin koiran, jolle on tehty selväksi, että sen on pärjättävä yksin ja siinä se sitten räyhää remmin nokassa.
Se, että koira katsoisi minua silmiin tai istuisi ohitustilanteessa ei vaikuta pöhisemiseen.
Jatkuva namitus on minustakin kukkahattuilua, mutta silti mielestäni ehkä toimivin tähän astisista neuvoista. Epävarman koiran turpa tukitaan ruualla ja tilanteesta tuleekin mukava, kun se saa ruokaa. Ongelma on siinä, että välillä se pöhinä on koirasta parempi vaihtoehto kuin syöminen. Siksi kysyin uusia ideoita.
Ehdottaisin tuota millä itse sain evp.remmirähjän rauhoittumaan, eli puhumalla koko ohituksen ajan. Kertoa koiralle jo kaukaa että "Sieltä on tulossa Rekku ja lenkillä on hän kuten mekin. Mennään vaan rauhassa ohi eikä aleta pitää poliittisia palopuheita, niin ei meidänkään tarvitse kuulla solvauksia heiltä. Ja jos jonkun puhua pitää niin anna kun minä hoidan puheet jne". Sama sovellettuna ihmisiin toimii varmaan kanssa ellei sitten riitä välinpitämätön tuhahdus "äsh, anna olla, mitä turhaa(n haukkujas haaskaat)".
Sitten toinen hyvä jota ei taida olla vielä sulle ehdotettu, on että vaihdat namit johonkin risaan hanskaan tmv. Tätä kun heilutat viekottelevasti(kuin haavoittunutta riekkoa) nokan eessä ja haastat leikkiin, saattaa hyvinkin tehota riittävän pitkän aikaa. Jos saat sitä vielä kantamaan hanskaa suussa ohituksen ajan niin estää haukut kummasti kun on tärkeä tehtävä hänellä.
Auttaako kauempaa ohittaminen pöhinään?
Jos auttaa, niin voisitte aluksi kiertää ohitettavia kauempaa ja siten että ihminen on koiran ja ohitettavan välissä, vähän niin kuin että sinä hoidat hommat, eikä koiran tarvi epävarmuuttaan hoitaa tilanteita. Ja sitten kun koira luottaa että sä et pistä sitä liian vaikeisiin tilanteisiin, vaan ohjaat kauemmas niistä, niin voi alkaa lyhentää välimatkaa. Voit myös liittää siihen "ohi" sanan tms. Ja opettaa että löysällä hihnalla mennään ohi vähän kauempaakin. Ja sen "ohi"-sanan voi liittää myös niihin vähemmän epäilyttäviin ohittamisiin, jotta koira hiffaa että nyt mennään ohi eikä tavata niitä ihmisiä oli ne sitten epäilyttäviä tai ei. Se tuo enemmän varmuutta ehkä koiraan.
Tietty voi namittaa, mutta se on tehtävä silloin kun koira on rauhallinen ja vain katselee niitä ohitettavia. Siinä vaiheessa vahvistaminen auttaa. Mutta jos koira ehtii jännittymään ja alkaa pöhisemään (ja olette koiran mielestä liian lähellä ohitettavaa), niin sitten on jo myöhäistä ja se on silloin jo namilla houkuttelua/harhauttamista eikä auta sinänsä pöhinään.
Varmaan tuo ongelma johtuu juuri tuosta hormonituotannon lisääntymisestä ja nuoruuden epävarmuudesta. Ja ehkä koira pyrkii ottamaan vastuuta ympäristöstään, eli jos sen mielestä sä et hoida niin sen pitää yrittää pärjätä noiden tilanteiden kanssa, mikä tietty on nuorelle koiralle aika paljon huolehdittavaa.
Meillä myös saatetaan ilmoittaa jos joku epäilyttävä on tulossa yms, mutta yleensä riittää että kuittaan koiralle, että se on ihan ok, ja se annetaan olla ja mennään ohi. Sitten se koira vaan luottaa siihen että mä huomasin koiran huolenaiheen, ja hoidan tilanteen jos tarvitsee.
Juttelusta ei ole ollut apua, mutta voisin kokeilla leikittämistä. Treeneissä koiran ollessa korkeassa vireessä, ei ole väliä, vaikka kentällä olisi tai tapahtuisi mitä. Lenkillä koira on kuitenkin rauhallinen. Se saa haistella, tehdä tarpeitaan ja liikkua - remmi löysänä tietenkin (ei ole meillä ongelmana). Mietin, että tuoko lelun ottaminen lenkille mukanaan vireen noston. En kuitenkaan halua, että koira höyryää koko ajan vierellä seuraten ja odottaa lelua suuhun.
Kaukaa ohittamisesta en usko olevan hyötyä. Kuljen aina vasemmassa reunassa ja olen opettanut koirankin kulkemaan siellä. Koira on siis aina ohitustilanteissa minun ja ojan välissä, ei nokakkain vastaantulijan kanssa.
Tänään lenkillä kuljimme jonkin matkaa toisen koirakon perässä. Välimatkaa oli kymmenisen metriä ja pöhinä alkoi välittömästi, kun toiset pölähtivät eteemme, vaikka edellä kulkija oli ihan neutraali tapaus (toinen koira ei reagoinut meihin mitenkään). Tällaisessa tilanteessa on namittaminenkin vähän tyhmää, kun saat kilometrikaupalla tunkea herkkua suuhun. Jossain vaiheessa meni itseltä hermo ja komensin koiraa kovemmin. Pöhinä loppui ja palkkailin kontaktista. Koira tosin oli loppulenkin kovin varovainen minua kohtaan ja kerran tämänkin jälkeen haukahti epävarmasti toiselle ihan kunnolla.
Ja olen tosiaan pyrkinyt huomaamaan tilanteet ennen koiraa, ottanut koiraa käskyn alle ja palkkaillut kontaktista, lähempänä imuttanut koiraa.
Pitääpä seuraavalle lenkille kaivaa lelut mukaan.
Jos ei kotikonstit auta,niin hakeudu arkitottelevaisuus kurssille.Siellä näkee muita koiria,oikea aikaista palkkausta,harjoitellaan ohituksia,saa ehkä hyviäkin vinkkejä...riippuu tietysti kouluttajasta.Mutta eivät maksa paljoa,eikä niistä mitään haittaakaan ole.
Minäkin ehdotan arkitottiskurssia tai sitten näyttelytreenejä (siellähän koira joutuu juoksemaan jonossa ja seisomaan vieretyksin muiden koirien kanssa, ei haittaa vaikka ei koskaan olisi näyttelyyn menossa). Pk-tottistreeneissä on usein se ongelma, että treenataan yksikseen (tai toinen koira on mukana pelkästään paikallamakuussa) ja näin sen ei tarvitsekaan oppia käyttäytymään/tottelemaan muiden koirien ollessa paikalla. Lelu mukaan lenkille ja ennen kuin pörinä alkaa, kontakti koiraan, patoot sitä lelun avulla ja kun ohitus on tapahtunut, palkkaat koiran pienellä leikkituokiolla.
En oikeen ymmärrä näitä mörkö- ja murkkukausia, mulla on yhdeksäs koira menossa, eikä kenelläkään ole kumpaakaan kautta koskaan ollut, tai sitten olen vain niin tyhmä, että en ole sitä huomannut :) Koirasi on vielä kovin nuori, joten sinä saat siitä vielä "kelpo kansalaisen", kun vaan olet johdonmukainen koulutuksessa.
Me treenataan TOKOa, jälkeä ja suojelua. Kyllä me treeneissä käydään, 80€ arkitottelevaisuus ei "turhaan" (vedän itsekin kursseja) kiinnosta, kun ei koira siellä reagoi. Olemme käyneet järjestetyissä ohitusharjoituksissa. Mätsäreissä ollaan käyty, siellä ei ongelmaa ole kehässä. Treeneissä ei välitä muista, on kontaktissa ja hyvässä vireessä. Koira on ollut 8 viikkoisesta asti mukanani töissä koirahoitolalla tarhassa. Mitään ikävää ei ole sattunut ja tämä ongelma on ilmennyt vasta nyt murkkuiässä. Treenaamme silloin tällöin kaveriporukalla. Koiralla on paljon kavereita, joille se ei pöhise missään vaiheessa. Ainoat tilanteet TARHASSA, kun hoitokoiria kulkee, OMALLA PIHALLA, kun naapurit kulkevat parkkipaikalla ja LENKILLÄ.
Eipä mullakaan ole aiemmilla koirilla ollut selkeää murkkuikää, mutta tähän mennessä on nähnyt aika paljon erilaisia tapauksia. Jotkut heittäytyneet täysin mahdottomiksi tuossa iässä, toisilla ei mitään vaikutusta.
Eikö siellä suojelutreeneissä ole iso nippu kokeneita konkareita joilta voisit kysyä neuvoa ?
Tuntevatkin varmaan sinut ja koirasi paremmin.
Itse olen nähnyt kyllä tuollaisia "mörkökausia", jolloin koira on helposti reaktiivinen, yleensä näkyy siinä puolen vuoden paikkeilla tms.
Tarhassa pöhiseminen, omalla piha jne nyt ainakin kuulostaa orastavalta reviirikäytökseltä ja reaktiiviselta "aggressiolta", koska suurella osaa koirista ei tuossa iässä ole vielä resursseja muuhun. Tuohon liittyy karvojen nostelu, pakittaminen, epävarmuus jne.
Mitä on pöhinä? Minulla on ollut jo 3 koiraa mutta yksikään ei ole pöhissyt? (Tietääkseni) Millaista ääntä se on ja missä mielentilassa se sitä tekee?
" Pari kertaa rankaisin koiraani kovemmin ottein, kun kiellot kaikuivat kuuroille korville, muttei siitä ollut apua, enkä halua aggressiivisella käytökselläni tehdä koirastani remmirähjää. Koira on herkkä ja alkoi tämän jälkeen pöhistä ja sen jälkeen väistellä minua "anteeksi pyydellen", jonka jälkeen pöhisee taas. Tietää siis käytöksen olevan kiellettyä, mutta toteuttaa sitä silti."
Tietää siis tilanteen olevan vaarallinen, ei suinkaan kielletty. Oppi siis meni perille hyvin muutamasta kerrasta. Hyvin oppiva koira, onneksi olkoon! Jatkossa kannattaisi vasin miettiä mitä oikeasti haluat koiralle opettaa...
"Koirat ovat pöhinän kohteena lähestulkoon aina. Eniten ehkä huolestuttaa se, että aivan normaalilta näyttävä ja normaalisti liikkuva ihminen päivän valossakin saattaa aiheuttaa koirassa epävarmuutta. Ja se, että miten niin sosiaalisesta koirasta tulee tällainen?"
Yllähän sen jo olitkin kertonut. Olet siis rankaissut koiraa kovemmin ottein, näin sosiaalisesta koirasta teet pelokkaan tehokkaimmin.
"Murkkuilun ja mörkökauden piikkiinhän tämä kaiketi menee. Mutta mitä asialle tekisin? Jotkut sanovat, että älä huomio, se menee ohi. Mutta meneekö ja entä, jos ei menekään?"
Ei mene ohi ei, ilman aktiivista työstämistä.
Saan vihat varmasti myös, mutta se itsestään selvä vastaus: Kontakti kuntoon ja vasta sitten liikkeelle muiden koirien pariin.
Näin se vain on -halusi tai ei, että koiraan ei voi vaikuttaa, ellei sitä kontaktia ole ja riittävän vahvaa sellaista...Moni vertaa sitä esim kotona tapahtuvaan kontakti vasteeseen ajattelematta sen tarkemmin, että siinäkin se yleensä syntyy, kun kotona saa sitä vastetta (kannattavuutta) kun koiraa siellä kutsuu....ruokaa, leikkiä, uloslähtöä jne..Eikö tämä ole koiralle palkinto/motivaatio tulla, kun sitä kutsutaan jne...se vain on ulkona vietävä hieman pidemmälle.
Parempaa kontaktia siis - selvä. Kuinka tähän siis päästään? Koira ottaa ulkonakin kontaktia käskettäessä, mutta tarjoaa tätä myös itse, josta olen vahvistanut. Ennen kys. ongelmaa kontakti tuli usein automaattisesti jo toisia nähdessään.
Epävarmassa ohitustilanteessa kontakti putoaa, koira pöhisee ja väistelee. Myös imutettaessa jää helposti taakseni. Miten tällaiselta koiralta voi vaatia kontaktin pitoa? Treeneissä koira ottaa kontaktia käskettäessä perusasentoon. Jos seuraamisen aikana kontakti tippuu, pieni nyppäisy tehoaa ja koira saa kehut. Kestää tämän, koska on vireessä, mutten haluaisi sotkea treenivirettä vapaa-aikaan ja lenkkeilyyn.
Eli käytännön neuvoja kitoos.
"pieni nyppäisy tehoaa "...no jos asia on noin mallillaan, niin eiköhän se mene ihan hienosäädöllä..Ei mikään tapa ole pois jos toimii, sillä sitä vartenhan yleensä osin treenataan? (käytäntöä varten)
Jos "nypäisy" ei toimi ja kontakti hiipuu, niin puutu, ajoita sen vahvistaminen...hae se uudestaan....Käännös->kontakti-> eteneminen->käännös->kohtaaminen..niin usein kun tarvitsee....tai ennakoi pysähdys(perusasento)->kontakti->liike-pysähdys..jne..pääasia, että liike tapahtuu kontaktissa, kun hiipuu "herätetään" ja haetaan asetelma uudestaan..
Voithan tuota treenata ilman vastaantulijaakin...treenata voi siellä missä missä sitä treenattavaa asiaa tarvitsee..
Lisäksi voit treenata erillaisissa tilanteissa...koirapuistojen läheisyydessä ymv.paikoissa..ei pelkästään kentällä...kentällä harjoitellaan käytäntöä.
Vahvistaa voit kontaktia kaikessa asioissa, missä koiralla on jotain odotusarvoa ja erillaisissa paikoissa/ tilanteissa...koiran mukaan.