onko väliä onko se rotukissa vai maatiaiskissa? Siis sellaisen joka seuraa tekemisiäni kotona ja haluaa tulla viereeni, eikä makoile jossakin toisella puolella taloa.
Jos haluan seurallisen kissan
mietin vain
11642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No rippuu kissan luonteesta :) Ainakin Pyhät Birmat ovat todella seurallisia luonteeltaan. Voi maatiainenkin olla seurallinen..
Tästä linkistä voit tarkastella eri kissarotuja ja niiden luonteita: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut
Yleensä roduilla on myös omat kotisuvunsa, joilta saat tietoa enemmän :)
Ainakin siamilaiset ovat rotuna aivan hillittömän seurallisia (liiankin, jos sitten on vaikka yhden illan kotoa poissa niin siinä onkin kaapit auki ja kaikki riivittynä lattialle & muuta pientä mielenosoitusta).
Maatiaiskissoissa taas emon persoona ratkaisee aika paljon -seurallinen kissa kasvattaa seuralliset poikaset. Se ei kuitenkaan ole pomminvarmaa -jos haluaisin olla _aivan_ varma että kissa on jonkinlainen, kysyisin eläinsuojelujärjestöltä (rekkurescue tms, yksi tuttuni majoittaa parhaillaan yhtä niiden kissaa) joka majoittaa kodeissa että mitä kissaa saisi monta kertaa käydä katsomassa ja keskustella hoitokodin kanssa -aikuisen kissan persoona pysyy aika samana. Sitten jos on kissaa kuukauden pari seuraillut niin tietää varmasti mitä saa -myös huolellisen kasvattajan kissaa saa käydä katsomassa usein ja emoa myös, mutta huolellisesti kasvatettu puhdasrotuinen käy hirmuisen kalliiksi (sen arvoista tosin, mutta kuitenkin).
Kissat makoilevat pääsääntöisesti samoilla paikoilla minkä ottavat omakseen. Meillä se on keinutuoli pysyy kyllä sylissäkin. luonneeroja on joka kissalla rodusta huolimatta. Aikuinen kissahan nukkuu hyvin paljon kissan omatoiminen seraaminen on niin ja näin
Se että onko kissa seurallinen vai ei, riippuu hyvin paljon miten se on ihmiseen totutettu. Pentu jonka kanssa vietetään paljon aikaa alusta lähtien, on usein seurallisempi mitä sellainen pentu jota ei juurikaan huomioida. Itselleni tuli pentue emoineen 6 viikon ikäisinä, pentuja ei edellisessä paikassa oltu huomioitu juuri ollenkaan, eivätkä ne ihmisistä olleetkaan kiinnostuneita. Vietimme pentujen kanssa touhuten monta tuntia päivässä, istuin lattialla tarjoten kädestä nameja, leikitettiin ja pallutettiin niin paljon kuin suinkin ehdittiin. Lopputulos oli 5 erittäin hellyydenkipeää kissaa, jotka kiipesivät syliin heti kun se suinkin oli mahdollista. Isommankin kissan pystyy kyllä totuttamaan samaan, mutta se vaatii jo enemmän aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Tälläkin hetkellä meillä on kotia etsimässä kissa, joka on nyt n. 6kk ja tuli meille todella arkana yli kuukausi sitten, pikku hiljaa on tämäkin toukka kuoriutumassa perhoseksi ja aiemmin karkuun pakeneva pentu antaa nyt silittää ja tulee luokse kutsuttaessa.
Pienenä yhteenvetona voisi siis sanoa, että kissan seurallisuus on enimmäkseen kiinni ihmisestä, mutta jonkin verran myös luonteesta.
Rodulla sinänsä ei ole väliä. Kissat ovat yksilöllisiä persoonia, toiset ovat seurallisempia kuin toiset. Maatiaisissa on seurallisia ja itsenäisempiä. Rotukissoista itämaiset rodut ovat usein erittäin vilkkaita ja seurallisia (jonkun mielestä ehkä jopa liiaksi, saattavat olla myös äänekkäitä).
Pennuista voi olla vaikea sanoa, tuleeko siitä seurallinen vai ei. Tärkeää on katsoa, millaiset vanhemmat pennulla on. Huomioi kissaa tavatessasi, että se ei saa olla arka ja vetäytyä piiloon, vaan tulee reippaasti luoksesi (tietysti tässä on olemassa se vaara, että kyseessä on liiankin itsevarma ja omapäinen kisu).
Entäpä jos hankkisit aikuisen kissan (esim.löytöeläinkodista tms)? Aikuisesta kissasta näkee aika pian, millainen persoona se on.
Kissanpennusta on vaikea sanoa.Jos hankit rotukissan, jolla on taipumuksena ihmisystävällisyys ja huomionkipeys,
niin varmasti saat sopivan.
Sero-kissasta (sekarotuisesta) et voi varmasti tietää.
Rotukissasta tiedät jos on ihmisrakas laji.
Omani (Maine Coon) seuraavat varmasti, jos makkarapaketti on auennut. Ja välillä yksi on tässä tietokoneella.
Pyhä Birma on yksi laji, ja varmasti joku muukin. Tutustu rotukissoihin. Sieltä varmasti löytyy seurallinen laji, joka työntää itsensä sun ruokaan, suihkuun ja tietokoneelle.
Et todellakaan ole yksin.
Rodulla ei ole pätkän vertaa väliä. Kuten tuonne aiemminkin kirjoitin, niin kasvatus on se mikä ratkaisee. Norjalaisesta metsäkissastakin sanotaan että on niiiiin seurankipeä ja rakastaa sylissä oloa yms, noh, ei meidän norski ainakaan. Ja tämä johtuu siitä että kissan kasvattajalla ei ollut aikaa viettää pennun kanssa aikaa. Sitävastoin meidän maatiaiskolli on oikea sylivauva, se kuulee toiseen huoneeseen jos joku menee sohvalle makoilemaan ja tulee vatsan päälle kehräämään, tämä pallero myös tunnistaa oman nimensä varsin hyvin ja usein vastaa purisemalla ja naukumalla kun sille juttelee.
Toisena esimerkkinä voisin kertoa tuttavani itämaisesta kissasta, joka juoksee ihan kaikkia karkuun, jos omistaja liikkuu asunnossa, pysyy kissa visusti piilossa, tämäkin taas johtuu siitä ettei kasvattaja viettänyt kissan kanssa aikaa sen ollessa pentu, vaan eristi sen yhteen ainoaan huoneeseen pitkäksi aikaa.
Eli kun kissaa valitsette, varmistakaa että sen kanssa on vietetty aikaa, sosiaallinen ja itsevarma pentu ei juokse karkuun, vaan tulee tekemään tuttavuutta jo heti ulko-ovelle.
Meidän puolivuotias maatiaiskissa on myös seurallista sorttia, samalla tavalla seurailee perässä kuin koirammekin. Monesti jäävät molemmat odottamaan esim wc käynnin aikana oven taakse ja etenkin ruokapussin rapina saapi vipinää kinttuihin. Oman nimensäkin tunnistaa ja mielellään kehrää sylissä. Aina tulee kotiin tullessani vastaankin ovelle ja juttelee usein. Silittelystä tää ei vielä ihan kamalasti välitä, mutta luulen sen johtuvan nuoresta iästä, koska koirani oli pentuna kans samanlainen, mut nykyisin kerjää rapsutuksia.
varmaan riippuu pitkälti luonteesta ja miten on kasvatettu.
Itselläni on ragdoll ja on todellakin sellainen, kuten rotuesitteessä sanotaan, että kiintyy erittäin syvästi omistajaansa ja tämä on todellakin sellainen. Aina siellä, missä minäkin.
Korat. Kaunis ja lyhytturkkinen, helppohoitoinen, mutta huomioita kaipaa kyllä aivan mahdottoman paljon! Leikkimistä, paijausta, sylissä oleskelua. Että muuta ei sitten tarvitsekaan tehdä, jos kissan totuttaa siihen että sitä huomiota saa kun pyytää :D Aivan varmasti seuraa joka paikkaan ja maukuminen alkaa heti jos ei huomioida! Pienempänä lyhytkin yksinolo oli kamala hetki (esim. vessassakäynti) mutta kyllä se siitä rauhoittuu. Kannattaa tututstua! Mutta edellyttää sitten sitä hoitamista paljon. Seurallisille roduille suositellaan ottamaan toinen kissakaveri, jos itsellä ei riitä aikaa tarpeeksi tai kissa joutuu muuten olemaan paljon yksin, muuten voi tulla juurikin tuota mielenosoitusta eli tavaroiden hajottelua ja pissailua esim. sänkyyn..
Itselläni 2ragdollia, todella ihmisrakkaita, joka paikkaan pitää päästä missä olen jopa saunaan. Lattialla makoillaan ja nautitaan lämpimästä. Yksineläjällä paljon huvia seurata niiden touhuilua, suosittelen jos seurallista kissaa etsit.