Musta on kauhean vaikea lähtä sanomaan, että poikaystäväni saattaa olla narsisti. Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan narsisteista, että he eivät tule yhtään vastaan ja ovat todella ehdottomia yms. Poikaystäväni oli alussa aivan ihana ja huomioi minut joka asiassa. Pikkuhiljaa kuitenkin hänestä alkoi tulla esille räjähdyherkkä puoli.
Kun hän tulee kotiin töistä han saattaa vaan alkaa huutaa minulle...milloin mistäkin. Hän on alkanut myös puhua minulle todella alentavaan sävyyn tyylii: "Et sä nyt vittu tajua" tai "Oletsä noin vitun tyhmä" yms. Kaikki mitä teen on jotenkin huonosti tehty ja hän saa siitä hyvän syyn taas hermostua. Hän on todella ylpeä siitä, että hän on tarkka mies eikä tee mitään ikinä hutiloiden. Olen joskus sanonutkin hänelle, että hänen puunaminen ja näpertely menee joskus ihan sairaanloiseksi, mutta hän vain toteaa että minä nyt en tiedä mistään mitään kun perheenikin jäsenet ovat sellaisia hälläväliä-ihmisiä.
Kavereiden kanssa hän on aivan toinen ihminen! Niin mukava ja kiltti ja aina auttamassa ja myös lupailemassa, että minäkin voin auttaa. Hän on muun muassa luvannut että tulen haravoimaan hänen vanhempiensa ja mummonsa pihan, koska minulla ei ole parempaakaan tekemistä. Siitä taas saa hyvän riidan aikaiseksi, jos ilmoitankin, että en ole halukas hänen lupauksiaan täyttämään.
Välillä olen niin vihainen ja ahdistunut, että haluaisin lähteä pois, mutta olen melkolailla taloudellisesti riippuvainen hänestä, enkä tiedä miten pärjäisin. Aina kun puhun siitä, että en jaksa enää, että haluasin erota, hän alkaa pyytelemään anteeksi ja itkee ja rukoilee, etten jättäisi häntä. En tiedä ylireagoinko minä vaan vai onko hänessä oikesti jotain pielessä?
Kun hän tulee kotiin töistä han saattaa vaan alkaa huutaa minulle...milloin mistäkin. Hän on alkanut myös puhua minulle todella alentavaan sävyyn tyylii: "Et sä nyt vittu tajua" tai "Oletsä noin vitun tyhmä" yms. Kaikki mitä teen on jotenkin huonosti tehty ja hän saa siitä hyvän syyn taas hermostua. Hän on todella ylpeä siitä, että hän on tarkka mies eikä tee mitään ikinä hutiloiden. Olen joskus sanonutkin hänelle, että hänen puunaminen ja näpertely menee joskus ihan sairaanloiseksi, mutta hän vain toteaa että minä nyt en tiedä mistään mitään kun perheenikin jäsenet ovat sellaisia hälläväliä-ihmisiä.
Kavereiden kanssa hän on aivan toinen ihminen! Niin mukava ja kiltti ja aina auttamassa ja myös lupailemassa, että minäkin voin auttaa. Hän on muun muassa luvannut että tulen haravoimaan hänen vanhempiensa ja mummonsa pihan, koska minulla ei ole parempaakaan tekemistä. Siitä taas saa hyvän riidan aikaiseksi, jos ilmoitankin, että en ole halukas hänen lupauksiaan täyttämään.
Välillä olen niin vihainen ja ahdistunut, että haluaisin lähteä pois, mutta olen melkolailla taloudellisesti riippuvainen hänestä, enkä tiedä miten pärjäisin. Aina kun puhun siitä, että en jaksa enää, että haluasin erota, hän alkaa pyytelemään anteeksi ja itkee ja rukoilee, etten jättäisi häntä. En tiedä ylireagoinko minä vaan vai onko hänessä oikesti jotain pielessä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin tuollaisen suhteenko oikeasti haluat itsellesi?
Jos et halua olla tuollaisessa suhteessa, niin sinun pitää tehdä asialle jotain.
"mutta olen melkolailla taloudellisesti riippuvainen hänestä, enkä tiedä miten pärjäisin."
Niin onhan tuokin yksi syy olla suhteessa...vain rahan takia...
Kadullako sitten ihmisen pitäisi olla, vaikka huono vaihtoehto tuokin on?
"Kadullako sitten ihmisen pitäisi olla, vaikka huono vaihtoehto tuokin on?"
no kai ny muitakin vaihtoehtoja on kuin nuo kaksi...
joko kadulla tai huonossa suhteessa taloudellisista syistä...olettikkin kyse ilmeisen nuoresta henkilöstä...kun puhutaan poikaystävästä...
vaikea sanoa, aloittaja ei kertonut itsestään sen kummemmin...onko hänellä itsellään jokin este/sairaus itsessään ettei kykene tällä hetkellä tekemään työtä ja sillä tavoin itseään elättämään tai opiskelemaan...asumaan itsenäisesti esim. työttömyysturvan/asumistuen/toimeentulotuen/opintorahan/lainan turvin...
että on niitä muitakin vaihtoehtoja...kuin olla huonossa suhteessa...taloudellisista syistä...tai mennä kadulle...
Olen pitkäaikaistyötön ja velkaa poikaystävälleni useita tuhansia euroja. Velkaa vielä myös opinnoista. En saa tällä hetkellä juuri mitään tukia, sillä miehen tulot katsotaan liian suuriksi. Taustalla myös krooninen masennus. Kun tapasimme, olin vielä koulussa ja taloustilanteeni oli ihan hyvä eli en todellakaan ole aloittanut suhdetta hyötyäkseni siitä rahallisesti! Olemme olleet yhdessä nyt viisi vuotta ja nuo kuvaamani piirteet hänessä ovat tulleet esiin pikku hiljaa tuona aikana.
Niin...vaikea sanoa tilanteestasi tuntemattomana ihmisenä mitään "oikeaa" täältä koneen ääreltä...
Mutta jotain tulee mieleen kyllä kun valotit taustojasi...
äkkiseltään tulee mieleen sellainen...että sinulla on varmasti tosi huono itsetunto, omasta tlanteestasi johtuen...jolloin saatat myös loukkaantua hyvinkin herkästi...ja alkaa "kuvittelemaan" kaikenlaista poikaystävästäsi...ja ottaa kaiken liian negatiivisesti, arvosteluna itseäsi kohtaan...varsinkin jos olet tosi paljon yksin...
toisaalta taas...jos poikaystäväsi on maallikko, eikä ole hankkinut tietoa masennuksesta sairautena, hän saattaa suhtautua sinuun väärällä tavalla ja kuvitella jopa "potkun persiille" tyyliin tekisit jotain edes...auttavan sinua...
jotenkin sinun olisi ny kuitenkin kyettävä itsekin auttamaan itseäsi, hankkimaan ainakin mielekästä tekemistä...jossa koet onnistumisen kokemuksia...ja ehkä masentuneisuuskin lievittyy...oletan että siihen on sinulla lääkitys ja keskustelua ammatti ihmisen kanssa hoitona...
mutta edelleen jos poikaystäväsi kohtelee sinua kaltoin...mollaa ja haukkuu sinua jatkuvasti...etkä itsekkään rakasta häntä...olet hänen kanssaan vain olosuhteiden pakosta...niin sinun olisi lähdettävä...suhde ei tee hyvää sinulle...
Apua toimeentuloon ja asumiskustannuksiin saa kyllä...mutta vain itselläsi on ratkaisun avaimet...oman elämääsi liittyen...
jos et tee itse mitään asioiden/oman elämäsi muuttamiseksi...
niin tilanne jatkuu ennallaan...jos ei pahene...
kukaan ulkopuolinen tuskin tulee, poistaakseen masennuksesi, tarjoaa työtä, maksaa velkasi, hankkii sinulle ruokaa, vaatteet, asunnon jne...
Oma tilanteesi pitäisi olla sinulle tärkeämpi, sen parantaminen ykkösasia...älä turhaan mieti...onko poikaystäväsi narsisti vaiko ei...se selviää aikanaan...oli tai ei...se ei ole nyt tärkein asia...vaan sinä itse...
Sellaista se elämä on. Elämä muuttuu koko ajan ja turha ketään tuomita vanhoista valinnoista. Tää nykyelämä on vaan niin kylmää kyytiä. Jaksamista!
Oli narsisti tai ei, mies kohtelee sinua huonosti. Mieti, sitäkö todella haluat? Raha on vain rahaa, sinulla on vain yksi elämä.
Miehesi kuulostaa ihan minun exältä. Minä pöljä en tajunnut paeta ajoissa, vaan perustin hänen kanssaan perheen, lapsia, talon ja lainaa, jne. Nyt olen eronnut miehestä, mutta yhteisten lasten vuoksi naristi-exäni hankaloittaa elämääni koko ajan, vielä muutaman vuoden, kunnes nuorinkin on täysi-ikäinen.
Talouden vuoksi ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. Eikä edes lapsien. Asiat kyllä järjestyy ja elämä kantaa, pitää vain olla rohkea ja kuunnella omaa itseään.
On selvää, että poikaystäväsi ei kunnioita sinua. Mutta sitä huonompi juttu on se, ettet ITSE kunnioita itseäsi sen vertaa, että ymmärtäisit ansaitsevasi parempaa kohtelua!
Aloittajan tarina kuulostaa ihan minun tilanteeltani.. Pari vuotta tuosta tilanteesta eteenpäin pääsin suhteesta irti turvakodin kautta. Henkinen väkivalta pahenee koko ajan, ja mukaan voi tulla fyysistäkin. Mies EI muutu, vaikka mitä tekisit. Muuttuu kyllä, mutta pahemmaksi. Hanki itsellesi apua, jos eroat niin tee se salassa, hanki asunto ilman että mies saa tietää siitä. Mene turvakotiin jos mahdollista, sieltä saat tukea ja neuvoja jatkaa eteenpäin. Toisaalta se päätös erosta tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun olet siihen valmis. Minulla kesti 5 vuotta kerätä tarpeeksi p*skaa mieheltä ennen kuin olin saanut tarpeekseni. Jokaisella lienee olevan oma aikansa joka siihen kuluu.. Muista että mikään ei tapahdu sattumalta, tälläkin suhteella on jokin tarkoitus sinun elämässäsi, ehkä opettaa sinulle (tervettä) itsekkyyttä.
Yksi narsistejen peruskaava on se, että parisuhteessa elettäessä ajetaan tilanne siihen pisteeseen, että toista voi hallita rahalla. Samoten tunteilla hallinta on yksi oleellinen kulmpakivi, jota auttaa huomattavasti pikkuhiljaa tapahtuva "minän musertaminen" toistuvilla piikittelyillä, vähättelyillä, sukulaisten ja perheen vähättelyllä jne.
Vaikka olisitkin siis taloudellisessa jumissa siinä tyypissä, ota irtiotto ja pakene. Näille tyypeille ei yksinkertaisesti mikään riitä, ei ikinä. Muistuuko muuten mieleen alkuajoilta tällaisia fiiliksiä "Liian hyvää ollakseen totta" ja nyt viimeaikoina puolestaan "kun mikään ei vaan riitä"...? Mikäli tuntuu tutuilta tunteilta/ajatuksilta, oot ihan oikeilla jälillä. Pakene, vaikka ei olis rahaakaan, se järjestyy aina jotenkin, todennäköisesti tulet selviämään omassa taloudessas huomattavasti paremmin kuin tuon siippasi kanssa, näin ainakin itselleni kävi, vaikka exä kaiken aikaa syyllistikin mua huonosta taloudenhoidosta, olemattomasta rahanhallintakyvystä ja olemattomista kuluista - kuinka HÄN elätti mua. Pah. Yksin olen pärjännyt paremmin, olenpa päässyt eroon myös kaikista hänen veloistaan, eikä ole tarvinut ottaa itse velkaa senttiäkään!