Minun kissa ei varmaan jaksa enää kauan, kesän ja syksyn aikana tullut nopeaa vanhenemista ja siksi erilaisia oireita, kissa on pian 17 v. Ollut minulla luovutusiästään asti, suren jo nyt kun sitä kohta ei ole enää. Kuulo huonontunut, samoin näkö, yhtään ei leiki enää, vain nukkuu. Käytän valjaissa vielä ulkona kävelyllä joka päivä puolisentuntia, ruoka maistuu normaalisti. On se vaan kovapala luopua kaverista, ei se auta kuin sopeutua. Koskaan en ole kyllästynyt sen hoitamiseen, hiekkojen puhdistamiseen, ulosvientiin ym. Se on ollut hyvä kaveri yksin eläjälle, enkä tiedä osaanko enää elää ilman lemmikkiä. Kissa tai koira saa minulta rakastavan ja hyvän kodin ja aikaa minulla on, olen äskettäin jäänyt eläkkeelle ja olen hyvin liikunnallinen, terve. Koira saattaa olla seuraava kaveri.
kissat ja koirat tosi ihania..
kissa ja nainen
358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa, jo nyt. Onhan se surullista luopua rakkaasta ystävästä, joka on ollut elämässä mukana vuosikaudet. Suru on suuri, mutta varsinkin aikaa myöten sitä pystyy ajattelemaan kaikkia kauniita muistoja ja yhdessäolon hetkiä. Ne ovat kullanarvoisia.
Muista, että kaunein teko, jonka voit rakasta lemmikkiäsi kohtaan tehdä, on päästää se menemään, sitten kun oikea aika on. Päätöksen teko on vaikeaa ja toteutus vielä vaikeampaa, mutta jälkeenpäin tiedät tehneesi oikein.
Ihanaa, että haluat tarjota kodin myös uudelle lemmikille. Tulet tekemään jonkun lemmikin onnelliseksi ja se tekee saman sinulle. Nykyistä kisuasi ei toki kukaan pysty korvaamaan, mutta se ei sulje pois sitä, ettikö kykenisi rakastamaan myös uutta lemmikkiä.
Nyt saat onneksi vielä nauttia kissasi seurasta. Ota kaikki ilo irti niistä hetkistä.
Hyvää jatkoa sinulle.
Kiitos nimim. silkkiturkki. Olenkin valmistautunut jo siihen että kun kissani alkaa törmäillä esteisiin, on täysin sokea, en anna sen kärsiä, mutta nyt vielä kulkee ulkona, ja sisälläkin kiipeää tutuille paikoille vaikkakin varovammin ja epäröivästi. Näin mennään ja vanhusta hellin kovasti.
Iloitse siitä että sinulla on se vielä, toivottavasti saat pitää sen terveenä niin kauan kuin suinkin. Kaverillani oli 20 kissa joka oli rehellisesti sanottuna hiukan kapisen näköinen jo, mutta eläinlääkärin mukaan elämänlaatu oli ihan okay. Se söi joka päivä puoli purkkia märkäruokaa lounaaksi, sitten kiipesi (varovasti) patterin päälle ja kehräsi. Vanhuus voi olla loistoaikaa myös kissalle.