Onko pakko aina jättää tekeen väestönsuoj.?

Väkivaltaistakin se on tai on ollut. Nyt olen pisteessä, jossa nollat lähti pois, ja olin joutunut NRJ:n aamupoikien uhriksi. Onkohan tämä oikea osoite? Joskus väkivallasta varoitetaan, joskus siitä taas otetaan heti kiinni, ja osoitekaan ei ole aina tällöin, liian näppäränä, tai liian nokkelana, väärä. Ei oltu rauhaa nähty pitkään aikaan. Jannen oma rauha, olin vain pieni vauva. Nyt hän on maailman kamalin vanha piika, mutta uskon että hän voi muuttua, sanoivat monet.
Väkivaltaista piti ohjata monin eri tavoin. Se ei ollut elämää, se oli vain sen arjen kaltainen pieni vankila, toinen toistemme seurassa, meidän ihmisten keskellä. Se saattoi olla silmitöntä raivoja, ja niin monella, harvalla, oli siihen oikeutus. Sellaiseen läheisyteen, lähimmäiselleen. Silmittömästi siinä saattoi unohtaa oikeat tunteet, Rauha on jo päällä, hänellä on hatut tärkeät, ja silmät sokeina sosiaalisesta miehestä. Hän vain heiluttelee täällä jalkaansa, ja pitelee omaa toimistoa. Hänestä on yhtäkkiä tullut aikuinen. Ja vain lapsena hän halusi auttaa lähimmäistään....
- Se johtuu Rauhasta.
Mua pelottaa joku yrittää taas tavata väkivaltamielellä minua. Se on ihan erilaista, eikä hän, tapaaja, ole useinkaan sellainen, hallitseva, hillitsevä, omainen, kuten lähimmäinen, joka voi säädellä itseään, vain läheisyyden avulla. Se oli silmittömän kaltaista raivoa, ja ihmisen vainoamista sairaalloisena, ilman mitään järjellistä, tai täysin tervettä syytä.
-"He vievät kaiken." Väkivaltaiset varkaat, ja pahoinpitelijät, jotka aamulla näin tv:stä. Joillekin ne esimerkiksi ovat vielä todellisuutta. Silloin, ei ole sen väkivalta-kontaktin aika, vaan vankilan. Hänellä oli jo pieniä, omia ja rumia, tapaamisia, vain rahasta, kuin tavasta. He olivat halunneet ohjata vain persoonallisuutta siten, mutta se oli täysin väärä, ja väkivallan menettely, heitä itseään varten, omalle itselleen. Ei sellainen ollut sallittua, ja vain se voi helpottaa olojamme....?
Rauha menee pois....
Rauha ei ota enää kontaktia.
Rauha ei kontaktoi ketään.
Rauha ei tue kontaktoimista.
- Rauha haluaa kysyä: "Onks tätä pakko hyväksyä?"
Rauhan kontaktoinnissa ei kukaaan halua olla.
Rauha sanoo: "Ei kukaan tyvy."

Mahdollisuuksia on monia, teitä, meitä, ja eri teitä, metsäteitä, ja peittyviä polkuja, vain niin monia. Mikä tässä Requem Fo a Dream:ssa soi taustalla? Kuin hukkuva tarrautumassa oljenkorteen, ja käsikin hakattiin poikki. Mistä voisi olla kysymys? Ei tämä elokuva on vain aikuisille, ja tämä ohjelma, ei vain yksinkertaiesesti ole, rumia ja pieniä ihmisiä, kuin kanssa-sisariasi varten.
- Ootko taas pikkusen kontaktoinut? Ne, joo, jos tota onnistuis joskus joku.. Flow vain juoksussa on niin ankara, että siitä jonkun myrkytyksen saa. Tämä on jo niin vaikeaa, etten voi ymmärtää, miten voi sielu, käsittää pelkästään osoittelevan painostuksen, painostamisen elämäntehtäväkseen. Tämä on jo niin vaikea saada onnistumaan, etten taida onnistua edes Jumalallakaan. Ei se on niin huono kokemus, ja te vain itse pidätte yllä sitä. Ottaisitte jotain humoristista, vaikka välillä.
Joku inisi: "Mulla on väärä käsitys yhteiskunnasta heidän päässä."
-Mitä sä tällaista olet tehnyt? Kaikki tv-ohjelmatkin perustuvat toisenlaiseen, futuristiseen turvallisuuteen, kuin todellisuuteen. Niin, mitä sä tällaista olet tehnyt? Miksi tämä ei ole vain aikuisille? Ikärajakin on ainakin 18. Osoitteleminen voi olla vaarallista, eikä hän ymmärrä, saaneensa vain rauhan elämäntehtäväkseen. Entä yksityisyyden, sen siedon, ja tilan jättäminen, yhteisen näön osalta? Entä sen yhteisen näön tilan pois-sulkeminen, ja yksityisyyden tilan jättäminen? Minä en ymmärä, pieni sielu ei voi ymmärtää, mihin isin ilo ja onni, yhtäkkiä katosivat.
-"Mitä? Minä vain olen lähes täydellinen." Mutta sillä tavoin ylenkatsomaan, se ei minua oikeuta koskaan. Silmät sokeina, kuin kalalla, joka syvästä mustasta vedestä, katsoi ylös aurinkoon, hän sinne vain asteli, kuin kuulematta, yhtään ainutta sisimpänsä ja omantuntonsa ääntä, ne olivat sielun sietokykyä, ja vain yksityisyyden käskyjä. "Ei tämä maailma ei ole hänelle." Jumala sanoi, ja loi näkökyvyn. Onnen Päiviä, taide 5.
Kuin hukkaan heitettyä aikaa, ja vain lapsella voi sielu palaen vapauteen raikaa.
Selvittäkää edes ensin oma vapaudenriistonne, älkääkä käykö edes kyselemässä, väkivallan tekoja sielunne syövereihin, se on kuin soitto, pelkästä lasi-seinäisestä puhelinkopista, keskellä yötä, pelkkä päällys-takki ohjaamassa aikuisen ihmisen, väkivallan vaistaista huvileikkiä. Julkeava yksityisyyden riistäminen, vain harjoittaakseen narsistista, narsistisemmasta narsistisempaa sekiväkivaltaa, on aika säälittävää. Ei ole sellaista maailmankuvaakaan. Tämä on ihan surkea kirja-sarja, joka kuvailee vain hier-arkiaa, kuten vaikkapa heikkolahjaisuuteen vedoten, tai vaikkapa, rikkaita julkisuuden henkilöitä, esim. johtamista ja vaikkapa hovia. Se luo harhaa auktoriteetti-tyyppisestä johtamisesta, jota voi olla vain sielu, tuskaa ja hätää, täynnä sisimmältään. Sielua ei voi kukaan ostaa, se on vain olemassa oleva, ja aina samanlainen, tuskin kuitenkaan epätäydellisen sosiaalisen kanssakäymisen kohde, kuten vaikka mahdollisuus, johon tarrautua, kuin hukkuva oljenkorteen. Joosef virui kuopassa, päivä ja siestan hetken, jotka olivat kuin savannin horisontin viiva, ja kuuma laskeva aurinko, sen väreillessä hohkaavan kuumana, ja vaarallisena, kertoen pimeän mukanaan tuomista peloista....
On niin kauhean vaikea päästä yleis-sivistyksen tuomaan vapauteen, Jumalan tuomaan valoon, ja päivän vapaaseen hetkeen.
- "Aamu on omasi."
- "Enemmän se on yksityisyytesi." Vain pieni valon pilkahdus, kuin laskeva, nouseva himmeä päivä-tähti taivaalla.