Olen kolmekymppinen, hoitoalalla työskentelevä pitkä, ristiverinen nainen. Lapsiakin minulla on ja olen eronnut. Aika hyvin olen erosta selvinnyt, välillä mietityttää oliko päätös oikea ja omat tunteeni exää kohtaan. Mutta oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Exällä on jo uusi suhde.
Itselläni on sellainen olo, että olen jämähtänyt paikoilleni. Väsyttää. Mitä näkisit minulle? Onko muutto edessä? Entäpä lapset? Keskimmäiselle (tyttö) ero on ollut ehkäpä vaikein asia? Yritän kyllä kaikintavoin häntä auttaa käsittelemään surullisia tunteita.Mutta ihan kuin hänellä olisi kamala paine olla lojaali molemmille vanhemmille ja kokee sen taakkana. Ja entäpä pojat? Nuorimmainen näkee kyllä paljon positiivisia asioita, eikä vanhinkaan negatiivinen ole. Olenkin miettinyt ymmärtääkö tai onko huomannut positiiviset asiat elämässämme, vaikka elämme isästä erillään. Itselläni on luottamukselliset välit lapsiini, samoin ei voi sanoa lasten ja isän väleistä. Lapset eivät uskalla isälle asioistaan kertoa. Minun täytyy aikapaljon lapsia tsempata, että menevät isälleen. Ja isä vetäytyy vastuusta, ehkäpä sen vuoksi että kokee olevansa hieman "pulassa"/"avuton" lasten kanssa? Vai kokevatko lapset siellä turvattomuutta exän poukkoilevan, impulsiivisen ja ailahtelevaisen luonteen vuoksi?
Itselläni on sellainen olo, että olen jämähtänyt paikoilleni. Väsyttää. Mitä näkisit minulle? Onko muutto edessä? Entäpä lapset? Keskimmäiselle (tyttö) ero on ollut ehkäpä vaikein asia? Yritän kyllä kaikintavoin häntä auttaa käsittelemään surullisia tunteita.Mutta ihan kuin hänellä olisi kamala paine olla lojaali molemmille vanhemmille ja kokee sen taakkana. Ja entäpä pojat? Nuorimmainen näkee kyllä paljon positiivisia asioita, eikä vanhinkaan negatiivinen ole. Olenkin miettinyt ymmärtääkö tai onko huomannut positiiviset asiat elämässämme, vaikka elämme isästä erillään. Itselläni on luottamukselliset välit lapsiini, samoin ei voi sanoa lasten ja isän väleistä. Lapset eivät uskalla isälle asioistaan kertoa. Minun täytyy aikapaljon lapsia tsempata, että menevät isälleen. Ja isä vetäytyy vastuusta, ehkäpä sen vuoksi että kokee olevansa hieman "pulassa"/"avuton" lasten kanssa? Vai kokevatko lapset siellä turvattomuutta exän poukkoilevan, impulsiivisen ja ailahtelevaisen luonteen vuoksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.