Esikoinen on kohta 4 vuotias ja kuopus vajaa 8 kuinen.
Esikoisella uhmaa sekä kateutta. Esikoinen villi ja saa sanoa kaikkeen ei ja jakkaraan.
Esikoinen on poika ja kuopus tyttö.
Onko muita jotka tuntevat rakkautta enemmän tai ainoastaan kuopusta kohtaan?
Esikoisella uhmaa sekä kateutta. Esikoinen villi ja saa sanoa kaikkeen ei ja jakkaraan.
Esikoinen on poika ja kuopus tyttö.
Onko muita jotka tuntevat rakkautta enemmän tai ainoastaan kuopusta kohtaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä 3v. tyttö ja 2kk tyttövauva ja ihan molempia rakastan saman verran.
Luulen, että äideillä jotka jakaa epätasaisesti rakkautta lapsilleen tai ei yleensäkään kykene rakastamaan omaa lasta niin on jotain omia henkilökohtaisia ongelmia ollu omassa lapsuudessa esimerkiksi oman äidin kanssa.. tai jotain..
ei silti tuomita, voihan se olla, että et pysty vaikuttamaan omiin tunteisiin.. Et vaan rakasta esikoislastasi yhtä paljon.. aika jännä kyllä kun häm vasta 4-vuotias.. sääliksi käy..
älä osoita sitä hänelle käytökselläs tai sano mitään.. traumat jää jos äiti kertoo, että toinen rakkaampi.. siinä jää koko elämäksi huonouden tunne ja vertaa aina itseään sisarukseensa..
Olen kyllä aika eri mieltä kuin edellinen. Aloittajan puheista ei tullut ihan selväksi, että onko tällaista tunnetta koko ajan vai välillä. Eikä lukenut, että inhoaa toista lastaan ja aiheuttaa tälle pahaa mieltä kertomalla kuinka paljon enemmän tykkää sisaresta. Ehkä hän hakeekin hieman vertaistukea tunteisiinsa. Ja olen kyllä lukenut artikkeleja (joita komppaan), joissa kerrotaan, että on normaalia tuntea eri tunteita lapsiansa kohtaan ja harvempi kokee tuntevansa tasan saman verran rakkautta lapsiansa kohtaan.
Täälläkin esikoinen on poika ja nuorempi tyttö. Esikko (6v) osaa olla villi, raju, riehua tms., jolloin kyllä tuntuu, että AH, kunpa mulla olisi vain tämä pieni tyttö (11kk). MUTTA, sitten kun nuorempi kiljuu, huutaa ja mikään ei ole hyvin, niin minusta tuntuu, että esikoinen on aivan ihana, kun osaa olla niin iso ja osaava. Hmm....Ja sitten välillä on hetkiä jolloin veli leikkii siskonsa kanssa ja molemmat nauravat; silloin he ovat YHTÄ rakkaita molemmat :)
Miltähän tuntuisi saada kolmas lapsi? En tiedä. Olisiko silloin kaksi "vanhinta" vähemmän rakkaita, jakaantuisivatko tunteet tasan, vai mitä ihmettä.
Uskon, että tunteet tasoittuvat ajan myötä. Kun vanhemman lapsen uhmakausi laantuu ja nuoremmalla vastaavasti yltyy, voivat tunteet heittää häränpyllyä..Silloin esikoinen voikin olla paljon ihanampi kuin pikkusisko joka ei halua pukea, kiukuttelee, että minä haluan ja ei-ei-ei-kausi ei näyttää jatkuvan maailman tappin asti.
Tsemppiä :)
mulla nyt ei ole kuin yksi lapsi, mutta kerronpa silti mielipiteeni.
Itse ajattelen että jos toisen saisin olisi hän varmaan aluksi"tärkeämpi" tarkoitan että kun on avuton vauva, niin tarvii enemmän äitiä juu tiedän tarvii se isompikin mut eiköhän kaikki tajunnu mitä tarkoitan..? Minusta on ihan luonnollista että ne tunteet on vauvavuonna vähän sekaisin ja sitä äiti lapsi suhdetta vauvaan vasta rakennetaan ja tutustutaan. Uskon ettet ajan mittaan enään edes ajattele kunpaa rakastat enemmän se tasoittuu ajan myötä. Ja voi tosiaan jo vuoden päästä tuntua helpolta isomman kanssa kun pienellä alkaa uhma, ja sen voin kertoa kokemuksesta että kyllä ne tytötkin osaa.... Voimia ja tsemppiä, kyllä se siitä!
Onhan se sallittua tuntea niitä negatiivisiakin tunteita. Toivottavasti ei kuitenkaan kokoaikaa.... Kyllä meillä näiden lasten kanssa on välillä havahtunut tunteeseen, että kokee toisen jotenkin rakkaammaksi juuri sillä hetkellä. Lähinnä se on vain silloin, kun toinen on tosi hankala esim. kuopuksen koliikkiaikana tai nyt kun kuopus on jo isompi ja reipas tyttä vaan esikoinen vetää hurjaa uhmahepulia. Ne on kuitenkin vain semmoisia ohimeneviä tunneailahduksia, kyllä minä kumpaakin yhtä paljon rakastan.
Äitini on joskus kertonut, että hänellä on ollut vaikeuksia rakastaa veljiäni yhtä paljon kuin meitä tyttöjä. Hän on kahdessa liitossa lapsia saanut ja myöhemmin vasta asioita ajatellut. Kummankin liiton päättyessä pojat on jääneet isälle ja tytöt äidille. Nyt vanhana hän on miettinyt, että varmaankin hänen omat insestikokemukset oman isänsä kanssa ovat jotenkin piilotajunnassa vaikuttaneet asiaan. Ei se koskaan mitään selkeää "sorsimista" ole ollut, mutta nyt kun hän käy elämäänsä läpi, kokee, ettei ole hoitanut poikiaan samalla rakkaudella kuin meitä tyttöjä. En ole veljiltäni koskaan kysynyt, että ovatko he tätä huomanneet arjessa aikanaan, itse en kyllä ole huomannut. Ainoastaan tietysti tuo, että pojat jäivät isänsä luokse, olivat silloin erotessa 10 ja 12 v. ja toki koulut yms. vaikutti asiaan myös.
Itse en koe että rakastaisin jompa kumpaa vähemmän jos toinen on sillä hetkellä vaikeampi käytökseltään.. eihän siinä oo järkeä. lasta rakastaa on hän miten vaikea tahansa.. rakastaminen ja sillä hetkellä lapsesta "tykkääminen" johtuen käytöksestä on aivan eri asia.
Joku kirjoitti että negatiivisia tunteita on sallittua tuntea. Täh?
sallittua? mun mielestä äidin ei ole sallittua tuntea mitäån muuta kuin rakkautta ja positiivisia tunteita lastaan kohtaan. Jos tuntee negatiivisia, esimerkiksi oma lapsi ärsyttää ylenpalttisesti tai sitä jopa vihaa, ei ole sallittua vaan se on asia joka pitää korjata.
Yleensä jos lapsi on k'äytökseltään tuhma ja haluaa herättää huomiota omalla huonolla käytöksellään, kaipaa rakkautta ja läheisyyttä vanhemmiltaan.
Todella usein lapsen käytöshäiriöt on ihan vanhemmista kiinni.
No huhhuh... Siis sinuako ei koskaan ole ärsyttänyt lapsen käytös tai uhma? Ikinä et ole ajatellut, että nyt kersa hiljaa tai raivostun? Missä pumpulimaailmassa oikein elät? Siis se on kyllä täysin normaalia joskus hermostua ja tuntea negatiivisia tunteitakin lasta kohtaan, aikuisetkin ovat vain ihmisiä. Jos sinä et koskaan ole sellaisia tunteita tuntenut, niin olet kyllä ensimmäinen sellainen ihminen, josta kuulen. Vanhemmuuteen kuuluu myös negatiivisia tunteita ja ne on hyvä hyväksyä eikä myöskään olla itselleen liian ankara. Alkuperäisen tilanne, että rakastaa toista enemmän kuin toista, ei kyllä kuulosta hyvältä, mutta aika paksua tekstiä kirjoittaa, että äidin ei ole sallittua tuntea mitään muuta kuin rakkautta ja positiivisia tunteita lasta kohtaan. Hienoa, jos itse olet niin täydellinen ihminen, että vain niitä tunnet, suurin osa kyllä ei ole. Ja siinä ei ole mitään epänormaalia.
"Voi kun olet niiiin rakas ja ihana, kun heitit äidin puhelimen vessanpönttöön ja pieksit pikkusiskosi!" :D
No jo olet äiti! Jos ei pysty rakastamaan lapsiaan tasapuolisesti, ei pidä ryhtyä äidiksi. Vastuu ja rakkaus pitää jakaa, jos on järki päässä, niin kyllä pystyy.
Jepujee.. Sitähän tietääkin ennen lapsien saamista pystyykö lastaan rakastamaan vai ei :D
En usko, että ap:lla tuo "rakkaudettomuus" esikoista kohtaan olisi pysyvää laatua. Rankka uhmaikä saa kenet tahansa vanhemman miettimään, että oliko se lapsen saaminen sittenkään fiksu ratkaisu. Saatikka jos siinä on mukana vielä avuton vauva, joka vaatii huomiota paljon. Siinä huumorintaju on lopussa hyvin nopeasti kenellä tahansa. Esikoisella varmasti on vielä mustasukkaisuuden tunteita vauvaa kohtaan, joka lisää uhman määrää.
Kyllä aikuinen saa näyttää suutumuksen ja vihan tunteia lapselle.. Ne ovat normaaleja tunteita eikä niitä saa piilotella.. Lapsi kyllä aistii ne siitä huolimatta. Aikuisen on vain osattava selittää lapselle miksi on vihainen ja myös näytettävä kuinka tunteeata selvitään. Niin lapsi ottaa mallia oman vihan tunteiden käsittelyyn.
ap: käykö esikoinen kerhossa, jossa voisi tavata kavereita ja purkaa energiaansa? Alkaa olla sen verran vanha lapsi, että kaverit ovat tärkeitä. Pystytkö lähtemään esikoisen kanssa välillä kajdestaan vaikka uimaan, että hän saa huomiota pelkästään itselleen sinulta?
Ei käy missään missä on samanikäisiä. Eikä käydä kahdestaan kun on kyytiongelmia (en omista ajokorttia).
Jos on sattunut olemaan jossain leikkimässä, esim vaikka kauppakeskuksen leikkikehässä muiden lapsien kanssa, ei oikein osaa leikkiä heidän kanssaan. Jos haluaa päästä laskemaan liukumäestä ja esim joku toinen on laskemassa mutta ei kuitenkaan vielä laske, saattaa poikani yrittää tuuppia toista laskemaan.
Käykää enemmän muiden samanikäisten lasten parissa. Missä tahansa nyt sitten pystytte käymään. Ei se opi toimimaan muiden lasten kanssa muuten kuin toimimalla niiden kanssa. Jos nolostelet lapsen "huonoa käytöstä" vaikkapa jossain liukumäkijonossa niin että eristät sen muista lapsista, niin se vaan saa lisää vettä myllyyn. Sosiaaliset käytösnormit oppii vaan sosiaalisessa vuorovaikulutuksessa.