Olen miettinyt seuraavaa, että

voi vastata huumorilla tai ilman, kunhan keskustelua syntyy.

T. Mettis

Miksi et kattelisi vähän vanhempaa, jos olisi jo eläkkeellä niin ehtisi paljon enemmän passata sua. Vanhainkotiinkin lähtö tai tuonpuoleiseen saattaisi molemmile osua samalle vuosikymmenelle.

Nyt jo pikaisesti katselemaan:Huomaa itse se oot liiaan pitkään ollut ilman koska omakin jo kummittelee;eli alota tuosta hiukka alle 110V mut varovasti sen verran kuumia ovat sinulle.

Hmmmmm..., etten sano. Kyllähän sanon: Hmmmm...

Minusta olisi reilumpaa sun kummittelevaa eukkoas kohtaan (yäk, miten rumasti naisestasi ajattelet), että Ensin teet päätöksesi, että Ollako vai eikö Olla ja jos oot, niin keskityt vaan siihen kumppaniisi ja jos taas et oo, niin vasta sen jälkeen alat pohdiskelemaan, että ketä katselet ja mikä ikä olis sopiva jne.. jne...


En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta jos lähentelet vaikkapa kuuttakymppiä, niin peräti harvat kolmikymppiset naiset alkaa sinua mulkoilemaan Siinä mielessä. Sori vaan, että suoraan sanon.
Jokseenkin samanikäinen on mielestäni sopiva kumppani.

Aina sitä kattella soppii. Ja sitten antautua sille Nyrkki-Kyllille.

12 vuotta erosta ja tässä välissä yksi yritys.
Tulee jos on tullakseen mutta taitaa olla aika vaikeaa löytää miestä jonka kanssa olis hellpo ja hyvä olla.
Tulee välillä seurailtua noita vaatimuksia joita miehillä on, en yllä, enkä edes halua yltä niihin.
Toisaalta sitten se mitä minä haluaisin niin en ole sellaista nähnyt.

Katella ja unelmoida voi ihan mitä vaan. Jääkö homma pelkäksi katselemiseksi vai eteneekö parisuhteeseen, riippuu loppupelissä omasta markkina-arvosta, siis ulkonäöstä, älykkyydestä, varallisuudesta yms. Yleensä molempien osapuolten kokemus omasta ja toisen haluttavuudesta pitää olla suurin piirtein samalla tasolla, että molemmat kiinnostuvat ja parisuhde muodostuu.

Numeerinen ikä ei ole ratkaiseva. Ihmiset elävät erilaisen elämän. 50 vuoden korvissa ihmisten väliset erot alkavat näkyä ja korostuvat sen jälkeen. Joku on ollut henkisesti vireä ja kehittänyt itseään, joku toinen taas on levännyt laakereilla olleita ja menneitä muistellen. Joku ajetaan loppuun työssä tai kotona toisen taivaltaessa helpompaa tietä. Jollakin on terveyttä edistävät geenit, jollakin pukkaa vanhuus ennenaikaisesti päälle. Elettyä elämäähän ne vaan ovat, mutta niillä on vaikutusta ihmisen kokonaisolemukseen ja haluttavuuteen.

Varmaan minua kiinnostaisi uusi kumppani, jos jäisin yksin. Ei ehkä heti, mutta ajan oloon kyllä. Tällä hetkellä minulla on itseäni nuorempi, hyvätuloinen ja hyvän näköinen puoliso. En usko, että joutuisin tinkimään tasosta, jos pitäisi löytää uusi puoliso. En ole mikään seinästä repästy möllipeikko.

Mie en ota kantaa tuohon ikäkysymykseen, mutta tuohon viimeiseen otan: Kyllä kiinnostaa, sikäli mikäli rakkaus minut yllättäisi ja veisi jalat alta...(aah) nyt kun kaikki on vielä mahdollista. Olisi se ekstraa saada nukkua rakkaansa kanssa yöt sylityksin. Nauttia läheisyydestä ja kaikesta mistä en tohtisi kertoakaan. Mitä sitä enempää kukaan voisi elämältä enää tässä iässä edes toivoa? Kelpais paremmin kuin lottovoitto. Mutta kun vaatimukseni ovat noin kovat jatkan matkaani yksin.

Mutta sullahan on se sulostuttaja vielä vierellä, joten pidä huolta koko vuosikymmenten pätevyydelläsi.

Anna palaa - tekisi mieli sanoa.Itse joskus kolmikymppinen naiseläjä oltuani neuvoisin kuitenkin pidättymään. Teet vaan ällöttävän vaikutuksen, jos vähänkin mielenkiintoa osoitat. Ihan asemastasi huolimatta. Älä tee äläkä näytä yhtään mitään.

Ihan totta.

Jaa että suunnitelma B menossa. Sinähän sen parhaiten tiedät, mitä haluat. Meikäläinen kyllä laskisi enempi sopivuuden kuin muodollisen pätevyyden varaan.
Vaan on asiassa vielä semmoinenkin puoli, että mitä joku muu on mieltä. Löytyisikö edes vähemmän sopivaa.

Ei tässä nyt vähään aikaan kovin yksin ole elelty, mutta jos niin olisi, niin olishan se aina kaverin kanssa kivempi puuhastella.

Se on sitten sen ajan murhe. Keskityn mieluiten yhteen asiaan kerrallaan...

Perussääntö taitaa olla että nuoret ovat köyhiä pihtareita, vanhat rikkaita ja anteliaita...

"Tulin siihen johtopäätökseen, että 30v olisi sopiva ainakin näin muodollisesti pätevyyden omaavana, vaikka 50v joukostakin sopivia saatttaisi löytyä.

Kyllä se taitaa olla, että nuorempia sitä tulisi kuitenkin kateltua, jos yksin jäisi"

En ny jaksanu lukea noita viestejä tosta välistä eli vastaan tähän.

Ensinnäkin, mikset voisi olla jonkun aikaa yksin jos eukkosi kuolee ? Oletko niin avuton ja huonossa kunnossa jo ? Eli etsit siis hoitajaa.

Ihmisen on hyvä olla välillä ilman kumppania, opetella nauttimaan yksinäisyydestä,löytää uusia harrastuksia ja ihan vaan kavereita.

Mutta sitten tohon, että miten oletat että tämänpäivän 30 v nainen olisi erityisen kiinnostunu jostain 60 v tai vielä vanhemmasta miehestä, joka nimimerkkisi mukaan on vielä "mettäläinen".
Sen kolmikymppisen pitää sitten itsekkin olla sieltä kyliltä joku kunnon mettäläinen joka ulkonäkönsä tai muiden seikkojen puolesta ei ikäistään miestä saa.
Edes "kullankaivajat" (gold-diggers) eivät juurikaan etsiskele köyhiä vanhoja miehiä ja niillä naisilla jotka mieltyvät aina huomattavasti itseään vanhempiin on usein mielessä turvallinen isähahmo, johon yleensä liittyy hyvä ammatti, keski- tai sitä paremmat tulot (isällinen turvallisuus) ja siisti herrasmiesmäinen ulkonäkö ja sellainen olemus että kehtaa ko. henkilön kanssa käydä kaiken maailman tilaisuuksissa; myös nuorekkuus ja hoidettu ulkonäkö on arvostettua, ja mielellään auto.

Jos et täytä näitä kriteerejä niin voit kyllä etsiä sitä 30-vuotiasta naista itselles jostain, ehkä joku ihan kiva rempsee typykkä löytyykin, mutta todennäkösesti vain lyhyeksi aikaa - se jäänee muutamaan saunailtaan tai satunnaisiin tapailuihin ja hiipuu sitten aika pian.

Jaa'a itse viiskymppisenä taitaisi tuo oma ikäryhmä kiinnostaa enemmän, mutta eihän sitä koskaan voi tietää.
Olen sitä vähän mietiskellyt, että miten pienestä kaikki on kiinni, siis että on vaimon kanssa edes alettu ikinä seurustella ja että on pysytty nämä vuodet yhdessä.

Se on tuo rakastuminen vähän sellainen juttu, että ei sitä voi tietää keneen törmäisi ja keneen sitten ihastuisi, puhumattakaan siitä, että toinenkin osapuoli tuntisi samoin ja että siitä koskaan tulisi mitään.

VAIHTAMALLA ei parane ,mutta jos niin käy älä avioon mene,vain avoliito.Pysyy
hikan asenteella niinkuin ovi olisi raollaan .OLIN 2KERTAA VIHILLÄ ASTI 4lasta.

Nyt avo sellainen ihana 19v juhlaa vaan. uskohan ukkoa.