amerikkalainen hymy?

Niin...Noin pinnallista meno jenkeissä todellakin on.Säälikäämme heitä.Minua ei saisi sinne kirveelläkään.Ei niin kamalan kauan aikaa sitten pidin jenkeistä ja olisin jopa halunnut asua siellä.Nyt olen kuitenkin viisastunut sen verran että asuisin mielummin Ulan Batorissa kuin jenkkilässä :-)

Tosi hyvä kysymys mun mielestäni! Osoittaa että haluat ymmärtää ja pärjätä siinä kulttuurissa. Mun kokemus on että kyllä kannattaa hymyillä. Missaa paljon, jos missaa hymyilemisen tärkeyden. Jos on ihmisiä eka kertaa tavatessa tosi vaisu tai suurimman osan aikaa vakavana, niin tulee näkemään että pian kysytään, What's wrong, you look so sad! Koska amerikkalaiset ovat yleensä hyvin ulospäinsuuntautuvia (ujoimmatkin olisivat Suomessa ekstroverttejä!), niin liika hiljaisuus ja hymyttömyys tulkitaan usein niin että olet huonolla tuulella, et pidä seurasta, tai lopulta jopa niin että olet epäkohtelias (amerikkalaisittain "rude"). Hiljaisuus herättää epäluuloa, koska se on niin epätavallista - varsinkin joltain sellaiselta kuin sinä joka sanot näyttäväsi kuin kalifornialaiselta ja on siis sillä tavalla tyyliltään hyvin amerikkalainen. Jos käyttäydyt ihan täysin eri tavalla, muut eivät ymmärrä sitä: toinen on kuin "me", mutta miksi se käyttäytyy noin? Jos on sellainen fiilis seurassa että nyt ei hotsita puhua, niin voi vaikka lukea kirjaa tai kirjoittaa tai mennä lenkille, ottaa sillä tavalla omaa tilaa, tai sanoa ihan reilusta että Listen guys, I might be a little quiet today, I'm feeling kind of tired from all the studying I just did (or whatever), I hope you don't mind. Ja tulet huomaamaan että muut hyväksyvät sen ihan hienosti.

Hymyksi ei tietysti tartte mitään pepsodenttiä, mutta sen verran että silmistä näkyy pilke ja muistaa kysyä, Hi how are you? Ja muista myös sanoa että nice to meet you/nice meeting you. Ei se oo pinnallista! Se tuntuu kivalta.

Nyt vähän menee ehkä asian sivuun jo, mutta annetaan mennä. Hymyhän parhaimmillaan kumpuaa siitä että tekee asioita ja elää niin että nauttii elämästä! Sä kysyit että kannattaako hymyillä. Mun mielestä on hymyilemisen aihettakin, kiva poikakaveri ja upea uusi paikka ja uusi "perhe", yms. eli eipä varmaan ole syytä olla hymyilemättä! Jos mulla olis toi just nyt, niin kyllä hymyilisin ihan luonnostaan! Hymyilen omasta "tavallisesta" suomalaiselämästänikin. Vähän jos miettii kiitollisena elämän hyviä puolia, niin kyllä se hymy pian alkaa kasvoilla karehtia.

Tottakai sitä ei hymyilytä jos tuntee että on tehnyt elämässä kaikki väärät valinnat ja haluaa vaan antaa periksi, mutta amerikkalaisuuden ydin on just siinä yrittämisessä, että otetaan vastuu omasta elämästä ja tehdään siitä oman näköinen. Siinä mielessä on totta mitä edellinen kirjoittaja sanoi: jos on jotain hampaankolossa, väärä ammatinvalinta jonka varassa pitää elää vieraassa kulttuurissa, henkilökohtaisia ongelmia tai vaikka jenkkiviha (!), niin eipä kannata mennä toisten maahan tuulimyllyjä vastaan taistelemaan. Joku siellä lopulta kuitenkin kysyy että mitä sä täällä oikein teet, jos et tykkää.

Hymy ei ole amerikkalaisillekaan mikään automaattitoiminto. Jos hymyilee alituisesti ja väärässä tilanteessa, niin siitä ei ole mitään hyötyä. Joskus pitää osata olla vakavana vaikka tekis mieli yrittää hymyillä tiensä ongelmien ratkaisuun. Esim. jos hymyilet samalla kun yrität valittaa vuokraisännälle rikkinäisestä vessanpöntöstä, niin tulet huomaamaan: pönttö on rikki vielä kun lähdet. Kunnioitus on kaikki kaikessa ja vakavissa asioissa vakavasti suhtautuminen on toisen kunnioitusta. Silloin sutkin otetaan vakavasti.

Viimeiseksi haluan vaan muistuttaa että hymyilemisen vastakohta on mököttäminen. Valittaminen on se juttu joka on out! Ihan out. Ei siis mitään narinaa. Se on lyhyesti sanottuna heikkouden, passiivisuuden ja luuseriuden merkki amerikkalaiselle. Yhdysvalloissa huomaa että lempeämielisimmillä ja pitkäpinnaisimmillakin ihmisillä on erittäin lyhyt sietokyky tän asian suhteen. Suomessa ihmiset kitisevät paljon enemmän milloin mistäkin ja useimmille menee jauhot kurkkuun jos niiltä kysyy mitä ne aikoo tehdä asialle, joka niitä painaa. Amerikkalaisten asenne on että turha valittaa jos ei aio yrittää muuttaa tilannetta! Ja jos yrittää muuttaa, niin silloin se valittaminen ja mököttäminen vasta turhaa onkin, hukkaenergiaa poissa itse tekemisestä.

On myös ihan väärä luulo että hymyn "taakse" ei nähdä. Jos oot alakuloinen, niin kyllä sekin kannattaa oikeassa seurassa kuitata. Pelkkä Alright tai Not so hot/good riittää kun kysytään kuulumisia, ihmiset lukevat kyllä äänenpainosta jos olet down ja opit näkemään kenelle voi kertoa enemmän murheista. Jos sanoo että Life sucks, I just broke my toe, niin se on ihan okei, ei vaan saa jäädä jaarittamaan ja vikisemään sitä pitkäksi aikaa, vaan tehdä asialle jotakin. Aktiivisessa kulttuurissa aktiivinen ote.

Hauskaa aikaa Kaliforniassa sulle.