Olen ajatellut sinua liikaa. Olen ikävöinytkin liikaa. Olen kait ihastunutkin, ehkä rakastunutkin. Mutta en jaksa enää. Haluan pois tämän tunteen, koska se ei ole hyväksi minulle. Toivon sinulle rakkautta ja onnea elämäsi poluille.
Mies
Joku jossain
29386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
jos se käy niin helposti.
Olisikin helppoa.
Mä en heitä. Tää tunne on myös kaikki hyvä mussa.
Liikaa, mutta saa olla :)
Niin ei se helppoa ole, mutta turhauttaa tuntea näitä turhia tunteita. Parempi kun ei tunne mitään.
Ymmärrän kyllä, itselläni on täysin sama tilanne. Voisikin vaan yhtäkkiä unohtaa, mutta ei se taida olla niin helppoa. Jos oikein kovasti toivoo ja uskoo tunteiden lopahtamiseen niin ehkä se silloin on edes vähän helpompaa...?
Siihen varmaankin tarvitaan vain riittävästi tahtoa. Minä olen antanut tunteilleni vallan viime aikoina ja siitähän ei hyvää seurannut, kaikki meni sekaisin. Ihan hanurista koko homma. Nyt vaan päätän, ettei tunteet enää minua kontrolloi vaan minä kontrolloin nyt niitä.
Kertoisitko minulle miten noin tehdään oikeasti? Siis rautalankamallina miten rakastumisen ja tunteen voi noin vain unohtaa ja heittää pois? Minä en pysty!
Saanko luvan?
http://www.youtube.com/watch?v=sxqaw4UVvhM&feature=related
oijoi...nyt osu ja uppos! Et olis laittanu tuota,tunteet tuli pintaan.
Voin yrittää kertoa, mutta en osaa vääntää sitä rautalangasta.
Se käy kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että tajuat olevasi tyhmä, kun tunnet jotain tunnetta, joka saa sinun mielesi matalaksi. Aika tyhmäähän se on itseään vahingoittaa, kun olet mieli maassa niin olet jo itseäsi vahingoittanut. Sitten joka päivä muistutat itseäsi kuinka tyhmä olet ollut. Joku kaunis päivä tajuat, että et haluakaan olla tyhmä. Vaan iloinen ja onnellinen.
Helpompi olisi, jos olisi syytä vihata tuota henkilöä, mutta kun ei ole niin ei auta muu kuin psykologisesti painostaa itseään luopumaan tuosta vahingollisesta tunteesta.
Etkä voi puhumalla selvittää asioitasi
Kenen kanssa näistä nyt pitäisi puhua??? Sinun kanssasi? Miksi edes tarvitsee puhua, kun on jo päätöksensä tehnyt.
ai jaa... sinä vain päätit niin? puhumatta? vai miten? oletko nyt aivan varma?
Jos tarkoitat, että mun olisi pitänyt tunteiden kohteen kanssa puhua, niin ihan varmasti en puhu. En ole kertonut hänelle tunteistani, enkä tule koskaan kertomaan. Elän elämääni tästä eteenpäin eri suuntaan ja olen viileä häntä kohtaan, jos ja kun hänet kohtaan. Ei se ole maailmanloppu. On elämässä muutakin kuin jotkut ikävät tunteet jotain ihmistä kohtaan. Rakkauden voi antaa kelle vaan sitä tarvitsee.
Mutta kiitos tästä lyhyestä keskustelusta. Se auttoi ainakin minua saamaan selvyyttä tähän kuvioon.
Taas "komppaan" sinua nimimerkki "hohhoijaataas". En minäkään usko, että tunteistaan (olivatpa sitten vihaa, surua, rakkautta) pääsee noin vain eroon - yhdellä päätöksellä.
Joko asiasta keskustelee läheisen tai ammattiauttajan kanssa,
tai käsittelee asiaa pikku hiljaa päässään (vähän kerrallaan), suunnaten samalla TIETOISESTI huomiotaan muuhun asiaan/muihin asiohin .
Sanoinkin jo tuolla aiemmin, ettei se helppoa ole. Mutta päättämällä mennä toiseen suuntaan, ottaa edes sen ensimmäisen askeleen, joka tarvitaan unohtamiseen. Kokonaisuudessaan unohtaminen sitten tapahtuu kun on sen aika. Minä en ainakaan aio jäädä vellomaan tähän tunteeseen, joka on saanut minut surulliseksi. Haluan olla onnellinen, ei kai se väärin ole sitä toivoa?
"Rakkauden voi antaa kelle vaan sitä tarvitsee."
Kuulehan nimimerkki "joku jossain", tiedät itsekin, ettei se nyt ihan noin mene. Rakastuminen ja ihastuminen eivät ole järjen asioita, ja niitä tunteita jouttuu kyllä aika tavalla TYÖSTÄMÄÄN ja/tai KANAVOIMAAN muualle, että niistä pääsee eroon.
Äitini ystävätär muutti nuorena ulkomaille rakkaussuruja pakoon, ja on yhä sillä tiellä. Sieltä matkan päästä löytyi sitten aviomies ja uusi onni. Ilmeisesti ulkomaille muutto toi mukanaan niin paljon ajateltavaa, että nuoruuden rakkaussurusta pääsi yli.
En siis usko, että pelkällä tietoisella päätöksellä voi lakata rakastamasta ketään ellei jo alunperin ole täysin vailla tunteita (eli vakavasti luonnehäiriöinen, ts. psykopaatti.)
Taidanpa lähteä nukkumaan! Hyvää yötä, kaikille!!!
Rakkautta on muutakin kuin naisen ja miehen välistä. Lähimmäisenrakkaudesta puhuin.. Ei mun tunne onneksi ollut vielä mitään suurta rakkautta. Enhän edes tunne sitä ihmistä vielä niin hyvin! Mistä tiedän millainen puupää se voi olla! :D Sehän voi juurikin olla se psykopaatti, ja sitten on hyvä, että pääsin ajoissa siitä eroon, ennen kuin edes alkoi koko juttu. Kyllä minä pärjään. Otti vain aivoon edes ihastua koko tyyppiin. Pahinta on se, että aina silloin tällöin on pakko siihen törmätä. Saakeli!
Se jo, että tekee sen päätöksen jatkaa matkaa ja vaihtaa suuntaa on mainio juttu. Voin kertoa, että sen päätöksen jälkeen tulee varmasti "taantumia", jolloin palaat takaisin lähtöruutuun ja ne ikävät tunteet ja ikävä palaa vaikka kuinka koittaisi rimpuilla vastaan. Joka kerta se jaloilleen nouseminen on helpompaa ja aika parantaa. Poissa silmistä, poissa mielestä - ainakin mun kohdalla on toiminut ihan hyvin, vaikka se mies onkin mun mielessä vieläkin. Ei onneksi niin pahasti ja paljon, kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten.
Jokaisella on oikeus onneen ja sellaiseen hymyyn, joka tekee poskilihakset kipeäksi. Jos se onni ei tullut tämän tietyn miehen kanssa niin se onni kävelee vielä vastaan.
Kiitos! Kerrankin joku rohkaiseva viesti. Tuntuu siltä, että suurin osa täällä haluaa lyödä lyötyä. Onneksi sinulla oli jotain hyvää sanottavaa. Ymmärrän mitä tarkoitat, että se pikkuhiljaa laimenee, se tunne. Siihen pyrin nyt. Todella pidän tästä ihmisestä, enkä halua hänelle mitään pahaa. Itselleni ei vain sovi tuntea mitään liian lämmintä häntä kohtaan. Ehkä ei ollut oikea aika minulle ihastua. En edes ymmärrä miten se kävikin niin helposti, se ihastuminen. Varsinkin kun siitä on monta monta vuotta kun edellisen kerran ihastuin. Todella harmillista, että tuo poissa vierestä, poissa mielestä ei tule minulla onnistumaan. Minun taitaa olla pakko häntä joskus nähdä.. Mutta sen voi sitten aina testata, että oliko tunne vähän laimentunut kun seuraavan kerran hänet näen. Nyt vaan muuta ajateltavaa niin siitähän se lähtee liikkeelle. Toivon myös sinulle, että pääset tuosta ikävän tunteesta eroon tuota miestä kohtaan, josta kerroit. Olet ehkä jo ihan lähellä onnistua. Ja toivon, että vastaasi kävelee piankin se suuri onni, jonka ansaitset :)
Kiitos sinulle. :)
Mä en ymmärrä miksi täällä pitää sättiä toista, ikävä-palstalla kuitenkin ollaan ja täältähän on helppo hakea tukea muista samankaltaisista. Meitä on valitettavasti joka lähtöön.
Se onkin vaikeampaa, jos "poissa silmistä, poissa mielestä" ei onnistu. Itse olen huomannut, että mitä vähemmän tekemisissä niin mulla on paljon parempi olla. Tietysti jos meidän "juttu" olisi ollut täysin mutkaton niin mielelläni mä olisinkin sen miehen lähellä.
Silti en mitään pahaa sille miehelle halua, päinvastoin. Haluan, että se mies löytää onnensa ja kulkee hymyssä suin.
Näin on, meitä on joka junaan. Parempi varmaan ignoorata nuo negatiiviset vastaukset.
Minulla tosiaan on hieman hankalampi nyt tämä "unohtaminen", kun en voi häntä täysin välttää. Luulen, että ensi kuussa on minullakin hyvä sauma tuolle unohtamiselle. Toivottavasti hän ei ota minuun yhteyttä, se auttaisi paljon. Ja toisaalta jos osaisi kääntää tämän jotenkin kaveruudeksi, en kyllä tiedä miten.. Jos löytyisi toinen, vaikka sellainen väliaikainen ihastumisen kohde? Noh, täytyy miettiä vaihtoehtoja..
Kiitos, ja hyvää yötä! Parempaa huomista ja iloista viikonloppua sinulle! :)
Mikset puhu tämän ihmisen kanssa asioita selväksi. Onni voi mennä ohitsesi. Ties miten asiat alkaisivat rullaamaan, kun olisitte saaneet puhuttua kunnolla asiat selviksi.
Ei ole mitään puhumista. On vain hupsu tunne, jonka annoin tapahtua. Ei tästä muita voi syyttää kuin itseään.
Mutta onneksi jaksat olla valintasi kanssa!
Eipä ole juuri vaihtoehtoja. Jaksetaan miten jaksetaan.
Saako kysyä missäpäin "Joku jossain" vaikutat?
Eteläisessä Suomessa olen ja elän. Entä sinä apuva68?
Länsirannikolla olen
Vai Villistä Lännestä.. :)