Odotuksesta kokemuksia

Mulla on laskettu aika kolmen viikon päästä ja ja pelkkiä hyviä kokemuksia tähän saakka! Ei pahoinvointia, ei lihomista, ei öklötyksiä eikä erikoisia mielihaluja. Liikuntaa harrastan edelleen, tosin maltillisesti. Oikeastaan koko raskausajan tuntuu että olisin ollut elämäni kunnossa. Eilen pikkujouluissa kaverit totesivat, että miten voi ihminen näyttää 3 viikkoa ennen laskettua aikaa noin hyvältä. Ja hyvä fiilis mulla on henkisestikin ollut koko ajan, ei siis itkeskelyä, masennusta tms. Synnytyskään ei pelota, ainakaan vielä :)

Ainut negatiiviseksi luokiteltava asia on ollut noin kuukauden jakso, kun nivuset olivat niin kipeät että ei voinut tehdä kävelylenkkejä. Mutta sekin meni sitten onneksi ohi. Ja itse positiivisen raskaustestin tekeminen oli jostain syystä ihan hirveä shokki, vaikka raskaus olikin toivottu. Jotenkin siitä ei osannut ensimmäiseen pariin viikkoon iloita kun tuntui niin järkälemäisen isolta asialta.

Mulla on LA neljän viikon päästä ja voin sanoa, että enemmän on huonoja puolia ollu. Ensimmäinen lapsi tulossa ja viimeseks jääkin.

- Alussa se etova olo ja väsymys.
- Vähän ennen puolväliä alkoi häpyliitos juilia ja se on nyt muutaman päivän aikana pahentunu niin paljon, että sattuu koko ajan. On estäny kunnon kävelemiset jo viikkoja.
- Nyt parin viimesen viikon aikana alkaneet uniongelmat. Osittain johtuu häpyliitoksesta, ei pysty kyljellään nukkumaan vaikka ois mitä tyynyjä ja tukia. Onneks ei viel selällään ala.pahasti paikat puutua. *koputtaa puuta* Nukahtamiseen menee pari-kolme tuntia ja yöllä heräilen.
- Muitaki kipuja ja isoin ketutus, että mikään sallittu kipulääke ei tehoa mulla. Joten kivuissa sitte kärsitään.

Mut on niitä positiivisiakin juttuja tietty, ainaki pari.

- Vauvan liikkeet. Tuntunu puolestavälistä asti. Kylkiluihin tai palleaan ei oo potkinu, nyrkillä muljuttaa virtsarakkoa toisinaan mikä ei ihan niin mukavalta tunnu.
- Paino ei oo noussu grammaakaan, eikä turvotustakaan juuri ole.
- Vauvatarvikkeiden ja -vaatteiden hankinta ja pesu yms. Se on se pesänrakennusvietti!
- Ja tietty se lopputulos, hyvää kannattaa odottaa.:) Ja kun ei missään välissä oo laittanu vaaleenpunasia laseja päähän, ni ei oo ruususia kuvitelmia vauva-ajasta.

Minn85:

miten sulla ei oo paino noussu grammaakaan?
Itsellä tuli painoa 20kiloa raskauden aikana. Painoin 50kg kun tulin raskaaksi ja just ennen synnytystä 70kg.

Helmikuussa syntyy kolmonen, edellisistä kahdesta on vierähtänyt jo kymmenenvuotta, eli iltatähti tulossa. Se saattaa selittää että en kyllä keksi yhtäkään huonoa puolta tästä raskaudesta :)

Kaikki on mennyt hyvin, olen voinut mainiosti, maha kasvanut ja painoa ei ole tullut muutakuin vauvan paino, joka ei paljoa ole. Tunnen itseni mahani kanssa seksikkääksi ja mikä parasta, mieheni mielestä sitä olen myös, joten tuo rakkauselämä on ollut kovin vilkasta,heh ;) Joskus tunnen itseni kömpelöksi kyllä, mutta se menee huumorilla.

Paljon kaikkea jännittävää tapahtumassa elämässä vauvan syntymänkin jälkeen, joten tulevaisuutta, johon kuuluu myös tämä uusi perheenjäsen, on mukava ajatella ja pitää mielen kyllä valoisana ja virkeänä. Melkein jo haikeudella mietin sitä kun en enää ole raskaana, mutta toisaalta taas jo odotan kovasti uuteen tulokkaaseen tutustumista! Mulla on niiin ne vaaleanpunaiset lasit päässä ja toivoton pesänrakkenusvimma!

On tää raskausaika ollut aika rankkaa, enkä todellakaan haluu kokea enää uudestaan. Nyt rv 27 ja jatkuva pahoinvointi vieläkin seurana, aamulla tuntuu hieman paremmalta, mutta iltaa kohden pahenee ja illalla ei pysty muuta kun makaamaan ja yrittämään pitää ruokaa sisällä, ei aina onnistu. Koko elämä tän takia tosi hankalaa. Lisäks mahassa outoja tuntemuksia, närästää aina kun on syöny, välillä vihloo ja supistaa. Vaikka vauvamaha on ihan jees, kyllä mä enemmän tykkään siitä treenatusta ja lättänästä mahasta, joka yleensä on. Paino on noussu ja pyöristyny, onneks ei mitenkään ihan hirveesti. Rakastan liikuntaa ja oon nyt joutunu jättämään melkein kaikki harrastukset pois, ihan ton pahoinvoinninkin takia, onneks kävelemään silti vielä pystyy. En oo pystyny kertaakaan lähtemään kavereitten kaa mihinkään illanviettoihin tms., mikään ruoka ei maistu hyvältä. Synnytyksen jännitys ja pelko.

Hyvinä puolina hyvä iho ja hiukset, vauvan liikkeet ja tunne siitä, että siellä on oma rakas lapsi, joka tulee pian tähän maailmaan, tarvikkeiden ostelu....

Ensikkoa odotan ja matkaa vielä on. Tammikuussa on LA.

Ihanimmat tietysti, että ylipäänsä olen raskaana ja odotan meille molemmille rakasta lasta. Vauvan liikkeet saa aina ilahtumaan ja hymyilemään. Henkisellä puolella on tunteet hyvin pinnassa, mutta hyvällä tavalla myös huomaan kasvamista itsessä. Pidän sitä positiivisena, vaikka huolestuminenkin kuuluu asiaan.

Olen ollut aika terve raskausaikana, normaalia terveempi.


Alussa oli voimakasta ja pitkään kestävää pahoinvointia ja päänsärkyjä. Migreeniä olen sairastanut lapsesta saakka ja hormoonimyrskyt pääsi valloilleen. Nyt loppusuoralla on taas alkanut niska- ja hartiaseutu kiusaamaan enemmän, joka usein johtaa ikäviin päänsärkyihin. Myös liitoskivut ovat rantautuneet seuraksi, eikä niiden kanssa liikkuminen pidemmän matkaa todellakaan tunnu mielekkäälle.

Väsyn normaalia nopeammin ja vaadinkin päästä päivittäin päiväunille ja nukun monta tuntia helposti. Ulkomuoto on muuttunut ja arpiakin on tullut vatsaan, mutta en koe niitä huonoina asioina. Ne ovat tulleet syystä ja otan ne muutokset vastaan äidillisellä asenteella. Kroppani ei ole vain omani, se on myös lapseni nyt.

Muuta ihmeellistä ei ole, radi vähän aiheuttaa harmaita hiuksia. Jatkuvaa kontrollointia, ettei sokerit pääse ryöhäämään ja aiheuttamaan harmia varsinkaan sikiölle. Korkeat verenpaineet myös on kiusanneet jo ennen raskautta ja näköjään nousee vaan. Toivon, että selvitään maaliin saakka ilman suurempia harmeja.