Olen nuori kohta 7kk ikäisen pienen vauvan äiti. Olen ollut mieheni kanssa 3,5 vuotta yhdessä. Meillä oli miehen kanssa ennen todella läheinen suhde. Oltiin koko ajan yhdessä ja tehtiin asioita kahdestaan. Tietysti on ollut paljon alamäkiäkin, mutta sieltä ollaan aina noustu. Nyt kuitenkin alkanut suhde menemään huonompaan suuntaan. Olen itse nyt mammalomalla ja mies työtön, koska lukee yliopiston pääsykokeisiin ja on menossa tammikuussa armeijaan. Eli molemmat ollaan kotona.
Hoidan vauvan lähes kokonaan itse. Imetän, vaihdan vaipat, kylvetän, leikin, pidän sylissä... kaikkea, mitä vauvan kanssa yleensäkin tehdään. Mies pitää pieniä (5-15min) hetkiä päivässä sylissä tai leikittää, jos pyydän, joskus vasta monen pyynnön jälkeen. Jos pitäisi pidempään pitää, laittaa lattialle ja valittaa vauvalle, jos vauva marisee. Tällöin joudun sitten itse hakemaan syliin. Vauva on vielä suht vaativa siinä mielessä, että näköyhteys pitää olla jompaankumpaan vanhempaan melkein aina. Päikkäreitä nukkuu joinain päivinä yhdet pitkät ja kahdet tosi lyhyet tai monia lyhyitä.
Kotityöt kasaantuvat nekin aikalailla minun niskoilleni. Teen ruuan, tiskaan, siivoan lattiat, pesen pyykin, käyn kaupassa jne. Mies laittaa tiskikoneen ja vie roskat, kun jaksan marista tarpeeksi. Onneksi siivoaa kissan hiekkalaatikon ja antaa puolet kissan ruuista. Jos valitan, että voisi tehdä enemmän kotitöitä, syntyy riita. Minä olen se p*ska, joka vaan marisee ja hän se, joka koittaa ahkerasti opiskella. Todellisuudessa katsoo paljon telkkaria tms. Toki myös opiskelee välillä todella ahkerasti, josta olen sitten kehunut.
Kun saan vauvan yöunille, jää yleensä aikaa semmoiset 1-2h ennen kuin menen itse nukkumaan. Olen yleensä väsynyt, koska olen koko päivän tehnyt kotitöitä ja ollut vauvan kanssa. Mies taas haluaisi huomiota joka ilta. Halimista, hellimistä tms. En kuitenkaan aina jaksa. Ja kun en jaksa, mies alkaa marisemaan ja valittamaan. Aina syy on minun ja en mmiehen mukaan enää taida tykätä hänestä. Olen koittanut selittää, etten jaksa sitä, että joku roikkuu 24/7 kimpussani. Haluaisin joskus edes omaa tilaa. Olen myös sanonut, että jos joskus saisin tehdä päivällä omia juttuja, jaksaisin paremmin iltaisin. Mies ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää vaan jatkaa marinaa ja siitä sitten kehittyy aika usein riitaa.
Toinen asia, mistä mies valittaa on seksi. Mies haluaisi päivittäin niin kuin minäkin ennen vauvaa. Itselläni ei kuitenkaan enää oikein ole haluja väsymyksen vuoksi. Toinen syy on ainainen marina ja paha mieleni. Tästäkin mies sitten valittaa ja on koko ajan kimpussa härnäämässä.
Onko tämä vain tätä raskasta vauva-aikaa? Olenko itse huonopuoliso vai onko mies kohtuuton? Sukulaisia ei oikein ole lähettyvillä, joten sieltä en saa apua. En uskalla vain jättää vauvaa miehelle ja lähteä ulos, koska syntyisi aivan kauhea riita. Eroa olen miettinyt monesti, mutta pelkään yksinjäämistä. Mitä teen?
Hoidan vauvan lähes kokonaan itse. Imetän, vaihdan vaipat, kylvetän, leikin, pidän sylissä... kaikkea, mitä vauvan kanssa yleensäkin tehdään. Mies pitää pieniä (5-15min) hetkiä päivässä sylissä tai leikittää, jos pyydän, joskus vasta monen pyynnön jälkeen. Jos pitäisi pidempään pitää, laittaa lattialle ja valittaa vauvalle, jos vauva marisee. Tällöin joudun sitten itse hakemaan syliin. Vauva on vielä suht vaativa siinä mielessä, että näköyhteys pitää olla jompaankumpaan vanhempaan melkein aina. Päikkäreitä nukkuu joinain päivinä yhdet pitkät ja kahdet tosi lyhyet tai monia lyhyitä.
Kotityöt kasaantuvat nekin aikalailla minun niskoilleni. Teen ruuan, tiskaan, siivoan lattiat, pesen pyykin, käyn kaupassa jne. Mies laittaa tiskikoneen ja vie roskat, kun jaksan marista tarpeeksi. Onneksi siivoaa kissan hiekkalaatikon ja antaa puolet kissan ruuista. Jos valitan, että voisi tehdä enemmän kotitöitä, syntyy riita. Minä olen se p*ska, joka vaan marisee ja hän se, joka koittaa ahkerasti opiskella. Todellisuudessa katsoo paljon telkkaria tms. Toki myös opiskelee välillä todella ahkerasti, josta olen sitten kehunut.
Kun saan vauvan yöunille, jää yleensä aikaa semmoiset 1-2h ennen kuin menen itse nukkumaan. Olen yleensä väsynyt, koska olen koko päivän tehnyt kotitöitä ja ollut vauvan kanssa. Mies taas haluaisi huomiota joka ilta. Halimista, hellimistä tms. En kuitenkaan aina jaksa. Ja kun en jaksa, mies alkaa marisemaan ja valittamaan. Aina syy on minun ja en mmiehen mukaan enää taida tykätä hänestä. Olen koittanut selittää, etten jaksa sitä, että joku roikkuu 24/7 kimpussani. Haluaisin joskus edes omaa tilaa. Olen myös sanonut, että jos joskus saisin tehdä päivällä omia juttuja, jaksaisin paremmin iltaisin. Mies ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää vaan jatkaa marinaa ja siitä sitten kehittyy aika usein riitaa.
Toinen asia, mistä mies valittaa on seksi. Mies haluaisi päivittäin niin kuin minäkin ennen vauvaa. Itselläni ei kuitenkaan enää oikein ole haluja väsymyksen vuoksi. Toinen syy on ainainen marina ja paha mieleni. Tästäkin mies sitten valittaa ja on koko ajan kimpussa härnäämässä.
Onko tämä vain tätä raskasta vauva-aikaa? Olenko itse huonopuoliso vai onko mies kohtuuton? Sukulaisia ei oikein ole lähettyvillä, joten sieltä en saa apua. En uskalla vain jättää vauvaa miehelle ja lähteä ulos, koska syntyisi aivan kauhea riita. Eroa olen miettinyt monesti, mutta pelkään yksinjäämistä. Mitä teen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin ja siis ei minulla ole mitään sitä vastaan, että olen vauvan kanssa. Vauva on tietenkin rakas ja olen iloinen, kun hän on olemassa :)
Teidän tilanne kuulostaa aika tutulle. Minun mieheni toimii aikalailla samalailla jos olen kotona ja oikeastaan niin kauan, kun olen ollut lastan kanssa äitiys-/vanhempainlomilla/hoitovapaalla, olen tehnyt kaiken lähes yksin. Olen puhunut nätisti ja rumasti, vaan mikään ei auta. Välillä on riidelty oikein urakalla ja nyt ollaan lähinnä tilanteessa, että olen luovuttanut ja toivon, että josko tuo joskus tajuaisi, että kotona on muutakin touhua kuin televisio tai tietokone. Lähteäkään en halua, hyvä isä hän on ja leikkii lasten kanssa, mutta ei ehkä niin kuin monet muut (esim. ulkoilisi pyytämättä, siivoaisi omatoimisesti jne.) Kaikki kyllä tapahtuu JOS minä olen pois kotoa esim. nyt kun olen töissä niin kyllä hän hommat on hoitanut. Josta johtopäätökseni on, että minä olen vain niin pilalle passannut, että hän on tottunut siihen, ettei kotona tarvitse tehdä mitään. Lopputulos on se, että ei se auta kuin alkaa vaatimaan lisää, kyllä ne kotityöt pitää jakaa jos toisella jää aikaa tv:n tuijottamiseen ja toinen juoksee kokoajan. Ja omat harrastukset ja menot alan vain ilmoittamaan, että nyt lähden lenkille piste. Onneksi meidän muksut on jo isompia. Kuopus ei pärjännyt ensimmäisen 8kk aikana isänsä kanssa ollenkaan, huusi vaikka 2h putkeen jos tissit katos kotoa. Tämäkin edesauttoi tämän kierteen syntymistä... Minä teen, kun minulle se on helpompaa (esim. vaikka syöttäminen tai nukutus).
Yritä puhua vielä miehellesi, asiallisesti. Sano, että olet ajatellut aloittaa jonkin viikottaisen harrastuksen, jotta saisit jotain omaa ja olisit iloisempi. Menen nukkumaan päiväunet, pyydä miestäsi tekemään ruoka tai imuroimaan tmv. Kerro, että kun sinäkin saat ladata akut, jaksat taas ajatella muutakin kuin kunnon yöunia. Ei minuakaan kiinnosta seksit tai halimiset silloin, kun olen väsynyt.
Tutulle kuulostaa monelta osin, mutta erona se, että mulla mies on ymmärtänyt sen vihdoin, että en jaksa aina olla iltaisin sille seuraksi. Ja osallistuu myös kotitöihinkin vaikka käykin töissä. Mutta olen kyllä marissut näistä asioista sille ja se on tuottanut tulosta :D
Kuulostaa siltä, että sinulla on hoidettavan kaksi vauvaa: toinen vähän pienempi ja toinen isompi. Ilmeisesti "miehesi" on vielä aika nuori? Ainakin siitä päätellen, että on menossa armeijaan ja lukee yliopiston pääsykokeisiin. Yleensä tuossa iässä miehiltä ei valitettavasti riitä hirveästi kiinnostusta perhe-elämään. On toki poikkeuksia, mutta noin yleensä. Miten päädyitte toivomaan lasta jo nyt? Oliko mies aivan yhtä innoissaan kuin sinä, vai tyytyikö vain toiveeseesi? Mies ei välttämättä ole osannut ajatella, miten rankkaa pikkuvauva-aika voi olla ja miten sitovaa se todella on. Valitettavasti miehet ovat parikymppisenä aikamoisia poikasia ja siitä varmaankin, ainakin osittain, johtuu tuo miehen osallistumattomuus. Onko miehesi myös muuttanut suoraan lapsuudenkodistaan kanssasi yhteen? Tarvitsiko miehen ikinä tehdä mitään lapsuudenkodissaan, vai hoitiko äiti pyykin, ruokahuollon yms.? Jos näin, niin miehesi on vain muuttanut uuden "äidin" luo ja odottaa edelleen, että huolto pelaa. Ja on jopa mustasukkainen vauvalle, joka on vienyt häneltä huomiota. Hankala tilanne, eipä siinä muu auta kuin ottaa ihan tosissaan asia puheeksi miehen kanssa.
Voi että, paljon joudut tekemään yksin. Ei kiva, jos toinen ei auta... :( Meillä myös 7 kk vauva ja mies on suurena apuna iltaisin ja viikonloppuisin, kun on vapaalla (ja vapaaehtoisesti, ei pakotettuna :)). En jaksaisikaan yksin pyörittää tätä arkea. Toivottavasti saisitte parannusta tilanteeseenne ja miehesikin oppisi nauttimaan vauvasta. Jaksamisia!!
Yksin olossa on se hyvä puoli, ettei ota pannuun niin paljon.
Älä nyt hyvä nainen syyllisyyttä ainakaan pode.
Ei me muutkaan seksiä jaksettaisi/haluttaisi tuossa tilanteessa.
Mulla oli aivan sama tilanne , vaikka ennen tota neitokaista tehtiin kaikki puoliks. Juttelut yms. Ei kauheesti tuottanu tulosta sit päätin, että teen listan jääkaapin oveen että mitä kukaki tekee ja millon niin johan Alko tapahtumaan :) mies itekki sano että helpottaa kun on valmis lista ja ettei ollu tullu ajatelleeks et kuinka paljon teen kotona ennen ku näki kaiken paperilla :) suosittelen yrittämään tätä konstia :) voimia sinulle paljon!!