kun perhe ei ole koossa. Vain isä puuttuu, mutta hänelle se ei merkitse yhtäänm itään.
Kun vietämme joulua anoppilassa, joss on appiukko ym sukulaiset, niin tyhjä kolo jonka ruokapöydässä näkee, on se lasten isän paikka.
Mutta ihanaa meillä on kuitenkin vaikka koko suku ei olekkaan koossa. Tärkeintä että lapset saavat paljon lahjoja ja unohtavat sen kuka on heidätkin unohtanut. Se on paras lahja meille vanhoille...!
Itse mietin että olisi hirveää jos en olisi lasten ja suvun kanssa joulua viettämässä, tai juhannusta ym sukujuhlia. En voisi ajatella viettää joulua yksin. Ollaan joka joulu näin vietetty jo vuosikausia, ja perinne jatkuu.
Jokainen ratkaisee itse, mitä todella haluaa, ja mies halusi olla poissa suvun keskeltä, ja viettää yksinäistä joulua.. mahtaa hänellä olla kivaa. Onneksi meillä on kaikki läheiset lähellä.
Kun vietämme joulua anoppilassa, joss on appiukko ym sukulaiset, niin tyhjä kolo jonka ruokapöydässä näkee, on se lasten isän paikka.
Mutta ihanaa meillä on kuitenkin vaikka koko suku ei olekkaan koossa. Tärkeintä että lapset saavat paljon lahjoja ja unohtavat sen kuka on heidätkin unohtanut. Se on paras lahja meille vanhoille...!
Itse mietin että olisi hirveää jos en olisi lasten ja suvun kanssa joulua viettämässä, tai juhannusta ym sukujuhlia. En voisi ajatella viettää joulua yksin. Ollaan joka joulu näin vietetty jo vuosikausia, ja perinne jatkuu.
Jokainen ratkaisee itse, mitä todella haluaa, ja mies halusi olla poissa suvun keskeltä, ja viettää yksinäistä joulua.. mahtaa hänellä olla kivaa. Onneksi meillä on kaikki läheiset lähellä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jostain syystä en ihmettele yhtään, että isä ei halua viettää joulua tässä porukassa - jos tätä nyt on oikeasti olemassakaan. Kukapa sitä joulua katkeruuden ilmapiirissä viettää haluaisi.
Fiksu mies ja isä. Minäkin ottaisin ritolat suvusta, jossa on "Tärkeintä että lapset saavat paljon lahjoja ja unohtavat sen kuka on heidätkin unohtanut. Se on paras lahja meille vanhoille...!"
"Teillä vanhoilla" ei ole kaikki inkkarit kanootissa. Voi lapsiparat!
Minkä takia se paikka isälle katetaan kun kuitenkin tiedetään ettei hän juhliin tule? Jos sitä paikkaa ei laitettaisi niin eihän kukaan edes huomaisi isän poissaoloa.
Poissaolon ymmärrän kyllä täysin. Mies viettää mukavaa joulua uudessä elämässään ja ei todellakaan ole yksin. Varmaan nauttiikin suuresti näistä rauhallisista jouluistaan ja osaa antaa niille arvoa kaiken sen hössötyksen jälkeen minkä olette suvun kanssa aikaan saaneet.
Ei meidänkään lasten jouluissa isää näkynyt, mutta siitä ei tehty minkäänlaista numeroa, katkeruudet olin käynyt läpi ja hyväksyin elämän sellaisena kuin se oli. Lapsille oli aina ihanat joulut sukulaisten kesken, ei heidän tarvinnut miettiä, kuka heidät oli unohtanut. Toivottavasti on jäljellä hyvät muistot.
Paras joulu on aina isätön joulu. Ei tarvi miehen väkisin raahata ruhoaan jouluviettoon, ja katsella lapsiaan, kun kärsii heidän läsnäolostaan. Meille kaikille on parasta, kun pysyykin poissa. Riittää kun antaa rahaa lahjoihin tai ostaa ne ja tuo paikalle, sitten saa mennä.
Etkö voisi jo antaa itsellesi anteeksi, ettet kyennyt pitämään lasten isää heidän elämässään?
Raha ja lahjat tärkeintä???
Ihan sairasta!
Meillä biologinen isä ei pidä mitään yhteyttä lapsiinsa, ei soittele, ei pyydä tapaamisia, ei lähetä kortteja saati lahjoja syntymäpäivisin tai jouluina.
Kukaan miehenpuolen sukulaisista ei ole tekemisissä lapsiin vain ainoastaan exmiehen vanhemmat lähettävät kortteja, mutta ei lahjoja yms.
Mutta näin on hyvä, sillä miksi exmies antaisi lapsilleni rahaa tai lahjoja jos ei halua nähdäkkän? Olisi outoa jos isältä joka ei ole arjessa tai elämässä enää läsnä jaetaisiin silti lahjoja yms. Kyllä isän läsnäolo on lahjoja ja rahaa tärkeämpi. Jos lapset hylätään, ne hylätään eikä enään lahjoja tai rahaa lähetetä! Näin meillä tapahtui ja lapset ovat ottaneet asian ihan hyvin eivätkä kaipaa tai ikävöi isää, joka heitä jo ennen eroamme pahonpiteli ja kaltoinkohteli.
Isätön joulu on rauhallisin, valoisin ja paras joulumme ikuna!
Meillä sanoin miehelle, että turha ostaa sun lapsille lahjoja, ei ne osaa kiittää eikä arvostaa mitä me ostamme. Päätin että ostamme vain minun, yhteisiä kun ei vielä ole.. kenties tulee.. sitten on heille ostettava, jostain on aina luovuttava.
Minä en kyllä aio ostaa toisen lapselle, enhän halua edes heitä tänne jouluksi, joulu on oman perheen juhla.
Eikä harmita yhtään.
Iso on pöytä, jos sukulaiset kokoontuvat jouluaterialle, ja yksi paikka pidetään tyhjänä olematonta isää varten.
Meidän perheessä on pakko kutsua yksi lapsi perheineen kerrallaan, kun pöytään ei mahdu syömään kui 8 aikuista ja pari lasta.
Dramaattinen asetelma, ja mielipaha lapsille ihan järjestettynä. Saattaisi jopa olla, että eivät muistaisi isää ollenkaan, jollei tätä asetelmaa järjestettäisi. Ketä muistamattomuus häiritsisi?
Miksi lapsi ei saa iloita sillä joukolla, joka on paikalla? Miksi hänen pitää tuntea olevansa isän hylkäämä jopa joulua viettäessään? Jokahetkinenkö tämä hyljätyksi tulleen tunne on oltava?
On ilmeistä, että isän poissa olemisesta on tehty jokapäiväinen puheenaihe. Lapsi ei saa unohtaa, että isä on lähtenyt.
Saattaa olla, että opetettu katkeruus kääntyykin aikuisia vastaan, ja lapset alkavat pohtia, miksi isä tosiaan pysyy kaukana tästä porukasta. Syy saattaa löytyä harkinnan jälkeen.
Haluavat ehkä itsekin pois niin nopeasti kuin on mahdollista.
Tietenkin lapset saa iloita meistä muista. Isä joka ei tule paikalle, jolla on muuta tärkeempää, niin sehän on miehen oma murhe. Mei ei joulua pilata sillä, että mietimme mistä mies paitsi jää. Paljosta jää.
Onpa jääny synttäreistä, juhannuksista, rippihuhlista histä ja kihlajaisista... ihan kaikesta, ei varmaan tiedä millaista ihanaa on olla yksi perheenjäsen. Minä en jäisi mistään paitsi, eikä tarvikkaan, en ole koskaan tehnyt mitään miski en olisi yksi perheenjäsen nyt ja ikuisesti.
Lissun lässytystä melkeen jokatoinen kommentti lissun itsensä kirjoittama.
Suurin osa pelkkää valhetta ja satua.
Jaa ei meillä ainakaan kukaan kärsi , odotamme joulukuun 23p sillon lähtö Kanarialle koko pesue, tänä vuonna tuo joulunaika kiva, kun on paljon vapaata.
Miten sinä kuulut mitenkään enää ex miehesi sukuun kun olette eronneet? Hyvä on,jos on asialliset välit lasten isän vanhempiin eronkin jälkeen mutta miksi et vietä joulua omien sukulaistesi/vanhempiesi kanssa. Puhut vain koko ajan anoppilasta.
Ei meillä lapset kärsi jouluna;aaton ovat minun kanssani ja loput joulunpyhät isänsä kanssa käyvät silloin myös ex mieheni vanhemmilla syömässä jne.
Tärkeintä että lapset saavat lahjoja? Ja oikein nautit että lasten isä ei ole joulun vietossa mukana.. Jaaha,melkoisen katkeraa tilitystä. Miehesi varmaan saattaisi viettääkin joulunsa lasten kanssa omien vanhempiensa luona jos et sinä sinne änkeisi.
Kyllä me kuulumme edelleen ex miehen sukuun, ja anoppi painotti että minä tulen aina olemaan hänen ainoa oikea miniä. Ketään ei ulos heitetä sen tähden että mies halusi jättää kaiken taakseen ja etisä onnea omituisista eukoista.
Ollaan me kaikki tosi katkeria ja surullisia, että mies halusi jättää suvun taakseen ja elää kuivaa ja tyhjää elämää. Mutta eihän aikuista miestä voi pakottaa olemaan osa onnellista perhettä ja sukua, jos ei itse halua, ei toki.
Me olemme onnellisia kyllä, vaikka isää ei olekkaan, kun sen hyväksyy, säästyy paljolta, ja lapset tottuu kyllä isättömyyteen.
Nykyiset lapset suurin osa elää ilman isää ja miehen mallia, joten emme ole se ainoa, kyllä niitä lapsia on maailmassa ja lisää tulee.
Ihan samaa olen miettinyt kuin "kenen suku?".
Tämä yksi eri nimimerkeillä samaa tarinaa selittävä henkilö kertoo uudestaan ja uudestaan siitä, miten kuuluu ex miehen sukuun ja viettää anoppilassa kaikki mahdolliset juhlat, ja miten ex mies hylkäsi sukunsa.
Mutta mitenkäs kirjoittajan oma suku? Hylkäsikö se tämän kirjoittajan vai kirjoittaja oman sukunsa, kun on niin tärkeätä viettää sukujuhlat exän suvun kanssa?
Minä mietin että miksi ihmeessä kaikki juhlat pitää järjestää suvun kesken. Minulle on aina ollut tärkeää että meidän perheessä on omat perinteet, juuri ne meidän perheen perinteet. Lapset voivat sitten aikuisena itse päättää haluavatko viettää juhlia kanssamme vai haluavatko luoda omat perinteet omaan kotiinsa. Ei sukua tarvitse hylätä vaikka ei jokaista joulua ym. juhlaa suvun kanssa vietäkään. Ihminen voi elää hyvinkin onnellista elämää ilman että on koko ajan tekemisissä suvun kanssa. Ja siitä huolimatta sukua ei ole hylätty vaan luotu omia perinteitä.
Minäkin mietin tuota että oletko oman sukusi hylännyt kun ex-miehen suku on niin tärkeä? Eikö lapsille olisi ollut tärkeää viettää aikaa myös sinun sukusi kanssa?
Kuulkaas, kun tuo "lissu"joksi hänet on nimitetty tuolla uusperheet palstalla on ollut aviossa sukulaisensa kanssa tais olla tuo pikkuserkku, niin sillonhan on sama suku kummallakin.
Kaikki isät ei ajattele lapsiansa. Monet isät kuuntelee mitä vieras ihminen sanoo. Jos miehelle lapseton elämä on parempi,niin miksi ihmeessä pitää tehdä niitä lapsia, ja aina vaane tsiä uusia suhteita?
mitä vittua:D älkää nyt jumalauta kattako sille isälle sitä paikkaa vitun idiootit? :D auttais varmaa Unohtaa vähä paremmi
Kyllä mies aikanaan häpee ja tajuu, mitä on tullut tehtyä jos ei ole perheensä kanssa. Aikanaan katuu mutta onkin myöhäistä.
Suurin röhisevin rinnoin mennään etsimään mutta mitään ei löydä.
Aikanaan mies tajuu että on tullut toimittua tyhmästi ja kuunnellut näitä uusia suhteita liikaa.
Tuskin katuu, exäsi elää ja nuttii täysillä hänellä on nyt täyspäinen nainen ja on onnellinen, kun sinusta pääsi, ja sinä itse vieroitit lapset aikoinaan isästään ja olet kehunut,että olet siitä tyytyväinen,kun lapset ei ole tavannut isäänsä ja isän naista.
Siis onko tämä sairasta katkeruuttaan vuodattava elävänleski yksi ja sama joka kipuilee avioeroansa tänne useissa eri postauksissa?
Vie nyt ne pennut hoitoon ja käy hakemassa itelles lohdutussaalis! Jos olet eronnut äijästä, niin se sun elämä ei enää koskaan palaa vanhaan tilanteeseen..
On, hän on "lissu" joka valittaa surkeuttaan näillä palstoilla, uusperhe, yksin ja yhteishuoltajuus, äitien jutut, avioero, uskottomuus palstoilla jo 10:ttä vuotta ja ei pääse katkeruudestaan eroon sitte millään, hänen lapsetkin jo aikuisia ja kehuu olevas jo mummikin.