Olipa lauantai-ilta! Olin ravintolassa syömässä erään fiksuksi kuvittelemani miehen kanssa, olemme tavanneet muutaman kerran ja meillä on ollut ihan hauskaa. Tulimme sitten luokseni ja ihan kivasti siinä sitten vähän oltiin lähekkäin, pussailtiinkin jo.. Mielestäni emme edenneet liian hitaasti emmekä ainakaan liian nopeasti, minulla oli oikein mukava ja hyvä olo. Olin ihan varma että päätyisimme rakastelemaan - mutta juuri kun olin asiasta ihan varma, mies vetäytyi pois, pyyteli anteeksi ja sanoi ettei voi.. Yritin ymmärtää ja kun kysyin syytä, mies meni vaikean näköiseksi ja sanoi lopulta ettei vammaisiin saa koskea, ei "sillä tavalla". Anteeksi mitä?!?!
Koko ikäni olen näkövammani kanssa elänyt sovussa, olen pärjännyt ihan hyvin elämässäni. Mun mottoni on aina ollut ja tulee olemaan "The greatest pleasure in life is doing what people say you cannot do", vapaasti suomennettuna suunnilleen "Suurin nautinto elämässä on tehdä asioita joita toiset eivät usko sinun voivan tehdä" Kaikkeen olen mukautunut, mutta seksin puute - se sattuu! :(
Muutenkin välillä loukkaa terveiden vammattomien asenteet meitä vammaisia kohtaan - nyt en siis puhu vain omista kokemuksistani vaan myös kaikesta mitä muilta vammaisilta olen saanut kuulla. Automaattisesti oletetaan, että esim. kaikki näkövammaiset ovat SOKEITA, näin ei todellakaan ole! Tai että pyörätuolissa istuvalle pitää HUUTAA. Tai että kun puhutaan yleensä vammaisista, eli ei erotella onko kyseessä aistivamma, liikuntavamma tms, niin aina silloin ajatellaan että puhutaan kehitysvammaisista! Ja kaikista ärsyttävin asia: Oli vamma mikä tahansa niin aina luullaan että se vamma, mikä ikinä onkaan, tekee ihmisestä täysin aivottoman, että me vammaiset olisimme jotenkin TYHMIÄ. Aina kun olen liikkeellä henkilökohtaisen avustajani kanssa, ihmiset puhuvat avustajalleni eivätkä minulle vaikka ollaan minun asioitani hoitamassa. Ja kyllä, minä olen ihan tervejärkinen täysi-ikäinen ihminen, minulla ei ole holhoojaa eikä edunvalvojaa vaan henkilökohtainen avustaja joka auttaa asioissa joissa apua tarvitsen. Ja ei, seksi ei kuulu hänen työnkuvaansa. :)
No, tämä nyt meni vähän off topic, mutta tuollaista saan kokea ihan liian usein ja samaa kuulen muilta vammaisilta ihmisiltä.
Miksi te tervejärkiset aikuiset ette voi ymmärtää että myös me vammaiset olemme ihmisiä? Himot ne on hiirelläkin, ja varsinkin täysi-ikäisellä, täysijärkisellä näkövammaisella nuorella naisella!!
Loppukevennykseksi tähän voin kertoa, että yhden kerran seksin saaminen tyssäsi siihen kun hätäpäissään mies keksi kertoa että hänen vanhempansa olisivat hänelle opettaneet että naisen alapää olisi jotenkin pyhä alue ja että sinne ei saisi mies koskea! Tämän hän tietysti kertoi vasta kun olin antanut hänelle ensiluokkaisen hyvää suuseksiä jo "muutaman" minuutin ajan.. :D
Voihan pojat, kasvakaa aikuiseksi! :)
Koko ikäni olen näkövammani kanssa elänyt sovussa, olen pärjännyt ihan hyvin elämässäni. Mun mottoni on aina ollut ja tulee olemaan "The greatest pleasure in life is doing what people say you cannot do", vapaasti suomennettuna suunnilleen "Suurin nautinto elämässä on tehdä asioita joita toiset eivät usko sinun voivan tehdä" Kaikkeen olen mukautunut, mutta seksin puute - se sattuu! :(
Muutenkin välillä loukkaa terveiden vammattomien asenteet meitä vammaisia kohtaan - nyt en siis puhu vain omista kokemuksistani vaan myös kaikesta mitä muilta vammaisilta olen saanut kuulla. Automaattisesti oletetaan, että esim. kaikki näkövammaiset ovat SOKEITA, näin ei todellakaan ole! Tai että pyörätuolissa istuvalle pitää HUUTAA. Tai että kun puhutaan yleensä vammaisista, eli ei erotella onko kyseessä aistivamma, liikuntavamma tms, niin aina silloin ajatellaan että puhutaan kehitysvammaisista! Ja kaikista ärsyttävin asia: Oli vamma mikä tahansa niin aina luullaan että se vamma, mikä ikinä onkaan, tekee ihmisestä täysin aivottoman, että me vammaiset olisimme jotenkin TYHMIÄ. Aina kun olen liikkeellä henkilökohtaisen avustajani kanssa, ihmiset puhuvat avustajalleni eivätkä minulle vaikka ollaan minun asioitani hoitamassa. Ja kyllä, minä olen ihan tervejärkinen täysi-ikäinen ihminen, minulla ei ole holhoojaa eikä edunvalvojaa vaan henkilökohtainen avustaja joka auttaa asioissa joissa apua tarvitsen. Ja ei, seksi ei kuulu hänen työnkuvaansa. :)
No, tämä nyt meni vähän off topic, mutta tuollaista saan kokea ihan liian usein ja samaa kuulen muilta vammaisilta ihmisiltä.
Miksi te tervejärkiset aikuiset ette voi ymmärtää että myös me vammaiset olemme ihmisiä? Himot ne on hiirelläkin, ja varsinkin täysi-ikäisellä, täysijärkisellä näkövammaisella nuorella naisella!!
Loppukevennykseksi tähän voin kertoa, että yhden kerran seksin saaminen tyssäsi siihen kun hätäpäissään mies keksi kertoa että hänen vanhempansa olisivat hänelle opettaneet että naisen alapää olisi jotenkin pyhä alue ja että sinne ei saisi mies koskea! Tämän hän tietysti kertoi vasta kun olin antanut hänelle ensiluokkaisen hyvää suuseksiä jo "muutaman" minuutin ajan.. :D
Voihan pojat, kasvakaa aikuiseksi! :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei voi kuin valittaa muutamien yksilöiden typeryyttä, käsittämätöntä :(
Niin, kyllä niitä fiksujakin miehiä löytyy, mutta kaikki vaan ovat varattuja tai etsivät miestä itselleen. :)
Huh Huh, onpas ollut tökeröitä miehiä asialla, ettei peräti peräkammarin poikia? Pistit kai molemmat saman tien pihalle?
Toivottavasti olet kohdannut fiksujakin miehiä seksin merkeissä :)
Joo, kyllä kumpikin hyvin nopeasti pihalle lennähti, en nyt ihan niskasta jaksanu kumpaakaan nostaa mutta sanallisesti tein asiani selväksi! :)
Toiveesi ei ainakaan tähän mennessä ole toteutunut, aina ihanissa miehissä on ollu jotain vikaa. Aina mun kohdalleni sattuu ne varatut tai muuten epätoivoiset, asennevammaiset, peräkammarinpojat jne.. Mikähän ihmeen friikkimagneetti mahdan olla?
Ja tietysti haluaisin seurustelusuhteen jossa olisi muutakin kuin seksiä, mutta ei...
Tästä asiasta voisi olle enemmän juttua... ja terveet voisi miettiä.....
Olen samaa mieltä! Voisivat miettiä asenteitaan ja muutakin. Ei se teiltä vammattomilta ihmisiltä ole pois vaikka me vammaisetkin saamme nauttia elämästä! :)
Kuinka sitten näet kirjoittaa nettiin jos kerran olet näkövammainen? Näet ilmeisesti jotain?
No juurihan tuossa avausviestissäni selitin. :) Kaikki sokeat ovat näkövammaisia, mutta kaikki näkövammaiset eivät todellakaan ole sokeita! :) Minä näen lukea ihan tavallista mustavalkoista tekstiä kunhan pääsen tarpeeksi lähelle. Mulla tietokoneen näyttö ehkä 30-50cm päässä nenästäni. :)
Mulla on ollu yks vammane naine jol on kyttyräselkä. Hän oli selllää ja kun työnsin jorman sille sisään niin se pyys et painelen sitä ottasta ja niin tein ja oli kivaa kun nainen oli kun keinutuoli heilu niin etes takasi et ei tarvinnu ite liikkua ja ei kun liemet sisää ja oli hyvä. Ollaa etelee sil lail ja ollaa panoystävii.
Hahah! :D Joo tämäkin on yksi tapa käsitellä, työstää ehkä arkaa tai muuten vaan hämmentävää aihetta. :D Huumorille on aina tilaa ja kieltämättä viestisi nauratti! Kiitos sinulle, sinutkin on huomattu. :)
No minäehkä kuulunsitten niihin Säälittäviintapauksiin. koska mullekylläkelpaa näkövammainen siinäkun joku muullalaillakin vammautunut. olenhanollut aviossakin Asennevammaisenkanssa jokaon kaksinverroin vakavampivamma kuin esim sokeus,
T: Pertti,
No eipä tuo naisen näkövammaisuus ole näköjään seksin saamisen kannalta niin paha asia kuin miehen ujous, joka sulkee kaikki mahdollisuudet pois. Ihan kivastihan sinulla noita tilanteita näyttää kuitenkin olevan. Ujous on merkittävä henkinen vamma miehellä. Näkövammaisetkin naiset sanovat ujolle miehelle: painu vttuun kun et osaa iskeä minua. T: 31v ujo mies ja poikuus tallella
Tarjoan lohtuseksiä. Myös vammaisille.
Katsoin ketjua uudelleen ja totesin ettei tuo alkajakaan ole enää aivan nuori.
Mutta yleisesti. Ei tästä keskustelusta koskaa saa mitää asiallista. Aina tulee nää jotka sanoo ettei joku asia haittaa tai joku on valmis touhuun....
Ei oikeesti yhtää asiallista kommenttia.... mutta voi juma... otetaan sit joskus joltain jalat alta tai näkö silmistä tai tulisi jollekin kova isku päähän joku toimintahäiriö. Pitäs niinku oikeesti viisastua näiden viisaiden.......
Kyllä sitä vielä joskus 25v sitten eli omien ongemlen kanssa, mutta ei tää maailma ole muutamasta kultasydämestä huolimatta suuresti muuttunut.... kun ikää on tullut nii on menny maku koko asiaan.... ja usko..... vaikka tiedän että jossain on niitä aitoja kultasydämiä
Toisaalta lienee hyvä, että tuollaisiakin miehiä on. Opit arvostamaan tosimiehiä kun on mihin verrata.
Kaikilla meillä on omat vammamme. Sinulla näkövamma, tuolla ”fiksuksi kuvittelemallasi” seksivamma.
Voi tyttö, koeta kasvaa aikuisesi ja ymmärtää, että muillakin on omat vammansa
Kultasydämistä....
Yks pyysi kerran anteeksi tätä asiaa.... siis ettei ole ymmärtänyt tätä asiaa.
Mutta hän ei pystynyt enää vaikuttamaan kun oma elämä oli muuttunut
Asia ei valitettavasti ole aivan niin yksinkertainen kuin aloittaja toivoisi. Vaikka kuinka haluaisimme, että suurelle yleisölle erilaiset vammaisuudet olisivat tuttuja, ei ole syytä olettaa.
Aivoverenvuodon jälkeen on minulla on ollut suuria vaikeuksia löytää jokin sana. Normaali puhekumppani yrittää auttaa esittämällä sanan, mutta arvaa melkein aina väärin. Tuloksena on, että menen entistä enemmän sekaisin, ja sanan hakeminen alkaa uudestaan alusta ja viivästyy.
Samaa kertovat änkyttäjät. Auttamisyritykset haittaavat. Emme voi kouluttaa yleisöä ymmärtämään lukuisia erilaisia vammaisuuksia.
Ennen aivoverenvuotoa olin koulutustilaisuudessa, jossa täyssokea pastori hauskuutti yleisöä kertomalla, kuinka hän oli kysynyt poliisilta tietä ja tämä oli neuvoessaan näyttänyt erehdyksessä karttaa opaskoiralle. Hänelle oli usein huudettu, niinkuin kuulossa olisi jotain vikaa. Hyvää tarkoittavat uskovaiset olivat kertoneet, miten rukouksella voi saada näkonsä takaisin. Hän oli kaivanut lasisilmän ja sanonut, että "kun vaan näkis".
Yleisöllä oli hauskaa, mutta jouduin miettimään, että kuinkahan ihmiset tällaisen jälkeen uskaltavat lähestyä vammaista. Aina tekee jotakin väärin, parasta pysytellä pois, ettei tee virheitä.
Olen kuivilla oleva alkoholisti. On hyvin harvinaista, että ei-alkoholisti ymmärtäisi asiasta mitään. Tavallisin kuvitelma on, että eikös se ole "itsehankittu sairaus". Toisten alkoholistien kanssa, niin kentällä kuin kuivilla olevien kanssa keskustelu on helppoa.
Minulla on kehitysvammainen, vajaamielinen, sisar. Olin lähemmä 20 vuotta kehitysvammaisten hoitotyössä. Yleisö ei näyttänyt ymmärtävän asiasta juuri mitään, erityisesti eivät kehitysvammaisten vanhemmat. Useat vanhemmat luulivat, että lapsi on normaali tai lähes. Näin isänikin, yliopiston käynyt, luuli sisarestani. Yritti pitää häntä oppikoulussa, kunnes opettajat selittivät hänelle.
Kun olin suuressa laitoksessa työssä, henkilökunnallekin jo sinä aikana syntyi melkoinen määrä kehitysvammaisia lapsia. Poikkeuksetta edes ammattihenkilöt eivät nähneet oman lapsensa vammaisuutta. Eräs hoitaja oli laitoksen ulkopuolella kiertävässä neuvontatyössä. Kun hän itse sai kehitysvammaisen lapsen, hän luuli, että lapsi on normaali.
Olin yliopistossa luentosarjalla, jossa oli mukana eräs liikuntavammainen pyörätuolissa. Hän siis ei ollut vajaamielinen. Tehtäviksi annettin puheitten pitämisiä. Oli aihe mikä tahansa, aina hän päätyi kysymykseen, miten vammaisia sorretaan. Luentojen pitäjä mainitsi tästä - ilman tulosta.
Myöhemmin luin lehdistä, kuinka henkilö useissa haastatteluissa kertoi, miten hänet oli syrjäytetty virkojen täyttämisessä vamman takia. Meistä, jotka olimme olleet samalla kurssilla, näytti, että luonne oli keskeisemmällä sijalla.
Ja vielä eräs asia. Emme me vammaiset ole samalla viivalla. Vammaisuus on aivan samanlainen asia kuin mikä tahansa, kauneus, älykkyys, varakkuus, yhteiskunnallinen asema, käyttäytyminen ja yleinen miellyttävyys. Emme voi sille mitään, että tunnemme toista kohtaan enemmän, toista kohtaan vähemmän mieltymystä. Nämä eivät vaatimalla muutu.
Ei nyt oikein avautunut, että mitä hait tällä kirjoituksella? Kerroit yleisesti kokemuksiasi, vai jotain vinkin poikasta hait. Tai sitten vain yrität kouluttaa miehiä?
Vammaisuus jo sanana tuo molemmille kauhukuvia...Vaikka kyseessä on ehkä hiukan vanhahko termi, joka pätee todella moneen osa-alueeseen. Ehkä ihmiset yhdistää sen kehitysvammaiseen...Tiedä häntä.
Mutta tietämättömyys on toinen asia ja miten itse reagoit. Monesti vammaisuudesta kärsivä henkilö, esim näkökyky on heikko tai sitä ei ole asettaa itsensä uhriksi tilanteessa, jossa toinen on oikeasti tietämätön, miten asiaa pitäisi lähestyä.
On kyllä naurettavaa, että monesti heikon näkökyvyn / sokeudun omaava sivuutetaan keskustelussa ja asioidaan vaikka sen koiran kanssa, joka on ohjastamassa....Ymmärrän kyllä täysin, että jollekkin voi tulla moraalinen dilemma tilanteessa ja sitten iskee täydellinen pakokauhu...Se on tietämättömyyttä, ei loukkaus. En tiedä miten itse reagoit siihen, mutta eiköhän se mene ihan keskustelemalla ja kertomalla, että et ole uhri...Sinulla vain heikompi näkökyky ja se on rinnastettavissa ihmiselle, jolla on silmälasit ja hän ottaa ne pois. Ei oma naiseni muutu mitenkään ratkaisevasti, vaikka hänellä on huono näkö ilman silmälaseja..
Kannattavaa vain etsiä seuraa jatkossakin ja sitten katsella ihmisiä, joille ei sitten ihan yllätyksenä tule tunnontuskia silkasta tietämättömyydestä. :)
Mielenkiintoinen keskustelu.
Olen suhteessa vammaisen kanssa, tiukkapipoinen ja ennakkoasenteinen en ole, en olisi siinä tapauksessa tässä suhteessakaan.
Ensitapaamisen jälkeen olin lähellä sanoa, että oli mukava nähdä, mutta en usko että meillä toimisi. Syy olisi ollut ihmisen olemus ja käyttäytyminen ekoilla treffeillä. Vamma olisi ollut helppo "tekosyy" sanoa, etten halua tavata enää, varsinkin kun se tarjoiltiin pakokeinona.
Viestittelimme lisää ja tapasimme uudelleen, olemme kokolailla samoilla aaltopituuksilla monessa asiassa ja viihdymme toistemme seurassa estoitta. Valitettavasti emme voi tehdä yhdessä kaikkea sitä mitä haluaisin, aina ei voi saada kaikkea, edes niitä yhteisiä kävelylenkkejä metsässä.
Läheisyys ja seksi suhteessamme, taitaapa olla parasta jota olen saanut.
Suhteemme ei mitenkään toimisi jos miehellä ei olisi tarpeeksi itsetuntoa ja uskoa siihen, että kelpaa sellaisena kuin on. Suvaitsevaisuus, asenne ja kyky nähdä muutakin kuin ihmisen ulkokuori on oltava kohdillaan suhteen molemmilla osapuolilla.