olen 16v, raskaana rv 8 4. mulle on varattu abortin 1-vaihe huomiseksi.
en halua aborttia. siitä hetkestä kun sain tietää olevani raskaana, en ole halunnut aborttia. mutta pakko on?
haluaisin jutella jonkun kanssa. poikaystävän kanssa en voi, koska hänen vanhemmat on estänyt tapaamisemme ym. ottanut poikaystävältä puhelimen pois, laittanut kotiarestiin ja koneessakin on salasana. olen aivan yksin.
onko mulla mitään mahdollisuuksia pitää lasta? en todellakaan, todellakaan halua aborttia. tiedän etten kestäisi elämää abortin jälkeen.
en halua aborttia. siitä hetkestä kun sain tietää olevani raskaana, en ole halunnut aborttia. mutta pakko on?
haluaisin jutella jonkun kanssa. poikaystävän kanssa en voi, koska hänen vanhemmat on estänyt tapaamisemme ym. ottanut poikaystävältä puhelimen pois, laittanut kotiarestiin ja koneessakin on salasana. olen aivan yksin.
onko mulla mitään mahdollisuuksia pitää lasta? en todellakaan, todellakaan halua aborttia. tiedän etten kestäisi elämää abortin jälkeen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei, ei todellakaan noin. Voiko olla edes tottakaan; tuntuu aika kummalliselta ja kamalalta, jos et pääse puhumaan edes poikaystäväsi kanssa.
Jotenkin tuntuu, että vahva halusi jatkaa raskautta on se oikea tunne, ja jotenkin tuntuu, että jos päätät kuitenkin mennä aborttiin, mielesi ei kestä sitäkään rikkoutumatta. Tuskin teiniäitiys kovin helppoa on, mutta ei se välttämättä ole iästä kiinni, miten lapsensa hoitaa. Moni juttu jää tietenkin kokematta ja kokeilematta, mutta mitä sitten? Mitä ne jutut oikeasti mahtaa olla? Biletystä, riekkumista ja ryyppäämistä ainakin monen kohdalla.. Tätä ei voi tietää, mutta se nyt tuntuu olevan tiedossa, ettet halua aborttia. Onko sulla ketään kenen kanssa voit puhua? Oma äiti? Sisko? Isä? Ketään?
Ei sua voida pakottaa aborttiin. Jos muuta ei ole, puhu huomenna kun menet ekavaiheeseen. Pakko sua on kuunnella. Kyllä lapsen kanssa pärjää, eikä poikaystäväsi vanhemmat voi häntä lopun ikää arestissa pitää.
Äiti on, mutta kokeiltu on. Hän sanoo että ainut vaihtoehto on abortti ja hänen kanssa on turha yrittää puhua.
Eniten huolestuttaa raha asiat. Miten pärjäisin? Pitäisi opiskellakin... Ja missä lapsi on koulupäivieni ajan, kun olen koulussa? Ja miten rahat tosiaan riittää kaikkeen...
Ihan oikeasti on paha sanoa,mitä pitää tehdä, tai kenen kanssa puhua. Terveydenhuollon ammattilaisten sanotaan olevan tukena ja apuna, ehkä jostain instanssista löytyy joku. Jos ne abortti-ihmiset on nyt ensimmäisiä viranomaisia ketä tavoitat, niille sun täytyy asiasi ammentaa. Mitään pakkolakia aborttiin ei kuitenkaan ole, vaikka totta, välttämättä kovin herkullista elämää ei keskenkasvuisen elo lapsen kanssa tule olemaankaan. Taas vaan pitää peilata sitäkin, miten helppoa se sitten vanhempana on. Rankkaa se joka tapauksessa on.
Tässä nuoren äidin kuvauksessa kuvataan kuinka nuorten äitien lapset lynkataan epämääräisen aborttiväen ja julkisen abortti-automaatin väkivallassa.
Kirjoittajale sanon. Ole vahva. Olet kasvun paikassa. Kannat lastasi ja ole hänen ainoa turvansa ja rakkautensa. Suojele ja rakasta lastasi. Se on luonnollista ja oikein. Torju ilkeän aborttiväen hoikuttelut ja pidä heidän näppinsä irti sinun lapsestasi.
Elämä kantaa ja vie onneen kun elämään luottaa. Ole rauhallinen, ei ole syytä panikoida. Suomessa lapsista ja äideistä pidetään hyvää huolta, kunhan he eivät luovu lapsistaa. Tiedän, että saat hyvää ja kohtaat syvän onnen.
Mikään pakko ei ole surmata lasta ja mikset pärjäisi kun moni muukin saman ikäinen ja samassa tilanteessa ollut on selvinnyt hyvin? Tässä maassa kellä tahansa on mahdollisuus pärjätä ja sinusta lapsesi kanssa huolehditaan kyllä. Neuvola auttaa.
Tuskin katuisit että annoit lapsesikin jatkaa elämää. Abortti on peruuttamaton ja jättää usein lähtemättömät syyllisyystrauman, älä tee virhettä jota saatat katua loppuelämäsi.
Asioilla on tapana järjestyä parhain päin.
Onnea sinulle ja pikkuiselle elämään tästä eteenpäin!
ja vaihtoehtoja on ....esimerkiksi jos et jostain syytä tahdo aborttia,kieltäytyä saat.ja ja jos et pysty pitämään lasta,voit synnyttää ja antaa sikoitukseen ,laatimalla tapaamiset ja säännölliset yhteydet lapseesi,mikäli olosuhteet eivät saali lapsen pitämistä-kuten edellä kirjoitettiin.ensi ja turvakodit ovat tosiaan vaihtoehtoja,minne otet tarvittaessasi yhteyttä ja kerrot tilanteesi,että nuori ja olosuhteet huomioiden,saisit sieltä sulle ja pienellesi paikan jossa opettelette äitiyttä,vauvanhoitoa ym.niitähän on suomessa ollut kautta aikojen,et ole ensimmäinen ja viimeinen kuka 16v synnyttää.mietihän ja en usko että aborttikaan sua paremmaksi tekisi jälkiseuraksineen.mietihän tyttö ja jos pahalta tuntuu,ilmoita terveyskeskukseen että perut abortin.äitisi tehtävä olisi puhua sun kanssas,ja tukea-ei missään nimessä tuomita ja pakottaa aborttia! jos sulla on vahva tunne että et kestä aborttia,peru se ! tiovotan sulle tsemppiä,olet aika vahva ,uskoisin.kauttaaikojen nuoret ovat saaneet lapsia,ja kaikki on mennyt hyvibn kuitenkin,
jos sulla on suuri ahdistus kun menet aborttitoimen piteeseen sulla on oikeus kieltäytyä! sulla on oikeus sanoa että et ole valmis tai halua,että vara-aikaa vielä joku aika.jos haluat tehdä lapsen,et ot ooe paha ,tai huono sen takia että tuli lipsaus.niitä tulee paljon vanhemmillekin naisille ja miehille,keiden täytys jotakin jo tietää.sulla on joku joka kuuntelee,ensikodin ihmiseet.paikkakuntasi puhelinluettelossa on ensi ja turvakoti nimikkeellä haut ja numerot.soita sinne ja varaa aika.siellä annetaan sulle tukea ja asunto-olot ensikotina ja vauvanhoito-ohjeet ja neuvoa-et ole oikeastikaan yksin! jos päätät pitää lapsen,pidä se .sun äitisi ei sitä tee,eikä voi pakottaa! jos haluat pitää sen,pidä vaikka tuulimyllyt kuinka pauhaavat sua vastaan tällähetkellä! sä saat tukea ja neuvoa turva-ja ensikodin henkilöstöltä,neuvoa ja huolenpitoa !vauvanhoitoohjeet ym tulevan varalle.saat asua vauvasi kanssa siellä niin kauan kun tunnet tarvetta ja tukea tarvitsevasi! saat toisista äidesitä,kanssaihmisistä kavereita,tukea mahdollisesti.päätös on sun.suh äitis lie järkyttynyt,mutta sulaisi vauvan nähdessään.nuoruus on muutakin kuin riekkumista,päihdehelvettejä,pääsisit niistä pois! ja perheelämä on sitä oikeaa elämää.oma lapsi.mutta mietihän ja toivon sulle voimia ja siunausta! itse sain nuorena tytön,hanlalista lähtökohdistani huolimatta,saimme kodin.onko äitisi onnellisempi kun rikkoisit itsesi abortilla? onko hänestä tukea sulle? kun ns ongelma olisi heitetty pois silmistä...? surkee sun jätkäs,mut miehet tupaa olemaan julmempia naisille! olet nuori ja elämä tulee kantamaan sulle rohkeutta! ilmoita miten teet! sun ei ole pakko satuttaa abortilla itseäsi!sä päätä,et elä äitis kautta,olet 2v päästä 18!