Jos vain löytäisin yhden tytön joka rakastaisi minua todella ja ketä minä rakastaisin koko sydämestäni, niin olisin onnellinen. Onko se niin paljon vaadittu?
Mutta nyt olen vain yksin. En tunne edes ketään kenen kanssa voisin ajatella olevani parisuhteessa. Joskus olen sitä rakkauttakin saanut, mutta se aika on jo kaukana menneisyydessä... joskus en voi miettiä muuta kuin sitä. Pelkään etten löydä mistään enää uutta rakkautta. Voinko enää edes rakastua?
Tutuilla ihmisillä on aina uusia puolisoita ja he ovat niin onnellisen näköisiä ja puhuvat aina suhteistaan. Minulla ei ole mitään sellaista, minä olen vain yksin. Miten voin murtautua ulos yksinäisyyteni vankilasta? Haluaisin löytää jonkun jonka kädestä pitää kiinni kun kaikki tuntuu kaatuvan päälleni.
Kaikki tuntuu yksin niin kylmältä ja haalealta. Tunnen joskus olevani niin syvällä pohjalla etten edes valoa näe. Pelkään mitä minulle käy jos tämä jatkuu...
Joten, haluan vain yhden rakkauden. En enempää enkä vähempää.
Mutta nyt olen vain yksin. En tunne edes ketään kenen kanssa voisin ajatella olevani parisuhteessa. Joskus olen sitä rakkauttakin saanut, mutta se aika on jo kaukana menneisyydessä... joskus en voi miettiä muuta kuin sitä. Pelkään etten löydä mistään enää uutta rakkautta. Voinko enää edes rakastua?
Tutuilla ihmisillä on aina uusia puolisoita ja he ovat niin onnellisen näköisiä ja puhuvat aina suhteistaan. Minulla ei ole mitään sellaista, minä olen vain yksin. Miten voin murtautua ulos yksinäisyyteni vankilasta? Haluaisin löytää jonkun jonka kädestä pitää kiinni kun kaikki tuntuu kaatuvan päälleni.
Kaikki tuntuu yksin niin kylmältä ja haalealta. Tunnen joskus olevani niin syvällä pohjalla etten edes valoa näe. Pelkään mitä minulle käy jos tämä jatkuu...
Joten, haluan vain yhden rakkauden. En enempää enkä vähempää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jooh, niin minäkin
Et ole yksin ajatuksesi kanssa. Minäkin haluaisin miehen joka rakastaisi minua ja jota minä saisin rakastaa lopun elämääni!
Moni meistä yksinäisistä kaipaa sitä yhtä ihmistä vierelleen. Onko sitten niin, että meillä on joko sellaisia kriteerejä, joita täyttämään emme löydä ketään, vaiko siitä, ettemme yksinkertaisesti kelpaa kellekään?
Toisinaan kallistun ensimmäiseen, toisinaan jälkimmäiseen, etenkin silloin kun minut on hylätty. Viime vuosina olen treffaillut ahkerasti, mutta mitään pysyvää en ole saanut luotua. Olen yrittänyt pohtia sitä, mikä minussa on vikana. Nämä pohdinnat johtavat vain masennukseen ja elämän tarkoituksen miettimiseen hyvin negatiivisessa valossa, siksi yritänkin sanoa itselleni "ei, minussa ei ole mitään vikaa".
Mutta täytyyhän minussa olla. Mikä muuten selittäisi yksinäisyyteni? Vai olenko vain niin "epäyhteensopiva", ettei minulle ole paria olemassa?
Auttaako tähän mikään muu kuin treffailujen jatkaminen?
Olet joskus haavoittunut rakkauden takia ja ehkä sen takia käpertynyt itseesi, etkä ole uskaltanut yrittää uudestaa. Itselle ainakin on käynyt niin.
Olen myös pettynyt miehiin. Liian paljon on aikaa jo kulunut, mutta sinä olet nuori. Mene harrastuksiin joissa on samanhenkisiä kuin sinä. Tanssikurseille, ym.
Keksi jotain toimintaa elämääsi..