Olen ikäni ollut hyvin olemattomasti kiinnostunut lapsen saamisesta, mutta nyt on parin vuoden ajan tapahtunut jotain muutosta ja tällä hetkellä voisin jopa ajatella oikean hetken tulleen.
Alkaa vaan oma ikä jo ihmetyttää. Viime vuonna olin myös endometrioosin aiheuttamassa kystaleikkauksessa. En tiennyt aiemmin sairastavani tautia.
Eli kaikki merkit ohjaavat hyvin pikaiseen vauvantekoon! Harmittaa vaan etten saanut jo vauvakuumetta aiemmin, nyt VOI olla jo myöhäistä. Olen tähän asti pelännyt synnytystä, raskautta ja kaikkea sellaista. Koko elämä on kasvamista tässäkin asiassa. Mutta tapahtuiko kasvuni liian myöhään. Kukapa tietää.
Miten te samanikäiset, olette pärjänneet raskausajan ja myöhemmin yövalvomiset? Huomaan jo selvää muutosta oloon parikymppisenä, ei enää jaksa epäsäännöllistä elämää. Olen ajatellut alkaa kohentamaan olematonta kuntoani, ettei mahdollisesta raskausajasta tulisi liian rasittavaa. Tämä mahdollisen vauvan syntymisen jälkeinen aika askarruttaa myös miestäni, että miten jaksamme sen. Ei ole muutenkaan aina mitä parhain olo työkiireineen jne.
Ajattelemmeko/jahkaammeko liian paljon etukäteen asioita, pitäisikö antaa elämän vain viedä?
Nytkö vasta äidiksi?
17
1437
Vastaukset
- Yksi lapsi
Sain ainokaisen lapseni 36-vuotiaana v. 2000 pitkällisen yrittämisen jälkeen. Raskaus meni hyvin ja synnytys myös ihan ok, vaikka ponnistuvaihe olikin pitkä. Minulla oli hyvin suuri motivaatio tulla äidiksi, joten se varmaan auttoi osaltaan suhtautumaan hyvin ja jaksamaankin.
Älä pelkää lapsensaantia, jos sitä todella haluat. Oman lapsen kohdalla suhtautuminen kaikkeen on tietenkin erilaista ja sitä varmasti jaksaa, kun on pakko jaksaa. Oma lapsi on aivan ihana asia, enkä voisi enää kuvitella eläväni ilman ihanaa lastani.
Onnea vain yritykseenne! - vielä vanha
Yhdyn edelliseen puhujaan. Ei ole todellakaan vielä myöhäistä. Minä olen sinua 10 vuotta vanhempi ja olen silti tekemässä lasta...
Eli SINULLA ei ole mitään hätää...
Antakaa elämän viedä! Ei kannata murehtia etukäteen.- Ulla
Kiva kuulla, että on muitakin tällä iällä vauvakuumeesta kärsiviä. Itse olen 43 ja haaveilen kolmannesta lapsesta.
Lapseni ovat jo aikuisia. Nyt uudessa suhteessa lapsettoman mieheni toiveet ovat saaneet minutkin toiveikkaaksi.
Nautin oikeastaan tilanteestani, ei ole mitään pakkoa. Jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. Mutta jos taivaanisä suo ... Se olisi meille ihmeellinen ja ihana lahja. - vielä vanha
Ulla kirjoitti:
Kiva kuulla, että on muitakin tällä iällä vauvakuumeesta kärsiviä. Itse olen 43 ja haaveilen kolmannesta lapsesta.
Lapseni ovat jo aikuisia. Nyt uudessa suhteessa lapsettoman mieheni toiveet ovat saaneet minutkin toiveikkaaksi.
Nautin oikeastaan tilanteestani, ei ole mitään pakkoa. Jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. Mutta jos taivaanisä suo ... Se olisi meille ihmeellinen ja ihana lahja.Minulla on 3 synnytystä takana ja niistä on pitkä aika (25-21vuottiaat)... Minäkin löysin lapsettoman miehen, jolle haluaisin vielä tehdä oman... Hullua? Kenties, mutta olisimme onnellinen pikku perhe. Tällä iällä pystyy nauttimaan jo niin erilailla asioista.
Sukulaisnainen teki 44 vuotiaana ensimmäisensä ja ainoansa. Että kyllä näitä löytyy aika paljon "myöhäisherännäisiä" - Ulla
vielä vanha kirjoitti:
Minulla on 3 synnytystä takana ja niistä on pitkä aika (25-21vuottiaat)... Minäkin löysin lapsettoman miehen, jolle haluaisin vielä tehdä oman... Hullua? Kenties, mutta olisimme onnellinen pikku perhe. Tällä iällä pystyy nauttimaan jo niin erilailla asioista.
Sukulaisnainen teki 44 vuotiaana ensimmäisensä ja ainoansa. Että kyllä näitä löytyy aika paljon "myöhäisherännäisiä"Ollaan sitten vähän samanlaisessa elämäntilanteessa. Uskon samoin, että kypsällä elämänasenteella ei tarvitse niin hötkyillä vaikka ei samoin enää jaksaisikaan kuin kaksikymppisenä.
Kiva tietää, että on olemassa muitakin "hulluja".
Toivon teille kovasti onnea!
- ikää 34,5
Minä olen kohta 35v. ja minulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta. Nyt kuitenkin olen raskaana 8vk:lla ja ihan taroituksella. Päätettiin, että nyt saa vauva tulla ja heti tärppäsi. Olen miettinyt kaikenlaisia asioita päässäni, mutta ajattelin että antaa mennä vaan ja otetaan vastaan mitä tulee. Itse ajattelin, että en lapsettomaksikaan halua jäädä, sillä onhan se kiva kun joku käy sit vanhempanakin katsomassa! Minulla on sujunut alkuraskaus todella hyvin, en edes tunne olevani raskaana! Kunnon kohottaminen on tietysti aina hyväksi! Itse olen suht. hyväkuntoinen - käyn kunnolla lenkillä 4-5krt viikossa. Ei muuta kuin antakaa elämän viedä vaan!!!
- Äiti42
Vanhempana ei tarvitsekaan jaksaa samaa vauhtia kuin nuorena.
Itse sain ensimmäiset lapseni 24 ja 26 vuotiaana ja viimeiseni 40 vuotiaana. Vanhempana suhtautuu elämään kypsemmin ja osaa säästää voimiaan. Ei ole niin rahahuolia eikä kodinrakentamistouhuja. Eikä se seuraelämäkään ole enää niin vilkasta. Ainakin itselläni vielä parisuhde paljon tasaisempi.
Voi keskittyä lapseen paremmin ja lapsikin voi hyvin ja on toivottavasti "heppohoitoisempi" ja tyytyväisempi. - Ikää 36
Kiitos kommenteista, nyt kun saisi vielä miehenkin uskomaan että tästä voisi tulla jotain. Itse olen pidemmällä vauva-ajatuksineni :)
- 44v.nainen
Olen 44-vuotias yhden lapsen äiti. Olen seurustellut 5 vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Seurustelun alussa mies kysyi kantaani lapsiin, sanoin hänelle, että kantani on oikeastaan 50/50: Jos en enää saa lapsia, ei se ole maailmanloppu, mutta toisaalta voisin yhtä hyvin vielä harkitakin toista lasta. Mies oli silloin ehdottomasti sitä mieltä, että ei halua lapsia, ainakaan moneen vuoteen.
Nyt hän on kuitenkin yhtäkkiä alkanut puhua lapsen teosta. Ja jotenkin on ristiriitainen olo: Mitä enemmän aikaa ja vuosia on kulunut, sitä kielteisemmin olen alkanut suhtautua enää lapsen tekemiseen tässä iässä, vaikka minä olen ollutkin meistä kahdesta aina se lapsirakas.
Mainittakoon, että emme edes asu virallisesti yhdessä. Asia tuli puheeksi siinä vaiheessa, kun alettiin puhua mahdollisesta naimisiinmenosta.
Nyt ovat vaihtoehdot tässä:
1. Teen lapsen miehen mieliksi, että hänkin saa mahdollisuuteen isyyteen. Minulla ei ole vauvakuumetta, mutta raskaaksi tulo ei myöskään olisi pahinta mitä saattaisi tapahtua.
2. Lopetan suhteen niin, että hän pääsee tekemään lapsen sellaisen naisen kanssa, joka lasta haluaa. Rakastamme vain toisiamme, siinä ainut ongelma.
3. En tee lasta ja riistän mieheltä mahdollisuuden isyyteen. Sellaisessa tilanteessa joudumme kummatkin tyytymään "puolinaiseen": Mies ei saa haluamaansa lasta ja minä en "pääse" naimisiin, koska mies ei näe mitään järkeä mennä naimisiin, jos emme hanki lapsia.
Vai olisiko vielä joku muu parempi ratkaisu? Ymmärrän, että netissä on nimettömänä vaikeaa ottaa kantaa toisen henkilön tilanteeseen tuntematta tätä, mutta halusinpahan vain purkaa mieltäni ja ajatuksiani jonnekin. - vielä vanha
44v.nainen kirjoitti:
Olen 44-vuotias yhden lapsen äiti. Olen seurustellut 5 vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Seurustelun alussa mies kysyi kantaani lapsiin, sanoin hänelle, että kantani on oikeastaan 50/50: Jos en enää saa lapsia, ei se ole maailmanloppu, mutta toisaalta voisin yhtä hyvin vielä harkitakin toista lasta. Mies oli silloin ehdottomasti sitä mieltä, että ei halua lapsia, ainakaan moneen vuoteen.
Nyt hän on kuitenkin yhtäkkiä alkanut puhua lapsen teosta. Ja jotenkin on ristiriitainen olo: Mitä enemmän aikaa ja vuosia on kulunut, sitä kielteisemmin olen alkanut suhtautua enää lapsen tekemiseen tässä iässä, vaikka minä olen ollutkin meistä kahdesta aina se lapsirakas.
Mainittakoon, että emme edes asu virallisesti yhdessä. Asia tuli puheeksi siinä vaiheessa, kun alettiin puhua mahdollisesta naimisiinmenosta.
Nyt ovat vaihtoehdot tässä:
1. Teen lapsen miehen mieliksi, että hänkin saa mahdollisuuteen isyyteen. Minulla ei ole vauvakuumetta, mutta raskaaksi tulo ei myöskään olisi pahinta mitä saattaisi tapahtua.
2. Lopetan suhteen niin, että hän pääsee tekemään lapsen sellaisen naisen kanssa, joka lasta haluaa. Rakastamme vain toisiamme, siinä ainut ongelma.
3. En tee lasta ja riistän mieheltä mahdollisuuden isyyteen. Sellaisessa tilanteessa joudumme kummatkin tyytymään "puolinaiseen": Mies ei saa haluamaansa lasta ja minä en "pääse" naimisiin, koska mies ei näe mitään järkeä mennä naimisiin, jos emme hanki lapsia.
Vai olisiko vielä joku muu parempi ratkaisu? Ymmärrän, että netissä on nimettömänä vaikeaa ottaa kantaa toisen henkilön tilanteeseen tuntematta tätä, mutta halusinpahan vain purkaa mieltäni ja ajatuksiani jonnekin.Heippa
Ensimmäisenä tulee mieleen, että mieshän kiristää, kun ehtona on naimisiin "pääsy", vastineeksi lapsen teosta... hmm... Ei kuullosta kovin mukavalta. Tosin mies on nyt vasta tajunnut oman kuolevaisuutensa ja on tullut kiire jatkamaan sukua.
Kyllä lasta minun mielestäni täytyy kummankin haluta. Minulla esimerkiksi on tilanne sellainen, että olen tavannut lapsettoman miehen ja rakastan häntä kovasti ja haluaisin antaa hänellekin mahdollisuuden isyyteen. Hän itse ei ole enää vuosiin pienessä mielessäkään kuvitellut, että vielä se olisi hänellekin mahdollista. Aikaa ei vain pahemmin enää ole miettiä, koska olen itse juuri täyttänyt 46 ja hän 49...
Mietityttää minuakin, mutta erilaiset asiat. Lähinnä lapsen terveys. Itse tunnen olevani vielä niin hyvässä kunnossa, että voisin tehdäkin. Mutta tilastothan näyttävät karusti sen, kuinka suuri mahdollisuus on tässä iässä saada ei-terve lapsi...
Joka tapauksessa, parin päivän kuluttua olen menossa lääkärin kanssa puhumaan asiasta. Punnitsen asian tarkkaan, ennenkuin teen ratkaisuja. Mutta kaikenkaikkiaanhan lapsenteko kuuluu niihin asioihin joista ei voi koskaan sanoa, ettei koskaan... - 44 v.nainen
vielä vanha kirjoitti:
Heippa
Ensimmäisenä tulee mieleen, että mieshän kiristää, kun ehtona on naimisiin "pääsy", vastineeksi lapsen teosta... hmm... Ei kuullosta kovin mukavalta. Tosin mies on nyt vasta tajunnut oman kuolevaisuutensa ja on tullut kiire jatkamaan sukua.
Kyllä lasta minun mielestäni täytyy kummankin haluta. Minulla esimerkiksi on tilanne sellainen, että olen tavannut lapsettoman miehen ja rakastan häntä kovasti ja haluaisin antaa hänellekin mahdollisuuden isyyteen. Hän itse ei ole enää vuosiin pienessä mielessäkään kuvitellut, että vielä se olisi hänellekin mahdollista. Aikaa ei vain pahemmin enää ole miettiä, koska olen itse juuri täyttänyt 46 ja hän 49...
Mietityttää minuakin, mutta erilaiset asiat. Lähinnä lapsen terveys. Itse tunnen olevani vielä niin hyvässä kunnossa, että voisin tehdäkin. Mutta tilastothan näyttävät karusti sen, kuinka suuri mahdollisuus on tässä iässä saada ei-terve lapsi...
Joka tapauksessa, parin päivän kuluttua olen menossa lääkärin kanssa puhumaan asiasta. Punnitsen asian tarkkaan, ennenkuin teen ratkaisuja. Mutta kaikenkaikkiaanhan lapsenteko kuuluu niihin asioihin joista ei voi koskaan sanoa, ettei koskaan...Kerrothan sitten mitä lääkäri sanoi sinulle, jooko? Olisi ihan kiva kuulla. Itse olen miettinyt sitä, että tässä iässähän saa lapsivesitutkimuksen. Entä jos siinä ilmenee, että lapsi on vammainen, miten toimia sen jälkeen? Vaikea ja moraalinen kysymys.
Täytyy myöntää, että itselläni ei vielä sitä lapsikuumetta pahemmin ole tullut, mutta olisin valmis antamaan lapsen miehelle, mikäli hän ottaisi siitä täyden vastuun. Tämä tarkoittaa sitä, että esim.mahdollisen eron tullessa hänestä tulisi lähivanhempi ja minusta etävanhempi. Mutta moniko mies suostuu tuollaiseen? Ei moni suomalainen mies minun tietääkseni. - vielä vanha
44 v.nainen kirjoitti:
Kerrothan sitten mitä lääkäri sanoi sinulle, jooko? Olisi ihan kiva kuulla. Itse olen miettinyt sitä, että tässä iässähän saa lapsivesitutkimuksen. Entä jos siinä ilmenee, että lapsi on vammainen, miten toimia sen jälkeen? Vaikea ja moraalinen kysymys.
Täytyy myöntää, että itselläni ei vielä sitä lapsikuumetta pahemmin ole tullut, mutta olisin valmis antamaan lapsen miehelle, mikäli hän ottaisi siitä täyden vastuun. Tämä tarkoittaa sitä, että esim.mahdollisen eron tullessa hänestä tulisi lähivanhempi ja minusta etävanhempi. Mutta moniko mies suostuu tuollaiseen? Ei moni suomalainen mies minun tietääkseni.Kiitos, kyllä kerron. Itseäni jännittää asia kovasti. Pelkään, että niskaan tulee kylmää vettä... No, katsotaan sanoi lääkäri... :)
- 44 v.nainen
vielä vanha kirjoitti:
Kiitos, kyllä kerron. Itseäni jännittää asia kovasti. Pelkään, että niskaan tulee kylmää vettä... No, katsotaan sanoi lääkäri... :)
Ajattelin vain kertoa, mitä tapahtui, kun otin miehen kanssa puheeksi tuon, miten hän suhtautuisi siihen, että joutuisi vastuuseen lapsesta ja ehkä (mahdollisen) eron jälkeen hänestä tulisi lähivanhempi, niin hän sanoi, että tottakai, ei hän näe mitään ongelmaa tässä. (Ymmärtää toisin sanoen, että itselläni on jo yksi lapsi, jonka olen kasvattanut).
Eli apua! Se ns. viimeinen "tekosyy" tai "oljenkorsi" omalla kohdallani meni. Nyt vain odottelen "Ei vielä vanhalle" vastauksia hänen lääkäriltään, ennen kuin menen oman gynen kanssa juttelee. Joka on onneksi tuttu monen vuoden takaa. - ikää 34
44 v.nainen kirjoitti:
Ajattelin vain kertoa, mitä tapahtui, kun otin miehen kanssa puheeksi tuon, miten hän suhtautuisi siihen, että joutuisi vastuuseen lapsesta ja ehkä (mahdollisen) eron jälkeen hänestä tulisi lähivanhempi, niin hän sanoi, että tottakai, ei hän näe mitään ongelmaa tässä. (Ymmärtää toisin sanoen, että itselläni on jo yksi lapsi, jonka olen kasvattanut).
Eli apua! Se ns. viimeinen "tekosyy" tai "oljenkorsi" omalla kohdallani meni. Nyt vain odottelen "Ei vielä vanhalle" vastauksia hänen lääkäriltään, ennen kuin menen oman gynen kanssa juttelee. Joka on onneksi tuttu monen vuoden takaa.En kanssa oo kärsinyt pahemmin vauvakuumeesta ikinä..mut nyt on ensimmäinen lapsi tuloillaan rv 15.
Aattelin kanssa,et ikää alkaa pukata senverran,että vauva saa tulla jos on tullakseen.Terkkari kyllä vakuutteli,etten nyt oo mikään ikäloppu ensisynnyttäjä ;o)).
Ihmisten keski-ikähän on noussut senverran,et vanhemmallakin iällä tehty muksu kerkiää kyllä aikuistua ennenkun on "toinen jalka haudassa" ;o)). - vanha!!!!
44 v.nainen kirjoitti:
Ajattelin vain kertoa, mitä tapahtui, kun otin miehen kanssa puheeksi tuon, miten hän suhtautuisi siihen, että joutuisi vastuuseen lapsesta ja ehkä (mahdollisen) eron jälkeen hänestä tulisi lähivanhempi, niin hän sanoi, että tottakai, ei hän näe mitään ongelmaa tässä. (Ymmärtää toisin sanoen, että itselläni on jo yksi lapsi, jonka olen kasvattanut).
Eli apua! Se ns. viimeinen "tekosyy" tai "oljenkorsi" omalla kohdallani meni. Nyt vain odottelen "Ei vielä vanhalle" vastauksia hänen lääkäriltään, ennen kuin menen oman gynen kanssa juttelee. Joka on onneksi tuttu monen vuoden takaa.Heipä hei!!
Tässä on mennyt viikko sulatellessa uutisia... Noh, lääkäri sanoi ettei näe mitään syytä, miksen voisi tehdä lasta!!! Teki minulle sisätutkimuksen ja laittoi papaan ja sen vastauksia nyt odotellaan. "Paikat" ovat kuulemma siistit. Sanoi myös, että pari vuotta on vielä aikaa...
Ettäs, Sinä neljänelonen: ei mitään hätää! Käy gynellä, kaikki on nyt oikeastaan kiinni vain sinun korvien välistä!
Minä en vielä otattanut kierukkaa pois...
Onnea matkaan meille kaikille myöhäisherännäisille!!! - 31v
vanha!!!! kirjoitti:
Heipä hei!!
Tässä on mennyt viikko sulatellessa uutisia... Noh, lääkäri sanoi ettei näe mitään syytä, miksen voisi tehdä lasta!!! Teki minulle sisätutkimuksen ja laittoi papaan ja sen vastauksia nyt odotellaan. "Paikat" ovat kuulemma siistit. Sanoi myös, että pari vuotta on vielä aikaa...
Ettäs, Sinä neljänelonen: ei mitään hätää! Käy gynellä, kaikki on nyt oikeastaan kiinni vain sinun korvien välistä!
Minä en vielä otattanut kierukkaa pois...
Onnea matkaan meille kaikille myöhäisherännäisille!!!Hei, siis minkäikäinen olet, kun lekuri oli sanonut sinulle, että vielä on pari vuotta aikaa?
- Vera
Olen 39-vuotias nainen. Erosin vajaa vuosi sitten miehestä, jonka kanssa olin 10 vuotta. Mies ei halunnut lapsia, eikä minullakaan oikeastaan ollut vauvakuumetta kuin ihan hetkittäin (kesti muutaman tunnin kerrallaan!).
No nyt tilanne onkin yhtäkkiä ihan toinen. Olen seurustellut vajaa 5 kk. Jo 3 kk sitten vauvakuume yhtäkkiä iski! En sanonut mitään miesystävälleni, ennen kuin hän otti asian puheeksi vajaa 2 kk sitten. Päätimme heti yhdessä, että lopetan pillerit. Nyt on menossa ensimmäinen kuukausi ilman pillereitä, joita olen syönyt lähes tauotta 20 vuotta.
Minua ei pelota se, miten tulen jaksamaan vauvan kanssa, vaan se, että ehkä onkin jo liian myöhäistä. Toivottavasti kuitenkaan ei!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen
Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja2212926Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?
En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b1732556Kirje, PellePelottomalle.
Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot1071189Voi teitä naisia
Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies1321102- 681048
Lapsien pakko kasteesta on luovuttava.
Eikö olisi parempi siirtää kaste rituaali rippikouluun,kun 15v.tietävät jo itse haluaavatko tulla kastetuksi juutalais-k5831045Martinan hevoset.
Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait2791002Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa
Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka338989Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?
Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a20929Hyvä meininki
TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap22788