Jo opiskeluaikanaan, tämä kunnioitettu Suuren Kimin seuraaja sai arvostusta osakseen. Johtihan hän suurta huumekauppaa ja ilotyttötoimintaa. Jolta tosin Valtion Miliisi sulki armollisesti silmänsä.
Armoitettu rattopoika sai kaiken haluamansa. Tai melkein kaiken.
Hän ahmi, (käytännössä luetutti), länsimaisia lehtiä. Niissä kimalteli se kaikki kauneus ja suuruus, mitä ihminen voi koskaan saavuttaa.
No, olihan hänelläkin sentään jotain. Mustalla Zilillä hänet krapulassa kiidätettiin yliopistolle, jossa pelokkaat professorit häntä odottivat. Aamun ensi tunnit pidettiin usein vasta kahden jälkeen…
Viirupyllyjä riitti ehtimiseen, eikä kukaan tytöistä arvostellut hänen kahdeksansenttistä nakkiaan. Ainakaan julkisesti.
Viinaa ja huumeita sai ettei ihmiselo niitä olisi koskaan pystynyt sisuksiinsa ahtamaan. Toki sitä Il Jong parhaalla mahdollisella tavalla yritti. Tämä herttainen kiharapää.
Mutta yksi oli Kimin haave.
Hän halusi Auton. Sen Ainoan. Italialaisen Alfa Romeon.
Silläpä olisi hauska pudotella pitkin bulevardia, tukka tötteröllä.
Koska hän oli ainoastaan avomalleista kiinnostunut.
Mutta suuri oli este tiellä. Isi.
” Tänne ei tuoda yhtään länsiautohapatusta, niin kauan kuin minä elän”
Tähän oli Il Jongin tyytyminen. Siihen saakka saivat Zhaikat ja Zilit kyydittää punkeroituvaa perillistä.
Armoitettu rattopoika sai kaiken haluamansa. Tai melkein kaiken.
Hän ahmi, (käytännössä luetutti), länsimaisia lehtiä. Niissä kimalteli se kaikki kauneus ja suuruus, mitä ihminen voi koskaan saavuttaa.
No, olihan hänelläkin sentään jotain. Mustalla Zilillä hänet krapulassa kiidätettiin yliopistolle, jossa pelokkaat professorit häntä odottivat. Aamun ensi tunnit pidettiin usein vasta kahden jälkeen…
Viirupyllyjä riitti ehtimiseen, eikä kukaan tytöistä arvostellut hänen kahdeksansenttistä nakkiaan. Ainakaan julkisesti.
Viinaa ja huumeita sai ettei ihmiselo niitä olisi koskaan pystynyt sisuksiinsa ahtamaan. Toki sitä Il Jong parhaalla mahdollisella tavalla yritti. Tämä herttainen kiharapää.
Mutta yksi oli Kimin haave.
Hän halusi Auton. Sen Ainoan. Italialaisen Alfa Romeon.
Silläpä olisi hauska pudotella pitkin bulevardia, tukka tötteröllä.
Koska hän oli ainoastaan avomalleista kiinnostunut.
Mutta suuri oli este tiellä. Isi.
” Tänne ei tuoda yhtään länsiautohapatusta, niin kauan kuin minä elän”
Tähän oli Il Jongin tyytyminen. Siihen saakka saivat Zhaikat ja Zilit kyydittää punkeroituvaa perillistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Zilin veivin seinään.
Suuri Maestro, Aurinkojen Isä, pantiin maan pivoon. Hyvä niin.
Rajoja vahvistettiin, eristäydyttiin.
Il Jong lipoi huuliaan. Pian hän sen saisi. Tulisen Alfan, ensimmäisen Aasiassa. Tilauksessa oli Alfa 166 Berlina. Perusmalli tosin, mutta oli siihen tilauksessa niskatuet ja kaksoisputki.
Epäiltyttävää siinä oli ainoastaan venäläinen agentti joka oli epäluotettava...
Venäläiselle, jonka hiusraja alkoi suoraan kulmakarvoista, Il Jong pulitti tarpeellisen määrän dollareita.
Verhojanskin Mafialle oltiin ennenkin tehty hämäräkauppoja, jopa vanhan Kim Il Sungin aikana.
Alfa luvattiin toimittaa sinetöidyssä kontissa, Pohjois- Korean kansallisena juhlapäivänä, Pjongjangin keskusaukiolle.
Kerjäläistä oli opetettu raitin varteen.
Oli aika juhlan.
Miljoonat viirit liehuivat, punaiset.
Kaiken keskellä oli kontti.
"Arvoisat veljemme Venäjältä, ovat suuressa viisaudessan lahjoittaneet Auringon Jumalalle Suuren Lahjan".
Ääretön kontti oli peitetty punalipuin.
Yllä , siirtyi Korean Kaunein Mies konttiin.
Väkijoukko miljoontui.
- Että kansalle jotain, purppuroi Kiiltävät Torvet.
Kansainvälinen, Pikku Kakkosen potpuri ja jotain yleiskivaa, tuhihisi torvista, neukkusellaisesta...
Äärettömän pitkään, viipyi Suuri Taivas kontissa.
Fanfaarien soittajien sormet saivat tenniskyynärpääongelmia, rauhankyyhkyt laskeutuivat paskantelemaan lyhtyjen päälle.
Suuri epävarmuus laskeutui torille, kunnes musta Zil pyyhäsi paikalle pitkin punaista mattoa.
Mustalasiset miehet kiikuttivat kontiin käynnistyskaapeleita ja akkuja.
Odotteliville kansalaisille jaettiin napalmia tai riisikakkuja, kaupunginosasta riippuen.
Kunnes perkelellinen räjäys kuului kontista. Mustia ukkoja ja lasinsirpaleita singahti ulos, vertikaalisuunnassa.
Alfa oli käynnistynyt,
Joskus Shakespearinsa lukenut,hänen runoissaan kerrotaan kuinka yli kallion, yli vuorten, nousee se vain. Sana.
Orkesterinjohtajan vetäessä kolmatta Galouiselleaan (salakuljetettua), putkahti Suuri Vilja-Isä autoineen ulos kontista. Tukka oli palanut karrelle, mutta posliinihymy aina vain loisti.
- Kuka heitä laskemaaan, vilkuttii miehelle?, jolla silmäläsit vaipuivat pitkin poskia.
Toisen korvan oli terskasieni syonyt, toisella kärpäset viettivät Vivaldiaan. Kevät kun oli.
Välttämättä seurakunnallinen, pani merkille tämän Kansakuntaa liikuttavan hetken, kunnes neukkulahja lipui kontist veks, Arna.
Savu päästeli perästään tästä vitun Alfast
a.
Näin ainakin muuan profeetat murjaisivat alta partaisten huulten.
Lipui Arna, läpi vaatteiden.
Kiusallista oli ainostaan että Hän ei käynnistynyt jälleen.
166 Alfaksi kurtistunt 33 tahtoi takaisin Italiaan.