Aattelin vielä kesäloman puolella, että en varmasti ihastu keneenkää enkä ala suhteesee ennenku oon tarpeeksi kypsä omasta mielestä. -Suhteessa en edelleenkään oo mutta korvia myöten ihastunu. Mutta on se ongelma, että en tiiä onko tää ihastus ykspuolista vai ei.
Kyseinen poika on vilkuillu mua, muutamia kertoja on otettu katsekontaktia. Ollaan juteltu tasan kaks kertaa ja vaan facebookissa. Mutta sei ollu nyt mikään neutraali keskustelu säästä tms. Sen takia menin aattelemaan ja tulkihtemaan ominpäin sitä mitä se oli sanonu (tässä tapauksessa linkannu) ja kysyin että mitä se meinas sillä, nii "ei mitään". Myöhemmin oon aatellu, että se ois tosin voinu olla semmonen "tikusta asiaa" -keskustelu. Oon liian epävarma kyselläkseni enää mitään.
Viime viikolla se kahteli mua- ehkä jopa normaalia enemmän. Otti pikaista katsekontaktia. Tai no se oli pikaista vaan sen puoleen, ku ite käänsin pään äkkiä pois. Mutta se ei edelleenkää oo tullu juttelemaan mulle. Tähän mulla alkaa pikkuhiljaa kulumaan kärsivällisyys ja hermot- itteeni. En uskalla mennä puhumaan sen viime kertasen, facebookissa käydyn keskustelun jälkeen, eikä näytä se kyseinen henkilökään uskaltavan tai viittivän tulla mulle juttelemaan. Tosin yks vaihtoehto ois, että se ei vaan yksinkertasesti oo kiinnostunu. Mutta sitte, ku se on semmonen tyyppi joka juttelee vähän kaikille, ihan muuten vaan, mutta mulle ei sitte. Tämäki on kakspiippunen juttu. Se joko on ihastunu minnuun eikä uskalla, tai sitte se inhuaa mua eikä sen takia juttele.
Voisko joku siis neuvoa nyt jollaki lailla? Ja turha varmaan sanoa, että "mee juttelemaan". Kuten ylempänä mainitsin, ei oo nii yksselitteinen asia- enää. Ja voiko nuista asioista päätellä, että oisko se kiinnostunu/ihastunu tai edellämainittujen vastakohta.
Nii ja lisäksi vielä, että ollaan tiietty toisemme vasta elokuusta asti ja ei sinänsä tunneta toisiamme kauhiasti, ku ei olla juteltu kovinkaa paljoa.
Kyseinen poika on vilkuillu mua, muutamia kertoja on otettu katsekontaktia. Ollaan juteltu tasan kaks kertaa ja vaan facebookissa. Mutta sei ollu nyt mikään neutraali keskustelu säästä tms. Sen takia menin aattelemaan ja tulkihtemaan ominpäin sitä mitä se oli sanonu (tässä tapauksessa linkannu) ja kysyin että mitä se meinas sillä, nii "ei mitään". Myöhemmin oon aatellu, että se ois tosin voinu olla semmonen "tikusta asiaa" -keskustelu. Oon liian epävarma kyselläkseni enää mitään.
Viime viikolla se kahteli mua- ehkä jopa normaalia enemmän. Otti pikaista katsekontaktia. Tai no se oli pikaista vaan sen puoleen, ku ite käänsin pään äkkiä pois. Mutta se ei edelleenkää oo tullu juttelemaan mulle. Tähän mulla alkaa pikkuhiljaa kulumaan kärsivällisyys ja hermot- itteeni. En uskalla mennä puhumaan sen viime kertasen, facebookissa käydyn keskustelun jälkeen, eikä näytä se kyseinen henkilökään uskaltavan tai viittivän tulla mulle juttelemaan. Tosin yks vaihtoehto ois, että se ei vaan yksinkertasesti oo kiinnostunu. Mutta sitte, ku se on semmonen tyyppi joka juttelee vähän kaikille, ihan muuten vaan, mutta mulle ei sitte. Tämäki on kakspiippunen juttu. Se joko on ihastunu minnuun eikä uskalla, tai sitte se inhuaa mua eikä sen takia juttele.
Voisko joku siis neuvoa nyt jollaki lailla? Ja turha varmaan sanoa, että "mee juttelemaan". Kuten ylempänä mainitsin, ei oo nii yksselitteinen asia- enää. Ja voiko nuista asioista päätellä, että oisko se kiinnostunu/ihastunu tai edellämainittujen vastakohta.
Nii ja lisäksi vielä, että ollaan tiietty toisemme vasta elokuusta asti ja ei sinänsä tunneta toisiamme kauhiasti, ku ei olla juteltu kovinkaa paljoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi tsiisus se vissii kerran pari sua katto ja ihastuneena kuvittelet kaikkee tyhmää.
Hienoa miten sivullisena- minua tai kyseistä henkilöä tuntematta- voit tehdä- näkemättä minkään sortin realistista visuaalista todistetta tahi perustetta väitteellesi- tuollaisen johtopäätöksen.
Voisin puolustaa omaa kantaani sanomalla, että kyseinen henkilö on näiden vajaan 4kk aikana vilkuillut minua useaan otteeseen, sen verran ettei ainakaan sormilla pysty laskemaan. Mutta jätän tekemättä argumenttini (hups taisin tehdä jo). I
lmeisesti olet elänyt saman kaltaisen tilanteen ja tullut sinun mainitsemaasi lopputulokseen ja rinnastat nyt oman elämäsi minun elämäntilanteeseeni.
Nyt asiallisia vastauksia?
Mis käyt kouluu
Lukiota käyn, en kerro tarkemmin, tuskin oot kyseinen jos sillä taka-ajatuksella kysyit.
Hankala antaa neuvoja, kun tässä tapauksessa ainut toimiva neuvo sinulle on se että menet juttelemaan (ja se ei kelvannut). Jos hän ei kerran ota kontaktia, silloin sinun täytyy, sikäli jos haluat. Muuten voit jatkaa päänsisäisiä pohdintojasi.
Meinasin sitä vähän, että voiko jollain lailla eleillä tms. ilmaista kiinnostusta josta se vois itte päätellä ja tarpeen tullen kysyä jos uteliaisuus kasvaa tarpeeksi.
Mutta yks syy- miksi en mee puhumaan- on se, etten sinänsä tiiä mitä sen kans puhuisin. Neutraaleistakaan aiheista en kykene mennä puhumaan, sen aikasemman keskustelun takia. Ellei se sitte ite tulis tekemään alotetta.
Kokemuksella voin sanoa, ett juttelemista löytyy aina:) Jos ett oo kauheena seurustellu nii usko, ett sillon ku ootte läsnä ja juttelette vaa toisillenne ( ei muita siin paikal ) sanottavaa yleensä löytyy, mutt sillonku siin on muita siin varsinki sun tilantees voin kuvitelle, ett sillo ei ku vähä niiku jännittää sillo mitää sanoo :P Mutt mikäpä minä oon tähä neuvomaa, sen vaa sanon, ett juttelu paras vaihtoehto sillä sillee saat teiä suhteesta just sellanen ku haluut (kaveri- tai seurustelusuhde) ja ei tuu mitää turhia väärinkäsityksiä :) Kuha oot sen rohkeesti tehny nii oot varmasti ilone, ett aloit juttelee enemmä sen kaa
Jaa että mitä se oikee sulle linkitti? Iha uteliaisuudesta vaa...
Mut jos se sua on vilkuillu nii kyl sil sit jotai tunteit sua kohtaa on. Miks ihmees inhois sua???
Ehkä se on vaa vähä ujo ettei uskalla tulla juttelee tai jotai... Yks mun kaveri joka ei oo nii ujo nii silki on vaikeuksii mennä puhumaa sen ihastukselle, ujolle se on vaa 10x vaikeempaa D:
En nyt mee tähän sitä linkkaamaan, ettei oo liian tunnistettavissa mutta siinä puhuttii jottain "don't know which way to go" ja "futures coming mucht too slow" jnejne.
Yleensäkki epävarmuuesta, ja oletin että tää oli jonkisortin "rohkasu" mulle, alkaa juttelemaan sille. Mutta ilmeisesti sillä ei sitte ollu mitään merkitystä, ku se ite nii sano.
Mun on suhteellisen vaikia luottaa omiin päätelmiin ja en kyllä sinänsä tiiä miksi se inhoais mua. Johtuu hyvin varmasti mun taustoista jotka vaikuttaa elämään vieläki.
Mutta sitte ku se ei muitten seurassa oo ujo, jos se siis ujouden takia ei mulle tuu puhumaan. Se menee helposti juttelemaan ja muutenki sosiaalisen olonen vaikkei nyt kuitenkaa mikkää moottoriturpa.
Ja itekki oon ujo, nii tää on erään lainen noidankehä sitte jos kaks ujoa toisiinsa ihastunutta.
Toki jos tekisitte jonku ryhmä/parityön siellä lukiossa niin on yleensä helppo tutustua siihe. Ongelmana on vaa se et lukios ei olla ain samoil tunneil tai jos ope sano et pitää ite valita joku pari nii se saattaa mennä jonku sen kaverin luo tai jotai sellast.
Sit taas jos ope valitsee ryhmät/parit nii se on vaa sattumaa... mut yleens tol taval on helppo tavata joku, saa ainaki puheenaihetta ja saapi tietää myös vähä minkälaine se henkilö on.
Yhessä ryhmätyössä oon sen kans ollu jo, mutta se kesti vaan jonku 1/4 tai 1/3 oppotunnistatunnista (75min) ja siinä oli muutaki porukkaa nii ei siinä kauhiasti päässy tutustumaan. Erikoisemmin.
Mutta tästä tuli mieleen se tilanne, siis tuo ryhmätyö tilanne: piti vettää pulupetit semmoseksi ryhymäksi ja se hilas omansa mun viereen, mutta sitte siinä ku keskusteltiin nii kysymättäki ottiin katsekontaktia niihin joille puhuin nii se vältteli suoraan kattomista mun silimiin. Ärsytti sinänsä. Katto joko mun käsiä tai mun ohi seinää.