Voitteko luetella erikseen matematiikan kokeiden määrän per puoli vuotta esim. syyslukukausi elokuusta joulukuuhun, monta koetta? Kuinka suuret alueet kerralla? Entäs englanti? Historia? Äidinkieli? Matematiikka?
Vähän vinkkejä juuri aloittaneelle luokanopelle!
kuinka usein järjestätte ala-astelaisille kokeita?
yhyyyyyyyyyyyyy
29
2427
Vastaukset
- huoh.
Eikö tällaista opeteta OKL:ssa, miten teet koeaikataulusuunnitelman tmv.? Kehotan sinua kyselemään asiasta esim. kollegoilta ja tutuilta, jos ei tunnu luonnistuvan.
- ....................
Eihän mitään tuollaisia koemääriä ole olemassakaan. Arviointisi pitää perustua jatkuvaan, monipuoliseen näyttöön: tuntiaktiivisuus, läksyt, ryhmätyöt, kirjoitelmat, esitelmät, pistarit jne. Varsinkaan alakoulussa ei saa ryhtyä opiskelemaan ja opettamaan koetta varten. Kokeet eivät ole pääasia, vaikka niitäkin pitää olla.
Eikö sinulla ole työkavereita ja esimiestä? Tai pätevyyttä? Luokanopet yleensä nojaavat pitkälle opettajanoppaisiin. Eikö sinulla ole sellaisiakaan?
Vähän kyllä huolettaa näin äitinäkin lukea tällaista... - haloo haloo
Hei haloo, samalla vaivalla kun nälvitte, voisitte vastata itse kysymykseen. Ei se OKL:n koulutus autuaaksi tee, vaan monia pulmia tulee eteen, kun käytännön työn aloittaa.
Itse en valitettavasti osaa yhtään ottaa kantaa alakoulun koemääriin, kun olen aineenopettaja.- opex
No kun ei tuohon kysymykseen ole vastausta, minkä luulisi kaikkien pätevien opettajien tietävän.
Ei kukaan voi kertoa toiselle, montako koetta pitää pitää. Sen sijaan saman koulun/aineen opettajat voivat toki yhdessä sopia yhteisestä linjasta. Usein kyllä opettaja saa/joutuu ihan itse suunnittelemaan vuoden kulun kokeineen ja muineen. Pätevällä opettajalla on jonkinsortin visio yleensä siitä, miten hommat tehdään, mitä painotetaan, mitä testataan ja miten.
En minä ainakaan pidä joka vuosi samaa määrää kokeita. Joskus jokin asia testataan, joskus ei. Joskus se testataan kokeella, joskus jotenkin muuten. Ei ole yhtä vastausta.
- Erkkaopetar
Koemääristä en nyt oikein osaa sanoa sitä enkä tätä. Olen kuitenkin huomannut, että parempi on useampi koe ja pienempi koealue. Silloin yksittäisen kokeen merkitys todistusarvosanaa tehdessä on vähäisempi eikä satunnainen epäonnistuminen tai oikeaan osunut arvailu vaikuta niin paljon. Lapset tottuvat koetilanteisiin ja koestressi vähenee. Pienen koealueen kokeen saa helposti mahtumaan A4:lle ja kokeita korjatessa välttyy monisivuisten kokeiden edestakaisin kääntelyltä. Joskus voi olla hyvä mennä siitä yli, mistä aita matalin. Korkeimman kohdan etsiminen nyt olisikin silkkaa hulluutta. ;-)
- opex
Erkkaopen näkökulma. Toki pieni koealue on helppo. Huono puoli asiassa on kuitenkin se, että jossain vaiheessa oppilaan pitäisi alkaa hallita kokonaisuuksia ja pystyä löytämään isommasta tekstimassasta oleelliset seikat. Pikkiriikkiset koealueet opettavat ulkolukuun myös hyvät oppilaat, joilta jää tärkeitä opiskelutaitoja oppimatta.
Parempi on mielestäni testata monipuolisesti, kuten joku tuolla jo sanoikin. Samasta aihealueesta voi olla koe, ryhmätyö, esitelmä, kirjoitelma jne.
Totta on se, että opettajan pitäisi hoitaa hommansa niin, ettei oppilaan koko vuoden arvosana lepää yhden kokeen varassa. Se ei ole lapselle reilua. - Erkkaopetar
opex kirjoitti:
Erkkaopen näkökulma. Toki pieni koealue on helppo. Huono puoli asiassa on kuitenkin se, että jossain vaiheessa oppilaan pitäisi alkaa hallita kokonaisuuksia ja pystyä löytämään isommasta tekstimassasta oleelliset seikat. Pikkiriikkiset koealueet opettavat ulkolukuun myös hyvät oppilaat, joilta jää tärkeitä opiskelutaitoja oppimatta.
Parempi on mielestäni testata monipuolisesti, kuten joku tuolla jo sanoikin. Samasta aihealueesta voi olla koe, ryhmätyö, esitelmä, kirjoitelma jne.
Totta on se, että opettajan pitäisi hoitaa hommansa niin, ettei oppilaan koko vuoden arvosana lepää yhden kokeen varassa. Se ei ole lapselle reilua.Pikkiriikkinen koealue tarkoittaa sanakoetta tai muuten suurin piirtein yhden tunnin läksyn kuulustelua. Pieni koealue tarkoittaa esimerkiksi kolmea englannin kappaletta, kahta biologian kappaletta tai äidinkielen isolla kirjoitettavat substantiivit yhdyssanat -koetta.
Pienen koealueen ja useamman kokeen etuja on muitakin kuin "helppous". Erittäin monen kouluaineen opiskelun eteneminen perustuu aikaisemmin opittuun, joten kyllä sitä kokonaisuuksienkin hahmottamista testataan, vaikka koealue olisikin vain puolet "normaalista".
Sitä paitsi ulkoluku yhtenä oppimisen tapana puolustaa kyllä edelleen paikkansa, vaikka sitä monet pahana pitävätkin. - 17+11
opex kirjoitti:
Erkkaopen näkökulma. Toki pieni koealue on helppo. Huono puoli asiassa on kuitenkin se, että jossain vaiheessa oppilaan pitäisi alkaa hallita kokonaisuuksia ja pystyä löytämään isommasta tekstimassasta oleelliset seikat. Pikkiriikkiset koealueet opettavat ulkolukuun myös hyvät oppilaat, joilta jää tärkeitä opiskelutaitoja oppimatta.
Parempi on mielestäni testata monipuolisesti, kuten joku tuolla jo sanoikin. Samasta aihealueesta voi olla koe, ryhmätyö, esitelmä, kirjoitelma jne.
Totta on se, että opettajan pitäisi hoitaa hommansa niin, ettei oppilaan koko vuoden arvosana lepää yhden kokeen varassa. Se ei ole lapselle reilua.Ehkä se on ala-asteen oppilaille vähän parempi, että on useampia kokeita ja kapeampi alue. (En puhu nyt yhden aiheen alueesta, vaan kaksi tai kolme...Ei kuutta)
Se, että luet 5 aluetta ja paperissa on 1-2 kysymystä per aihe ei pahemmin kerro opettajalle, että osaako oppilas oikeasti tämän aiheen. Pojan tekemistä kokeistakin huomaa, että siellä on pitkä koe alue ja kysymykset siitä testaavat onko vahingossa erehtynyt lukemaan jonkun sivupätkän, mikä ei ole millään tavalla oleellinen...Tämä tosin vain tietyissä tapauksissa ja riippuu opettajasta.
- 12 v harjoitellut
Kerran kuukaudessa näyttää olevan tahti, jolla saa jyvät akanoista, ja akanat tukiopetukseen ajoissa.
En ole opettaja, enkä edes yhdenkään koululaisen vanhempi, mutta ammoin yläasteaikana tulin kiinnittäneeksi huomiota kokeiden määriin. Joillakin koulumme opettajilla oli tapana ilmoittaa jo lukukauden alkuvaiheessa, milloin kokeet suunnilleen olisivat. Äidinkielessä oli säännöllisesti kaksi koetta lukuvuodessa, siis neljä vuodessa. Matematiikassa oli suunnilleen samoin. Biologia ja maantieto noudattelivat nekin samaa kaavaa osin siitä syystä, että tuolloin biologiaa luettiin syyslukukauden aluksi ja kevätlukukauden lopuksi, ja väliin jäävällä ajalla luettiin maantietoa.
Kielissä oli eri tasoisia kokeita. Sanakokeita oli silloin tällöin, laaja-alaisia kokeita harvakseltaan. Kaikkineen kokeita voi sanoa olleen 2 - 5 kappaletta lukuainetta kohden koko lukuvuoden aikana.
Erkkaopettaren toteamukseen ulkoluvun merkityksestä totean, että näin kai se on. Viime vuosina meillä maallikoilla on ollut kaunis näkemys, että tärkeintä on oppia löytämään kaipaamansa tieto. On unohdettu, että äärimmillään ilman perustietoja ei voi tietää, mitä lisätietoja pitäisi löytää eikä myöskään osaa suhteuttaa vaikkapa netistä löytämäänsä tietoa mihinkään yleiskäsitykseen. Lisäksi joidenkin asioiden osaaminen ulkoa helpottaa elämää. Jos ei ole ikinä tullut opetelleeksi kertotauluja, joutuu kaivamaan laskimen esiin yksinkertaisenkin kertolaskun kohdatessaan. Jos ei ole koskaan lukenut ulkoa Euroopan valtioita ja niiden pääkaupunkeja, joutuu etsimään kartan hahmottaakseen vaikkapa Tiranan sijainnin. Jos ei ole lukenut historiaa, voi olla vaikea ymmärtää, miksi Tiranassa ei ole samanlaista kuin Helsingissä.
Jos on lukenut ajallaan läksynsä, selviää kokeeseen valmistautumisesta melko vähällä. Toinen vaihtoehto on, että oppimiskyky on sellainen, että kokeisiin pystyy valmistautumaan vaikka olemattomista tiedoista aloittaen edellisenä iltana lukien. Harvempi taitaa pystyä, ja jatkuva näyttö jää antamatta. Jotkut jännittävät kokeita kovasti hyvästä valmistautumisesta huolimatta, mikä on keljua. Se taas ei minun ymmärtämykseni mukaan poista kokeiden oikeutusta.Katos perhanaa. Kyse olikin ala-astelaisista.. ja minä jaarittelen ja jaarittelen. Onneksi mua ei ennenkään ole syytetty viisaaksi.
Ala-astelaisissa, tai alakoulussa, kuten nykyään sanotaan, on huimia eroja. Ekaluokkalainen on jotakin vallan muuta kuin kuudesluokkalainen.
- OPQC
avaxt:illa oli hyviä pointteja, vaikka "vain" maallikko onkin.
T. Ope, joka on sitä mieltä, ettei opettajankoulutus (jossa harjoittelussakin pidetään tunti sieltä ja toinen täältä) todellakaan anna koko kuvaa opettajan työstä - 12v opiskelija
Jos mun opettaja olis tollanen, pyytäsin vaihtoa, hei herätkää oikeesti, teil on koulutus sitä varten, teiän pitää opettaa, koittakaa edes!
- puuhpööh
Niin, mitä pitää oppia ulkoa? Kertotaulut? Kyllä! Maailman meret, salmet, isot järvet, joet? Ei välttämättä, jos osaa käyttää karttakirjaa / etsiä tiedot muusta kartasta. Oppilaiden kyky muistaa monia (mielenkiintoisia) pikkuasioita jaksaa hämmästyttää. Sen sijaan harva osaa vastata kysymykseen "miksi?" tai "mitä siitä seurasi?".
Kokeiden määrä ja koealue kasvavat vuosien aikana. Erkkaopettaren kannattamat pienet koealueet esim. biologiassa eivät mielestäni palvele oppimista vaan ulkoaopettelua. Tietoa, joka unohdetaan saman tien kokeen jälkeen. Parempi on oppia hakemaan sitä tietoa, vaikka siitä oppikirjasta. Sisällysluettelon avulla pääsee pitkälle!
Itse olen teettänyt (joidenkin) kokeiden sijasta isompia ja pienempiä projekteja. Omissa kommenteissaan oppilaat toteavat säännöllisesti oppivansa enemmän projekteissa, vaikka ne vievätkin enemmän aikaa kuin kokeet. Kokeiden kannattajat ovat usein sitä mieltä, että kokeeseen valmistautumiseen tarvitsee käyttää vähemmän aikaa ja se on nopeammin ohi eli se on siksi helpompi - myös unohtaa asiat. Arviointitapoja on monia muitakin.
Tärkeämpää olisi muistaakin se, että oppikirja ei ole sama kuin ops vaan se antaa vain viitteitä mitä asioita tulisi käsitellä. Jokainen opettaja valitsee mitä asioita painottaa enemmän ja mitä vähemmän sekä sen millä tavalla asioita käsittelee. Vastaus alkuperäiselle kysyjälle on siis se, että vastauksia on niin monta kuin on vastaajiakin.- Erkkaopetar
Et mitenkään perustele väittämääsi, että pienet koealueet - mielestäsi ulkoa opetteleminen - unohdettaisiin saman tien. Kyllä minä ainakin muistan edelleen suurinpiirtein kaiken sen, mitä olen ulkoa opetellut: Rautatieasemat välillä Turku-Toijala, Pohjanmaan kaikki joet, eikä vain neljä suurinta, saksan eri prepositioluettelot, isot profeetat sekä suuren määrän runoja ja proosatekstejä sekä suomeksi että muilla kielillä, useimpien kasvien ja eläinten tieteelliset nimet, latinan heikot maskuliinit...
Tiedä sitten onko niistä mitään suurempaa hyötyä, mutta minä olenkin aina kerännyt tietoa tiedon vuoksi. Minusta on kiva tietää ja osata. - äikänope1
Erkkaopetar kirjoitti:
Et mitenkään perustele väittämääsi, että pienet koealueet - mielestäsi ulkoa opetteleminen - unohdettaisiin saman tien. Kyllä minä ainakin muistan edelleen suurinpiirtein kaiken sen, mitä olen ulkoa opetellut: Rautatieasemat välillä Turku-Toijala, Pohjanmaan kaikki joet, eikä vain neljä suurinta, saksan eri prepositioluettelot, isot profeetat sekä suuren määrän runoja ja proosatekstejä sekä suomeksi että muilla kielillä, useimpien kasvien ja eläinten tieteelliset nimet, latinan heikot maskuliinit...
Tiedä sitten onko niistä mitään suurempaa hyötyä, mutta minä olenkin aina kerännyt tietoa tiedon vuoksi. Minusta on kiva tietää ja osata.Voi päivää. Sieltä alakoulusta tosiaan tulee oppilaita, jotka osaavat luetella esim. pronomineja, mutta eivät osaa selittää, mikä pronomini on, miten pronomineja käytetään ja mitä sääntöjä käyttöön liittyy. Konjunktiolistatkin osataan, mutta ei tiedetä edes sitä, että ne ovat konjunktioita, puhumattakaan siitä, miksi ne olisi hyvä osata. Epäilemättä profeettojakin osataan, mutta ei kertoa sitä, mitä sana profeetta tarkottaa ja mikä merkitys profeetoilla on ollut kristinuskolle. Ja rautatieasemia, huhhuh:O
Oppilaille ei ikinä saisi syntyä käsitystä, että pelkkä jonkin listan opetteleminen on opiskelua ja oppimista. Tiedolla ei ole mitään arvoa, jos sitä ei voi käyttää ja soveltaa. Valitettavasti alakoulussa erityisesti oppilaat oppivat vääriä opiskelutapoja, kun koealueet ovat pikkiriikkisiä pätkiä, jotka voi mitään ajattelematta oppia ulkoa. - Kieltenopettajatar
äikänope1 kirjoitti:
Voi päivää. Sieltä alakoulusta tosiaan tulee oppilaita, jotka osaavat luetella esim. pronomineja, mutta eivät osaa selittää, mikä pronomini on, miten pronomineja käytetään ja mitä sääntöjä käyttöön liittyy. Konjunktiolistatkin osataan, mutta ei tiedetä edes sitä, että ne ovat konjunktioita, puhumattakaan siitä, miksi ne olisi hyvä osata. Epäilemättä profeettojakin osataan, mutta ei kertoa sitä, mitä sana profeetta tarkottaa ja mikä merkitys profeetoilla on ollut kristinuskolle. Ja rautatieasemia, huhhuh:O
Oppilaille ei ikinä saisi syntyä käsitystä, että pelkkä jonkin listan opetteleminen on opiskelua ja oppimista. Tiedolla ei ole mitään arvoa, jos sitä ei voi käyttää ja soveltaa. Valitettavasti alakoulussa erityisesti oppilaat oppivat vääriä opiskelutapoja, kun koealueet ovat pikkiriikkisiä pätkiä, jotka voi mitään ajattelematta oppia ulkoa.Olen opettanut kieliä samoille oppilaille viidennestä luokasta lukion loppuun. Ulkoa opetteleminen on kyllä puolustanut paikkansa - riippumatta siitä, onko ulkoa opetellun merkitys ymmärretty heti. Esimerkkinä vaikka alistuskonjunktiot. Kun ne opetellaan, harva oppilas mieltää ihan oikeasti sen luettelon merkityksen. Mutta kun kahdeksannella tai yhdeksännellä opetellaan ruotsin sivulauseen sanajärjestys, lamppu syttyy.
Usko tai älä, mutta ihan kaikesta opitusta voi ihmiselle olla hyötyä. Jopa ruotsin kieltä tarvitaan. Suuri osa tarvitsee sitä vain ja ainoastaan päästäkseen peruskoulusta läpi, mutta minusta sekin on tavoittelemisen arvoinen välietappi.
- datamaikka
Moi,
mihin tarvitset kokeen? Itse mietin jo lukuvuoden alussa tavoitteet omasta aineestani. Koetta käytän kahden tavoitteen takia: a) mittaan opetuksen perillemenon/oppimisen tason ja b) patistan opiskelijat työntekoon ja opiskelemaan tämän tärkeän asian.
En pidä laajoja "syyslukukauden" kokeita, joissa on mukana kaikki elokuusta joulukuuhun. Yritän etsiä asiasta olennaisen ja miettiä kysymykset siten, että se paljastaa sekä koulu-oppimisen että toisaalta asian ymmärtämisen ja soveltamistaidon.
Yhtenä vuonna harrastin kutosten kanssa sitä, että pidin ns kuukausikokeet, mutta ne olivat ikäviä niin opettajalle kuin oppilaille. Nyt käyttämäni tapa on parempi, kokeen lisäksi teetätän ns palautettavia harjoituksia, joista 40% tehdään koulussa ja 60% kotona. - ikinuori_
Vanhuus ei tule yksin.Luovuus alkaa kaiken oppimisen unohtamisestia.
- puuhpööh
Erkkaopetar: MIKSI tarvitsee opetella ulkoa rautatieasemat Toijalasta Turkuun tai Pohjanmaan joet? Saati Raamatun profeetat? Jos niitä tulee vastaan (esim. ristikoissa tai Pohjanmaalla ajaessa) niin oppihan ne silloinkin. Ja kysymykseesi vastaus: ihan käytännössä huomaan, että ulkoa opittuja ei muisteta kokeen jälkeen kun niitä huvikseen kysyy.
Jos sinusta on kiva tietää ja osata Raamatun kirjat ulkoa, niin miksi oppilaiden tarvitsee ne osata? Ne, jotka ovat uskossa / kiinnostuneita Raamatusta, oppivat. Mutta eikös koulun tarkoitus ole opettaa ymmärtämään asioita monesta eri näkökulmasta, ei opetella ulkoa jotain asioita, joita ei käytännössä tarvitse. Jos sinä olet kiinnostunut jostain, ei se tarkoita, että oppilaiden pitäisi ne myös osata, varsinkaan ulkoa!
Minusta ulkoa tarvitsee opetella ne tiedot, joille on käyttöä. Jos opiskelee saksaa, prepositioille on käyttöä. Mutta nuo muut esimerkkisi ovat kyllä aika kaukaa normaalin oppilaan elämästä....- Erkkaopetar
Et vissiin lukenut viimeistä lausettani. Taidan tässä olla kovin erilainen niin sinuun kuin moneen muuhunkin verrattuna.
- 1x2x3
ei niille mitään kokeita saa järjestää, traumatisoituvat ja järkyttyvät vielä.
- puuhpööh
Erkkaopetar: Mistä päättelet, ettei minusta ole kiva tietää asioita? Muistan moniakin asioita ulkoa, jopa ihan tahtomattani. Mutta se, että minusta on kiva tietää jotain, ei tarkoita, että sama tieto pitäisi jonkun muunkin opiskella ulkoa. Eikös erkkaopen nimenomaan pitäisi opettaa tiedon hakuun eikä painottaa ulkoa oppimista opiskelussa?
Ja tyypillistä erkkaopeile on myös tuo "tiedon paloitteleminen" pieniin alueisiin kokeissa, jotta oppilaat pystyvät oppimaan ulkoa ja saamaan sillä tavalla hyvän numeron. Tuohan se tietysti onnistumisen kokemuksia mutta antaa samalla väärän kuvan todellisista taidoista, jos vain ulkoa oppii. Ei ole hyväksi jatko-opintoja ajatellen.- Erkkaopetar
No jopas! Sinä tyrmäät erkkaopejen toimiviksi havaitsemat mallit ja metodit. Onko parempia ehdotuksia näiden meistä vähäisimpien auttamiseksi? Eikö heille sinusta saisi tulla onnistumisen elämyksiä? Minä olen voimakkaasti sitä mieltä, että niitä ei heille liikaa ole tarjolla. Oletko koskaa kuullut, että joku ihminen olisi saanut koulussa LIIKAA onnistumisen elämyksiä? Minä en.
Minusta on typerää, että jankkaat tuota ulkoa opettelemisen vääryyttä. Jos lapsi opettelee ulkoa, mitä yhteyttäminen tarkoittaa, hän sen jälkeen tietää, mitä yhteyttäminen tarkoittaa. Mikä tässä sinusta mättää?
Jos lapsi opettelee ulkoa ruotsin substantiivien ja verbien taivutuskaavat, hän sen tehtyään osaa ne. Mikä tässä sinusta mättää? - puuhpööh
Erkkaopetar kirjoitti:
No jopas! Sinä tyrmäät erkkaopejen toimiviksi havaitsemat mallit ja metodit. Onko parempia ehdotuksia näiden meistä vähäisimpien auttamiseksi? Eikö heille sinusta saisi tulla onnistumisen elämyksiä? Minä olen voimakkaasti sitä mieltä, että niitä ei heille liikaa ole tarjolla. Oletko koskaa kuullut, että joku ihminen olisi saanut koulussa LIIKAA onnistumisen elämyksiä? Minä en.
Minusta on typerää, että jankkaat tuota ulkoa opettelemisen vääryyttä. Jos lapsi opettelee ulkoa, mitä yhteyttäminen tarkoittaa, hän sen jälkeen tietää, mitä yhteyttäminen tarkoittaa. Mikä tässä sinusta mättää?
Jos lapsi opettelee ulkoa ruotsin substantiivien ja verbien taivutuskaavat, hän sen tehtyään osaa ne. Mikä tässä sinusta mättää?Itse asiassa on helppo tyrmätä, koska olen itse kyseistä alaa opiskellut (ja valmistunut) ja kävimme kyseisistä asioista pitkät keskustelut opiskeluaikana. :) Ja totesimme aika monen ihmisen voimin, että ulkoa opettelun sijaan on huomattavasti tärkeämpää YMMÄRTÄÄ mitä tekee.
Aika moni, joka on opetellut ulkoa ruotsin taivutuskaavoja osaa ne luetella kun annetaan verbi, mutta kun pitää KÄYTTÄÄ verbiä oikeassa lauseessa niin hups heijaa, eihän se onnistukaan! (Tutkin muuten tätä tutkielmassani, tosin englannin kautta) Sama pätee yhteyttämiseen, osataan kirjoittaa kuvaan ulkoa mitä tarvitaan / tulee, jotta yhteyttäminen onnistuu, mutta kun pyydetään kertomaan omin sanoin niin eipä osatakaan mitään.
Sinulla onkin tyypillinen erkkaopejen asenne, jotta ulkoa oppiminen on tärkeää. Ei ole vaan se tiedon ETSIMINEN ja YMMÄRTÄMINEN. Jokaisen pitää saada toki onnistumisen kokemuksia, mutta ei vääristä asioista eli ulkoa opettelusta. Romahdus on suuri kun totuus myöhemmin valkenee, että ei oikeasti osaakaan vaikka (erkka)ope niin kovasti koulussa kehui.... - Erkkaopetar
puuhpööh kirjoitti:
Itse asiassa on helppo tyrmätä, koska olen itse kyseistä alaa opiskellut (ja valmistunut) ja kävimme kyseisistä asioista pitkät keskustelut opiskeluaikana. :) Ja totesimme aika monen ihmisen voimin, että ulkoa opettelun sijaan on huomattavasti tärkeämpää YMMÄRTÄÄ mitä tekee.
Aika moni, joka on opetellut ulkoa ruotsin taivutuskaavoja osaa ne luetella kun annetaan verbi, mutta kun pitää KÄYTTÄÄ verbiä oikeassa lauseessa niin hups heijaa, eihän se onnistukaan! (Tutkin muuten tätä tutkielmassani, tosin englannin kautta) Sama pätee yhteyttämiseen, osataan kirjoittaa kuvaan ulkoa mitä tarvitaan / tulee, jotta yhteyttäminen onnistuu, mutta kun pyydetään kertomaan omin sanoin niin eipä osatakaan mitään.
Sinulla onkin tyypillinen erkkaopejen asenne, jotta ulkoa oppiminen on tärkeää. Ei ole vaan se tiedon ETSIMINEN ja YMMÄRTÄMINEN. Jokaisen pitää saada toki onnistumisen kokemuksia, mutta ei vääristä asioista eli ulkoa opettelusta. Romahdus on suuri kun totuus myöhemmin valkenee, että ei oikeasti osaakaan vaikka (erkka)ope niin kovasti koulussa kehui....Heh! Minä pistin oppilaat biologian kokeessa selittämään omin sanoin tuon yhteyttämisen ja seitsemän kahdeksasta osasi sen ihan hyvin. Tähän lienee syynä se, että käymme kaikkien aineiden kaikki asiat tunneilla läpi myös ns. puhekielellä. Näinpä ne on helpompi ymmärtää ja sen vuoksi myös selittää omin sanoin.
Sinun tutkimuksesi ei pidä yhtä minun empiirisen tutkimukseni kanssa. Mitä tästä voimme päätellä vai voimmeko mitään?
- jaksaa jaksaa
Yx pyyntö, oisko mitenkään mahollista aikatauluttaa kokeita niin, ettei tarvitse alakoululaisille ympätä niitä viimeiseen joulunalusviikkoon??
- JuhoP
Eräs näkökohta on näissä keskusteluissa jäänyt huomaamatta. Kokeilla aktivoidaan myös pienten lasten vanhempia valvomaan ja myös auttamaan lapsiaan koulutyössä. Kokeiden määrähän lisääntyy ylemmille luokille mentäessä sopivasti juuri silloin, kun vanhempien kiinnostus alkaa laskea koulutyötä kohtaan. Tämän seikan on nostanut esille todistamattomana väitteenä prof. Heikki Ylikangas selittäessään maamme hyvää menestymistä PISA-testeissä. Nerokasta. Kokeita pitää olla riittävästi, mutta ei liikaa.
- Anonyymi
Kuinka monta kirjan kappaletta saa olla 5lk kokeessa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475106- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131828Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701507Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681457- 811204
Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh321203- 361046
- 421025
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21974