Olen miettinyt, että miten kustantaja "uskaltaa" ilmoittaa kirjoittajalle, että tämän tekstistä painetaan esikoiskirja, jos kevät tai syksykautta on jäljellä vielä sen verran, että on mahdollista, että kustantajan sähköpostiin tupsahtaa VIELÄ PAREMPI käsikirjoitus?
Siis rautalangasta vääntäen:
Kuvitellaan että olen kustannustoimittaja. Kuvitellaan, että on alkuvuosi. Luen käsiksen, joka on mielestäni ihan hyvä ja julkaisukelpoinenkin. MUTTA, tulevan syksyn uutuuskirjoihin mahtuu vain yksi esikoiskirja ja vielä on muutama kuukausi aikaa ennenkuin päätökset pitää lyödä lukkoon. En siis halua ilmoittaa tälle potentiaaliselle julkaisukelpoiselle kirjoittajalle, että hänen tekstinsä julkaistaan, sillä haluan odottaa vielä, josko postilaatikkoon sattuisi tupsahtamaan VIELÄ PAREMPI teksti. Sillä jos vielä parempi teksti tulisi, niin en tietenkään haluaisi julkaista tätä "ihan hyvää", sillä tottakai haluaisin, että oman kustantamoni tuleva syksy olisi tasoltaan paras mahdollinen, eikä keskinkertainen. Tietty, jos parempaa ei tulisi, ilmoittaisin tälle ihan hyvälle kirjoittajalle, että hänen tekstinsä julkaistaan, sillä kustantamoni haluaisi julkaista ainakin yhden kotimaisen esikoiskirjan tukeakseen kulttuuria...vaikkei se olisikaan se tuleva HS esikoiskirja voitttaja.
Sitten tähän liittyen olen miettinyt myös sitä, että mitä jos kustantaja ilmoittaa jollekin, että joo sinun käsikseni julkaistaan tulevana syksynä. Mutta sitten lyhyen ajan sisällä hänelle ilmestyykin vaikka kaksi vielä paljon parempaa käsikirjoitusta ja kustantaja tajuaa, että ei, se ilmoittaminen sille ensimmäiselle oli virhe, sillä hänen on ehdottomasti saatava julkaistua NE kaksi muuta syksyllä, niin voiko kustantaja "perua" sen ensimmäisen henkilön kanssa tekemänsä sopimuksen? Ei varmaankaan...mutta aika hankalia tilanteita kustantajalle, voisin kuvitella... siis että milloin kustantaja uskaltaa VARMUUDELLA antaa positiivisen vastauksen. Tai sitten joku muu kustantamo nappaa ne todella upeat nenän edestä....
Tällaisia olen pohdiskellut...
Siis rautalangasta vääntäen:
Kuvitellaan että olen kustannustoimittaja. Kuvitellaan, että on alkuvuosi. Luen käsiksen, joka on mielestäni ihan hyvä ja julkaisukelpoinenkin. MUTTA, tulevan syksyn uutuuskirjoihin mahtuu vain yksi esikoiskirja ja vielä on muutama kuukausi aikaa ennenkuin päätökset pitää lyödä lukkoon. En siis halua ilmoittaa tälle potentiaaliselle julkaisukelpoiselle kirjoittajalle, että hänen tekstinsä julkaistaan, sillä haluan odottaa vielä, josko postilaatikkoon sattuisi tupsahtamaan VIELÄ PAREMPI teksti. Sillä jos vielä parempi teksti tulisi, niin en tietenkään haluaisi julkaista tätä "ihan hyvää", sillä tottakai haluaisin, että oman kustantamoni tuleva syksy olisi tasoltaan paras mahdollinen, eikä keskinkertainen. Tietty, jos parempaa ei tulisi, ilmoittaisin tälle ihan hyvälle kirjoittajalle, että hänen tekstinsä julkaistaan, sillä kustantamoni haluaisi julkaista ainakin yhden kotimaisen esikoiskirjan tukeakseen kulttuuria...vaikkei se olisikaan se tuleva HS esikoiskirja voitttaja.
Sitten tähän liittyen olen miettinyt myös sitä, että mitä jos kustantaja ilmoittaa jollekin, että joo sinun käsikseni julkaistaan tulevana syksynä. Mutta sitten lyhyen ajan sisällä hänelle ilmestyykin vaikka kaksi vielä paljon parempaa käsikirjoitusta ja kustantaja tajuaa, että ei, se ilmoittaminen sille ensimmäiselle oli virhe, sillä hänen on ehdottomasti saatava julkaistua NE kaksi muuta syksyllä, niin voiko kustantaja "perua" sen ensimmäisen henkilön kanssa tekemänsä sopimuksen? Ei varmaankaan...mutta aika hankalia tilanteita kustantajalle, voisin kuvitella... siis että milloin kustantaja uskaltaa VARMUUDELLA antaa positiivisen vastauksen. Tai sitten joku muu kustantamo nappaa ne todella upeat nenän edestä....
Tällaisia olen pohdiskellut...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pöljä. Ei ne ilmoita, että tämä julkaistaan. Ne ehdottaa muokkauksia ja parannuksia. Jos saat tekstisi valmiiksi asti, ne ehkä lupaa julkaista sen.
Muutenkin ajatuksesi on ihan naurettava.
...?? Puhunkin tilanteesta, jossa teksti on jo muokattu ja valmis julkaistavaksi. Mutta ehkä tästä lähtien en tee tällaisia keskustelun avauksia, etten vahingossakaan vaivaa kaltaistesi "intellektuellien" mieltä pohdiskelemalla tällaisia täysin, PÖLJIÄ asioita. Joten nöyrimmät pahoitteluni naurettavasta kirjoituksestani. Toivottavasti en pohdinnallani pilannut täydellistä päivääsi ja kyllä olen pöljä, olen idiootti kusipää, haluatko että nuolen varpaasikin, kun olen tälläinen saat**** sika joka kehtaa kysyä tällä palstalla näin pöljiä kysymyksiä. ap
Yksikään käsikirjoitus ei ole "valmis julkaistavaksi" kun se ekan kerran lävähtää kustannustoimittajan pöydälle. Vaikka olisitkin mielestäsi muokannut tekelettäsi, ei se tietenkään riitä. Ihan oikeasti, käsikirjoitustarjouksiin EI vastata kustannussopimuksella, vaan muokkausehdotuksilla!
Kyllä, olet pöljä.
Vai niin. Ainakin minun käsikirjoitukseni kelpasi aivan sellaisenaan, ja siis julkaistiin:))
Ei hyvänen aika, nyt jotain rasvaa aivoihin hei, että hoksottimet alkaa pelaamaan! Siis miten rautalangasta pitää vääntää, jotta menee tajuntaan?! Kuten jo KERRAN aiemmin asian kerroin (kopio edellisestä viestistäni jota et tajunnut): Puhunkin tilanteesta, jossa teksti on jo muokattu ja valmis julkaistavaksi. SIIS vielä rautalangasta: NIMENOMAAN MUOKATTU JO KAIKKI KUSTANTAJAN PYYTÄMÄT MUOKKAUKSET ja kustantaja olisi periaatteessa tyytyväinen. Menikö jakeluun vai toistanko?
Se, että kustantaja on tyytyväinen käsikseen ja valmis julkaisemaan sen EI tarkoita, että he välttämättä pitäisivät sitä tulevana Finlandia voittajana, vaan ihan OK käsikirjoituksena, joka ansaitsee tulla julkaistuksi ja varmaankin edistää kulttuuria ja tuo vähän rahaa kassaan JOS PAREMPAAKAAN käsikirjoitusta ei ole näköpiirissä.
ap
Aiheellista pohdintaa. En ole kustannustoimittaja, enkä tunne kustantamojen päätöksentekomekanismeja, mutta jos kirjoittajalle ilmoitetaan, että hänen käsiksensä julkaistaan, niin kyllä päätöksen täytyy pitää, vaikka tulisi yhtäkkiä kymmenen "parempaa" käsistä. Kirjoittajan kannattaa tietysti lähettää käsis useampaan kustantamoon, itselläni on tällä hetkellä verkot vedessä yli kymmenessä.
Pohdinta ei ollut ollenkaan typerä. Tästä asiasta olisi kiva keskustella enemmänkin, kiitos ketjun aloittajalle siis!
On tosiasia, että toisinaan kustannussopimus on allekirjoitettu, mutta kirjaa ei kuitenkaan julkaista. Olen kuullut eräästä runoilijasta, jolle näin oli käynyt. Kustantamo ei selittänyt, asia hoidettiin ilmoittamalla kyseiselle runoilijalle. Kyseessä olisi ollut esikoisteos.
Toisessa tapauksessa, jossa näin kävi eli allekirjoitettu kustannussopimus ei johtanutkaan kirjan julkaisemiseen oli sellainen, jossa teksti käsitteli elämää tietyssä oppilaitoksessa. Tosiasioihin perustuvan kirjan tapauksessa eräs koulun opettajista uhkasi nostaa oikeusjutun, jos teksti tulee julki. Kustantaja ei halunnut ottaa riskiä. Tämäkin olisi ollut esikoisteos. Kyseessä ei siis ole aina ole se, että joku toinen teksti syrjäyttää tekstin, josta kustannussopimus on allekirjoitettu.
Vielä enemmän on niitä kirjoittajia, joille kustantamosta näytetään jonkin aikaa vihreää valoa ja lupaukset leijuvat ilmassa, mutta sitten kustannussopparia ei tulekaan. Olisi kiva kuulla näiden kirjoittajien kokemuksia.
En kuitenkaan usko, että tuollaiset asiat ovat syynä pitkiin käsittelyaikoihin. Kässäreitä vaan tulee paljon ja ehkä kustannustoimittajia on liian vähän? Luulen kyllä, että osaava ja kokenut kustannustoimittaja osaa tunnissa, parissa nähdä, onko tekstissä potentiaalia. En tunne kustantamojen prosesseja, onko siellä "laatikot": Kyllä, ehkä ja ei.
Itse olen kuullut juuri tuosta, että saatetaan antaa ymmärtää, että kirja tullaan julkaisemaan, mutta lopulta se jääkin täysin selittämättömästi julkaisemasta. En muista mistä tätä olin lukenut, mutta henkilö jolle näin oli luvattu, olisi ollut esikoiskirjailija, kertoi jo promonneensa kirjaansa paikallisessa lehdessä. Hän kertoi myös kuinka paljon se sattui ja samalla nolottikin jälkeenpäin, että oli hehkuttanut kirjaa jolla oli jo julkaisupäivä, eikä tätä koskaan ilmestynyt.
Uskoisin kuitenkin, että tuollaiset tapahtumat koskevat lähinnä hyvin pieniä kustantamoja, toisaalta myös, näissä pienemmissä luulisi olevan suurempi mahdollisuus lyödä itsensä läpi. Siinä onkin sitten kysymystä, hakeako vai ei.
Siitä miksi vastauksien saamiseen menee niin pirun kauan, jopa puoli vuotta, uskon yksinkertaisesti johtuvan siitä, että niitä tekeleitä myös lähetetään todella paljon jokaiseen kustantamoon. Sieltä joudutaan sitten ensi karsimaan ne jopa tuhannet huonot räpellykset, joita ei olla suunniteltu tai oikoluettu, ja toivotaan löytävän jotain jossa on järkeäkin. Kun yhteen tai useampaan hyvään osutaan, niin ne sitten luetaankin jo loppuun ajatuksen kanssa, ja vasta sitten pitää miettiä mikä siinä on hyvää ja mikä ei, ja sopiiko se julkaistavaksi. Prosessi siis on pitkä, tai siis näin oletan, kaikki perustuu vain oletuksin, enkä tiedä miten todella tämä prosessi menee.
Ymmärrykseni myös on se, että kun sieltä tulee jotain todellista vastausta, eikä tätä geneeristä "juuri tämä ei sovi meille etc." vastausta, niin tulee ehdotuksia miten tekstiä parannella. Tämäkään ei mielestäni ole vielä millään tavalla lupaus julkaisusta, mutta todella hyvä merkki siltikin.
Se, että saa kirjansa julkaistua on kuitenkin monen asian summa. Pitää olla pirun hyvä kirjoittaja (vaikka niin monta huonoa kirjaa luettuani en tiedä tästä niin paljoa...) ja tarvitaan aimo annos tuuria, mikä vain on karu fakta. Eipä se näin mielestäni pitäisi olla, mutta minkäs teet? Yritystä vaan.
..... " saatetaan antaa ymmärtää, että kirja tullaan julkaisemaan, mutta lopulta se jääkin täysin selittämättömästi julkaisemasta "
No on Teillä täällä taas jutut !
Missä Te niistä kirjanne kustantamisista oikein sovitte, ai jossain baaritiskin äärellä pikkujoulujen jälkeen, vai ennen ?
Ho-ho-ho-ho-hou-wowwowwouw !!!
Mulle kävi just näin. Kustantaja soitti mulle muutaman tunnin päästä saatuaan paperinivaskani postilokerostaan. Oli aivan awed, eikä säästellyt ylisanoja. Kyseessä suuren talon tyyppi. Siinä oli sitten kaikennäköstä, ja homma näytti just niin hyvältä, että rupesin kehumaan joka paikassa, että multa julkastaan esikoinen.
Hieman joo hävetti kun olin mennyt lörpöttelemään, ja kun homma sitten peruttiinkin, niin mennä sitten vastaamaan uteluihin julkaisuajankohdasta, että ööö...noku....ei sitä... julkastakaan....
Toinen kustantamo piti toivoa yllä pitkään, mutta onneksi eivät antaneet ymmärtää mitään sataprosenttista.
Tällasita siis tapahtuu. Oikeasti. Isoissakin kustantamoissa.
Allekirjoititteko kustannussopimuksen?
Ei. Mutta kävin kestitettävänä kustantamon piikkiin yms. En haluaisi kertoa hirveän tarkasti tapahtumaketjusta, koska en halua tulla tunnistetuksi. Mutta vastaanotto oli erittäin lämmin, kunnes yhtäkkiä ei enää ollutkaan.
Niin, sä käväisit Otavan kivilinnassa, etkö käynytkin.
Minulla on tuttu kirjailija, jolle iso kustantamo ensin lupasi sopimusta, mutta lopulta ei sitten allekirjoittanut mitään. Tarjosi toiselle isolle samaa käsistä ja siellä on ollut tyytyväinen :)
Kustantaja on se taho, joka maksaa viulut. Eli kustantajaa ei hävetä, vaikka joutuisi ilmoittamaan, että ei sitä kirjaasi julkaistakaan. Kirjailijoita, niitä hyviäkin, on pilvin pimein ja lisää kässäreitä putkahtelee useampi kappale viikossa postiluukusta sisään.
"Kirjailijoita, niitä hyviäkin, on pilvin pimein ja lisää kässäreitä putkahtelee useampi kappale viikossa postiluukusta sisään."
Miksi ne useimmat kirjat sitten on niin saatanan huonoja?
" Miksi ne useimmat kirjat sitten on niin saatanan huonoja? "
tarkoitatko tällä puuskauksella nyt taideproosaa vai keskiketterää, vai sitä alinta viihdettä?
Kaipa tarkoitti keskimäärin kaikkea.
TV.ssäkin näkyy huonoja käsikirjoituksia.
Mielenkiinnosta katsoin Käenpesä-sarjan 1. jakson alkuosan.
Alkoi maistua kehnolta, kun niin monta "sattumaa" lykättiin perä perään:
mies ilmoittaa avioerosta heti hautajaisten jälkeen,
naiselle ylennys työpaikalla,
nainen putoaa mereen risteilyllä Suomenlahden! aallokossa
satunnainen polttarimies hyppää perään pelastamaan naista.
Heistä tulee pari, mutta eroavat kohta.
Nainen ajaa liikennevaloissa polttarimiehen auton perään, kun valot vaihtuvat VIHREIKSI. Kolarin seurauksena pari palaa yhteen.
jne jne
Vai onko se nykyajan shakespearemaisuutta kun loihditaan mitä sattumallisimpia tapahtumia jakso täyteen? Ei pääse katsoja tylsistymään.
Toimisiko sama kirjassa...
Olen eri kirjoittaja kuin tuo, joka kysyi, että miksi useimmat kirjat sitten ovat niin huonoja, mutta yhdyn änen mielipiteeseensä 100%.
Ja tarkoitan nimenomaan kotimaisia esikoiskirjoja. Taso on jo muutaman vuoden ollut ihan surkea muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta. Ihmetyttää, että eikö kustantajille todella parempaa tule, mutta toisaalta jos todellisia lahjakkuuksia on yksi kymmenessä tuhannessa niin Suomen kokoisessa maassa kirjoittamista harrastavilta niitä ei ihan jatkuvasti löydy.
Ehkä kustantamojen pitää luopua laskelmoitavuudesta ja panostaa enemmän siihen oleelliseen eli kirjan sisältöön eikä kirjan tekijään.
jos heille tarjotaan käsikirjoitusta saatesanoin "En tule kirjoittamaan toista kirjaa"
ja kirjoitus on hyvä, niin ottaisivat sen ennemmin kuin sen maitotytön joka on koko elämänsä haaveillut kirjoittamisesta, mutta aihepiiri on ... hiukkasen suppee ...
Ikävä pudottaa maanpinnalle ja markkinatalouteen, mutta kustannusyhtiö on kaupallinen yritys ja haluaa tehdä voittoa. Eli sen pitää tehdä voittoa, jotta se voi julkaista kirjoja. Eli raha ei synny tyhjästä.
Voisi kysyä, miksi 7 päivää on Suomen luetuin lehti ja Salkkarit katsotuin sarja? Eli ihmiset haluavat pskaa ja sitä niille tarjotaan.
Jos joku haluaa kustannusyhtiön, joka julkaisee korkeatasoista kirjallisuutta ottamatta huomioon talouden lainalaisuuksia, niin jokainen teistä lukijoista voi sellaisen ihan vapaasti perustaa.
Mihin viestiin vastasit tuolla "markkinataloudella"?