Olen antanut tänne selviä vihjeitä ja nyt alan olla jo varma, että sinä luet niitä täällä. Olen siitä varma, koska tietyt vihjeet sopivat vain "me"ihin, ei muihin.
Näin kahden aikaan punaisen autosi lähellä kauppaa. Rekkaria en nähnyt, mutta samanlainen auto. Tietysti voi se olla jonkun muunkin, onhan noita samanlaisia. Jos se oli autosi, olit silloin kaupassa.
Ikävää, että ehkä et jatka töissä, vaan menet kouluun. Tai sinulle se ei ole ikävää, mutta jään kaipaamaan sinua töissä. Meidän välimatkamme on n. 50km tai vähän alle, (en tarkkaan tiedä) ja näemmeköhän me enää sitten. Harmi jos emme näkisi. Kaipaisin sinua.
Harmittaa että lukkiuduin silloin itseeni välillä, koska ymmärsin välittäväni sinusta enemmän kuin olisi ehkä pitänyt, mutta tunteillehan ei voi mitään. Niitä ei voi noin vain sammuttaa, jos ne kerran ovat syttyneet. Sinussa on jotain niin erilaista kuin muissa, mutta silti kuitenkin niin tuttua, että valtasit sydämeni. Siksi se ihmeellinen ja omituinen käytös välillä, jota jouduit välillä varmaan ihmettelemäänkin. Samalla kun se tunne on miellyttävää, niin se on myös kiduttavaa. Kiduttavaa se on siksi, että häilyn epätietoisuuden välillä, tunnetko yhtään samoin kuin minä, vai koetko tunteeni jotenkin kiusaantuneena. Kuitenkin ne on minun tunteeni ja en aio olla sinulle mitenkään häiriöksi, jos et tunne samoin, enkä pystyisikään siihen. Välitän sinusta niin paljon.
Tällä viikolla näemme ehkä vielä kaksi kertaa ja se kiduttaa minua, koska sitten minulla alkaa viikon loma ja se on sinun viimeinen viikkosi, jos et enää jatka "sopparia". Toinen puoli minusta toivoo että jatkaisit ja toinen, että pääsisit siihen kouluun jota haet. Nyt olen paljastanut sinulle jo niin paljon, ettet missään nimessä voi olla tunnistamatta tästä itseäsi, mutta en halua salata sinulta enää sitä mitä tunnen. Tunnelukkoni takia en pysty sitä sinulle suoraan sanomaan, mutta kirjoittaminen on helpompaa. Sorry arkuuteni. Toivottavasti en välillä tapahtuneella välttelevällä käytökselläni saanut aiheutettua sinulle mitään tunnelukkoja, vaikka kuulemma meissä kaikissa on niitä tunnelukkoja.
Samalla kuin kirjoitan tätä, jossakin sisimmässä toivon, että ottaisit puheeksi nämä meidän kirjoitukset täällä, jos luet näitä. Näin erään kirjoituksen, jonka aika takuuvarmasti oletan olevan sinulta, koska siinä mainitaan tekemisistäm"me", puolin ja toisin, haaveista jne. Toivon, että se aloitus olisi sinulta.
Olet jo varmaan kotona, jos et niin pian.
Muista, en tahtoisi hukata "tätä".
En jaksa enempää, olen valvonut koko viime yön ja ollut töissä. Näppäilen tätä kirjastossa, koska nettiyhteys toimii näköjään täällä vähän paremmin. Oma kone on mukana.
Ps. Olet enemmän kissaihmisiä, kuin koiraihmisiä. Sinulla oli kissa, jonka annoit sitten siskollesi. Sinulla oli synttärit elokuun lopussa. En viitsi päivämäärää laittaa.
Näin kahden aikaan punaisen autosi lähellä kauppaa. Rekkaria en nähnyt, mutta samanlainen auto. Tietysti voi se olla jonkun muunkin, onhan noita samanlaisia. Jos se oli autosi, olit silloin kaupassa.
Ikävää, että ehkä et jatka töissä, vaan menet kouluun. Tai sinulle se ei ole ikävää, mutta jään kaipaamaan sinua töissä. Meidän välimatkamme on n. 50km tai vähän alle, (en tarkkaan tiedä) ja näemmeköhän me enää sitten. Harmi jos emme näkisi. Kaipaisin sinua.
Harmittaa että lukkiuduin silloin itseeni välillä, koska ymmärsin välittäväni sinusta enemmän kuin olisi ehkä pitänyt, mutta tunteillehan ei voi mitään. Niitä ei voi noin vain sammuttaa, jos ne kerran ovat syttyneet. Sinussa on jotain niin erilaista kuin muissa, mutta silti kuitenkin niin tuttua, että valtasit sydämeni. Siksi se ihmeellinen ja omituinen käytös välillä, jota jouduit välillä varmaan ihmettelemäänkin. Samalla kun se tunne on miellyttävää, niin se on myös kiduttavaa. Kiduttavaa se on siksi, että häilyn epätietoisuuden välillä, tunnetko yhtään samoin kuin minä, vai koetko tunteeni jotenkin kiusaantuneena. Kuitenkin ne on minun tunteeni ja en aio olla sinulle mitenkään häiriöksi, jos et tunne samoin, enkä pystyisikään siihen. Välitän sinusta niin paljon.
Tällä viikolla näemme ehkä vielä kaksi kertaa ja se kiduttaa minua, koska sitten minulla alkaa viikon loma ja se on sinun viimeinen viikkosi, jos et enää jatka "sopparia". Toinen puoli minusta toivoo että jatkaisit ja toinen, että pääsisit siihen kouluun jota haet. Nyt olen paljastanut sinulle jo niin paljon, ettet missään nimessä voi olla tunnistamatta tästä itseäsi, mutta en halua salata sinulta enää sitä mitä tunnen. Tunnelukkoni takia en pysty sitä sinulle suoraan sanomaan, mutta kirjoittaminen on helpompaa. Sorry arkuuteni. Toivottavasti en välillä tapahtuneella välttelevällä käytökselläni saanut aiheutettua sinulle mitään tunnelukkoja, vaikka kuulemma meissä kaikissa on niitä tunnelukkoja.
Samalla kuin kirjoitan tätä, jossakin sisimmässä toivon, että ottaisit puheeksi nämä meidän kirjoitukset täällä, jos luet näitä. Näin erään kirjoituksen, jonka aika takuuvarmasti oletan olevan sinulta, koska siinä mainitaan tekemisistäm"me", puolin ja toisin, haaveista jne. Toivon, että se aloitus olisi sinulta.
Olet jo varmaan kotona, jos et niin pian.
Muista, en tahtoisi hukata "tätä".
En jaksa enempää, olen valvonut koko viime yön ja ollut töissä. Näppäilen tätä kirjastossa, koska nettiyhteys toimii näköjään täällä vähän paremmin. Oma kone on mukana.
Ps. Olet enemmän kissaihmisiä, kuin koiraihmisiä. Sinulla oli kissa, jonka annoit sitten siskollesi. Sinulla oli synttärit elokuun lopussa. En viitsi päivämäärää laittaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.