Hän kertoo kiusanneesna koulutovereitaan. Myös kotona pikkusisartaan, jolle hän oli uskotellut, että tämä on adoptoitu jostain, ja sisar oli sen uskonut. Poikiaankin hän oli kohdellut kaltoin.
"En voi sietää heikkoutta ihmisissä.
Kotona on aina siivoamatta, lehtipinkkoja on joka puolella.
Se on karjalaisuutta minussa, etten pysty heittämään mitään pois."
"""
Minua yllätti nämä Iltasanomien Sunnuntailiitteessä olleet tunnustukset, sillä vaikka itsekin olen kokenut karjalaisten halun kiusata ja myöskin vahingonilon,
niin koskaan en ole kuullut heidän sanovan muuta kuin: Olen ylpeä karjalaisuudestani.
"En voi sietää heikkoutta ihmisissä.
Kotona on aina siivoamatta, lehtipinkkoja on joka puolella.
Se on karjalaisuutta minussa, etten pysty heittämään mitään pois."
"""
Minua yllätti nämä Iltasanomien Sunnuntailiitteessä olleet tunnustukset, sillä vaikka itsekin olen kokenut karjalaisten halun kiusata ja myöskin vahingonilon,
niin koskaan en ole kuullut heidän sanovan muuta kuin: Olen ylpeä karjalaisuudestani.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Et kai sitten ole lukenut hänen runojaan...
Paljastuuko sieltä hänen ilkeytensä?
Yöhuuhkaja on niin ylpeä ihminen ettei vastaa!
Yöhuuhkajalla on kiire ponkatessaan metsähiiriä LINNUNpöntöistä!
Lukekaa itse. Kirjastosta löytää jos ei ole teillä valmiiksi hyllyssä kuten miulla...
Karjalainen ikä-ihminen on siitä hyvä, että vanhemmiten hän alkaa kiusoittelemaan.
Meillä Keski-Suomalaisilla on se ongelma, että me olemme aina niin rationaalisia ja vakaan-fiksuja.
Me ei niinku, hötkyillä.
Mutta Kilpemme olemme mekin lukeneet. Jotenkin se liittyi rypistyvän nahan rakkauden kaipuuseen.
H.
lut tehokasta, niin hän tuossa IS-Sunnuntailiitteen jutussa kertoi.
vaikka feminiini olenkin. Silto kiusaaminen oli kotona ja koulussa kasvatuksen myötä tehty niin halveksittavaksi ja raukkamaiseksi,
että kun sellaisia tyyppejä koulussa kohtasin, oli vaikeata uskoa, mitä he tekivät ! Ja että ylpeilivät sellaisella !
Näitä elämän suurimpia järkytyksiä oppikouluajalta.
Minulle avautuivat paratiisin pääovet, kun pääsin oppikouluun.
Kansakoulun 3. ja 4. luokka olivat maanpäällistä he*vettiä.
Olen aina ollut suuresti huvittunut, kun joidenkin mielestä maahamme mahtuu niin paljon eri luonteita, synnyinseudusta saatuja.
Kun koko maassa asuu yhteensä pienen suurkaupungin määrä asukkaita, taitaa luonteet jo ikiaikoja sitten menneet siki sun sokin.
Kunnon kiusaaminen tekee koululaisesta kunnon kansalaisen.
Parhaimmillaan tarpeeton, kiusattu kansalaisen-alku romahtaa yhteiskunnasta ulos,
Kuten olemme youtubesta ja uutisista nähneet.
Lääkkeet vapaaksi!
H.
nä aina kiusatun puolelle, vaikka kukaan muu ei olisi uskaltanut!
Olen pelastanut ihmisiä.
Inhoan syvästi raukkamaisia kiusaaljia, jotka usein joukolla kävivät jonkun kimppuun.
Olin niin hämmästynyt siitä, että Eeva Kilpi nyt uskaltaa
viimeinkin tunnustaa totuuden!
Hän on päässyt kehityksessään eteenpäin, tuosta tuohon!
En usko että vain kirjan markkinoinnin takia nyt lyötiin pöytään viimeisetkin kortit!
lakin syynä. Aika räävittömiä ovat kirjojen myyntikeinot nykyisin.
Olen vuosia sitten lukenut Eeva Kilven kirjoja ja runoja. Minusta hän kirjoitti aika ymmärtävästi.
Kiusaaminen ei sovi kuvaan joka minulla on ollut hänestä.
Minusta on aina ollut raukkamaista kiusata heikompaansa. Kutsuin lapsena meille kylään kiusattuja, itseänkin kiusattiin perheemme uskonnollisen vakaumuksen takia.
Kiusaajat ovat heikkoja ja surkeita jos itse joutuvat vaikeuksiin. Kiusaajat katsovat aina jonkun sellaisen uhrikseen joka ei osaa pitää puoliaan röyhkeyden edessä.
aistillinen romaani, jossa elettiin kesämökillä.
En ole lukenut juttua, mutta ihmettelen tuollaista tunnustusta, siis nyt, kun uusi kirjakin on ilmestynyt. Mainosta, mainosta...
Eeva Kilpi oli pitkään lempikirjailijani. Tätä ennen ilmestynyt kirja "Unta vain" ei kyllä enää sykähdyttänyt. Oli vähän kuin väkisin puurrettu.
Henkilönä Eeva Kilpi on minusta hyvin rakastettava, pari kertaa olen tavannut livenä.
Tuolla toisessa ketjussa oli puhetta luovuudesta. Luovat ihmiset ovat minusta sillä tavoin monikasvoisia, että heistä voi löytyä äärimmäinen rakastettavuus ja äärimmäinen julmuus. Heillä on myös varaa nähdä ja tunnustaa tämä.
Eikä kai siinä mitään tavatonta ole, jos joku kiusaa sisartaan (lapsena) tai väsyy lapsiinsa (yksinhuoltajana). Ihan inhimillistä, mutta ei tietenkään puolustettavaa.
Puollustettavaa on minusta se, että on kanttia tunnustaa oma "vajavaisuutensa" ihmisenä. Ettei ole täydellinen, vaan on voinut olla väsynyt ja katkeroitunut, ihan kuin kukin meistä.
Turha täällä toisaalta ottaa kenenkään häntä omakohtaiseksi kiusaajakseen.
Hän tunnusti ja tunnisti itsensä.
Jokaisella meillä on omat puuttuvaisuutemme.
Kiusaamista, minkäänlaista en puollusta, olen itsekin ollut sen kohteena.
Myöhemmin huomannut kiusaajieni oman heikkouden.
Siksi en ota ketään vierasta moittiakseni, koska en tunne tapauksia.
Enkä tarvitse kaikkea itseni pönittäjäksi.
kiusaamisillaan!
Joutava juttu.
Pitää nyt muistaa, pimatsu ehkä ollut jokin stara monta kymmentä vuotta sitten. Nyt voi verrata esikoiskirjailijaan, kukaan tiedä siitä kerrassaan mitään, edes nimeä. Ihan sama homma kuin kutrihelunalla, koittaa muka olla jotenkin räväkäs, että saa jotain myytyä rahan takia. Oli kirja mikä tahansa, se floppaa kuitenkin. Ja kustantaja noituu.
Sinällään, mimmi ilmeisesti myynyt jonkinverran, mutta ei sen kirjoja kukaan mun tuttukaan ole ikinä lukeneut, eli myyntimäärät ei kuitenkaan ole olleet juuri mitään. Monelleko kielelle käännetty?
Olisi tehnyt jotain räväkämpää, jos kerran otsikoihin pitää päästä. Tunnustaisi olevansa lastensa isä, tai jotain :D
=DW=
Jos noilla vuosilla vanne vielä kiristää päätä lapsuuden aikaisista tavallisista jutuista, mistäköhän johtunee.
Joskus luin hänen kirjoittamiaan juttuja, keskipisteenä on aina m ökki korvessa, jonne sitten saapui ah niin ihana tuntematon mies ja laittoi mökin akan pään sekaisin. Kuvitteli jonkun uroon kukittavan päivänkakkaroilla hänen pienen maljakkonsa kaiken jälkeen. Olikohan kirjan nimi Tamara.
Tamara tai Naisen päiväkirja (lumta). Luonnonystävänä Kilpi kirjoitti paljon mökkielämästään - rakkaudesta myös. Pidin hänen huumoristaan, itseironiasta. runoista enemmän kuin proosakirjoista.
joka kirjoitti: "Puollustettavaa on minusta se, että on kanttia tunnustaa " sanoisin, ettei kerskailla ainakaan pidä kiusaamisellaan!
Sitäkin olen kuullut juuri noin, että "minä se uskallan hyökätä"-tyyliin.
Turhaan ei sanota, että "Kaakonkulman kateuden voittaa vain Kuusamon kiusaus".
Kouluaikoina jo sen panin merkille, ja myöhemmin työelämän aikana sivusta seurasin.
Täälläkin ikävällä tavalla tulee joskus mieleen.
Puollustin rehellisyyttä, en kiusaamista. Sen verran itkien menin itsekin usein kouluun, kiusattu.
Älysikö minun kiusaajani tekonsa, epäilen. Olihan hänellä hymistelevä kannatusjoukko takanaan, joka ilmeisen nauttien nostatti omaa olematonta itsetuntoaan jonkun pahoinvoinnilla.
Jos joskus kiusaajani tapaan, aion kyllä esittää haisevan vastalauseeni.
Jokaisessa meissä on jotain hyvää, kuin jotain pahaakin. Täydellisyyttä ei ole ihmisissä.
Tuskin Kilpi on kerskaillut, vaikken artikkelia suurennuslasin kanssa ole lukenut, en muutenkaan.
Työpaikkakiusaajan ainakin yksi ominaisuus on, että hän itse on syystä tai toisesta kotonaan alakynnessä, omassa keittiössäni laaditun syvädiagnoosin mukaan.
Kuin myös kiusaaja valitsee uhrikseen ihmisen, jolla on häntä itseään korkeampi häveliäisyyskunnys, jollain kiusaaja saa vaapaasti paukoa alentavia"mielipiteitään".
",,,"
No niin, olet jo kasvanut aikuiseksi, 60 ??
Joten aika on tullut lopettaa vanhojen asioiden kaivelu.
Vieläkin elät tässä ja nyt, joten ala elämään tänään.
Minä en enää jaksais näitä vinkumisia.
H.
Vanhat yleensä kaivelevat vanhoja asioita, muistelevat menneitä ja niin edelleen. Kun ei sitä antoisaa elämää enää ole.
Mistä muotoutuu antoisa elämä? Tästä päivästä?
Ja jos se on antoisaa, sitä on mukava muistellakin, jos muisti toimii.
Ihminen ilman historiaa on rikkimennyt ilmapallo.
Unohdus yleensä haihduttaa ikävän, jos hyvin käy.
Kyllä mennyttä, elettyä antoisaa elämää voi muistella, miksi se olisi huono asia.
omat kiusaajani nyt, kun minulla ei enää ole huollettavia!
Minä en enää jaksais näitä vinkumisia.
H.
la yhdyn edelliseen mielipiteeseen. Kuinka alkeellinen onkaan ihminen, joka tunkeutuu ketjuun kertomaan, ettei hän pidä siitä!
Aivan apukoulun ekaluokkalaisen tasolla!
Olen ihmetellyt samaa. Voi itselle vastenmieliset ketjut ohittaa kuten muukin tekevät.
Täällä on monia jotka haluavat vastata aloittajalle, eivät uskallakaan kun pelkäävät pilkkaamista.
"Kiusaaja valitsee uhrikseen ihmisen, jolla on häntä itseään korkeampi häveliäisyyskunnys, jollain kiusaaja saa vaapaasti paukoa alentavia"mielipiteitään"."
Tuo on niin totta!
Täälläkin on muutama, joille kiusaaminen on elämäntapa.
Useat kiusaajat ovat jääneet yksin elämäänsä.
Siksi ovat katkeria.
Omaa osuuttaan kurjuuteensa eivät myönnä itselleen.
"Kiusaaja valitsee uhrikseen ihmisen, jolla on häntä itseään korkeampi häveliäisyyskunnys, jolloin kiusaaja saa vapaasti paukoa alentavia"mielipiteitään"."
'' twisted nature'' on kiusaajalla.
twisted nature paljastuu, mutta nimettömänä. Joskus tuntuu, että täällä kirjoittelu huonontaa elämän laatua.
Toisaalta sormien, aivojen ja silmien yhteistyö, koordinaatio vahvistuu.
Ihmisen luonne koostuu lukemattomista eri tunteista ja tuntemuksista.
Kukaan ei ole mikään kiusaaja, vain ja ainoastaan.
En koskaan puollusta kiusaajaa, itsekin kiusattu, mutta jokaisessa ihmisessä on myös hyvää.
Yksinkertaista edes kuvitella muuta.
Eeva Kilpi on upea ja lahjakas luojanero.
tä, sillä hänhän itse tiedosti tuon ominaisuutensa. Kiusaaja harvoin näkee itsessään mitään vikaa, hän nauttii vahingoniloisesti aiheuttamastaan toisen kurjuudesta.
Oliko hän näitä sex kirjailioita, siis aina kiimassa.
koska kirjoittaa naisen seksuaalisuudestaan.
(tai miehen) terveessä seksuaalisuudessa.
Ei yhtään mitään!
Kiusaaminen on eri asia, se ei ole tervettä!
Onhan se tietysti mainiota tavallaan, että jokin vielä tässä iässä ja ajassa yllättää. Niin karjalaista sukujuurta kuin muka itsekin olen, en ole koskaan kuullut, että kiusaaminen olisi juuri karjalaisissa vahvempi piirre kuin muissa heimoissa. Sitäpaitsi kaikki heimot ovat jo moneen kertaan sekoittuneet naimiskauppojen ja muuttojen myötä. Onhan savolaisistakin sanottu, että kehuvat ja valehtelevat työkseen, mutta kuka ne vertailut tekee ja mitä väliä sillä itse asiassa on. Kyllä me tässä vaiheessa olemme kaikki yleissuomalaisia. Siten kaikissa meissä on kaikkia heimopiirteitä ja tukku täysin omia ja omalaatuisia..
En ole Eeva Kilven ihailija enkö inhoaja. Hän ja hänen tuotantonsa eivät minua puhuttele, mutta olenkin eri sukupolvea. Rohkea hän on kovin, niin oman elämänsä kuin mielipiteittensä suhteen. Siitä häntä voi arvostan.
Onhan sen hienoa,että kukaan meistä muista ei sitten muka ole kiusannut koskaan mitään, ei eläintä, ihmistä tai sukulaista. Entä siten se kiusaaminen, jota itse emme ole muka mieltäneet kiusaamiseksi, mutta toinen osapuoli on? Erityisesti palstoilla on paljon sanallista kiusaamista, eikö muka tässä joukossa ole sellaisia kiusaajia yhtään?
Minua vanhemmissa ikäluokissa, joihin Kilpikin kuuluu, lapselle nauramista, köyhyyttä, vaivaisuutta, vammaisuutta, surua ja onnettomuuksia pidettiin pilkkaamisen arvoisena vaikka huumorin varjolla ja suomalaisen kuului kestää sellainen. Olemmehan taistelijoita ja oli Se Talvisota. Lapsi ei saanut valittaa, kiusasi häntä isä, äiti, sisar tai joku muu. Piti kestää. Niin ovat omat sukulaiseni kertoneet. Onko jokin siitä ajasta muutunut? Ei ole, keinot ja välineet ovat vain hienommat ja tehokkaammat, kuten nyt tämä netti.
Myönnetään edes, että kaikissa meissä on sekä hyvä että paha puoli emmekä aina pysty itse kontrolloimaan pahan puolemme tekosia. Tervettä on sentään myöntää paha puolensa, kuten Kilpi nyt on tehnyt. Se on paljon vanhalta ihmiseltä. Lisukkeeksi ei olisi tarvittu karjalaisuutta.
En tässä iässä ja ajassa tiedä, miksi minun pitäisi olla ylpeä juuri karjalaisista sukujuuristani. En tunne itseäni karjalaiseksi enkä mitenkään erityiseksi juuri siitä syystä. En ole laululintunen, joka helskyttelee pihakoivuissa ja eikä minulla ole aina vieraalle tarjota lämpimäisiä piirakoita - yleensä vain lämmintä kättä. Satuin syntymäään sukuun, joka eli Neuvostoliitolle jääneellä alueella. He olivat ihan tavallisia ihmisiä, kovia kokeneita sodan jaloissa, mutta ei siten muuta. Nämä heimojutut ovat jo reliikkejä, mennyttä ja ollutta. Vain muistoja ja nostalgiaa.
Näköjään aloittajakaan ei voi sietää heikkoutta ihmisessä, koska muuten hän ei olisi aloitusta tässä sävyssä tehnyt. Kilpihän tunnusti heikkoutensa. Siitä voi lukea,että kaikilta osin Kilpi ei itse pidä kiusaamisen piirteestään. Heikkoutta se on. Peili on edelleen mainio väline. Tämä totuus yllättää minut päivittäin.
" emmekä aina pysty itse kontrolloimaan pahan puolemme tekosia"
Tuo ei taida pitää paikkaansa terveellä aikaihmisellä.
"Peili on edelleen mainio väline. Tämä totuus yllättää minut päivittäin."
Paitsi että täytyy osata 'peilata' ja hyvin harva osaa. Vikahan on aina muissa, ei koskaan minussa, silloin "peili" ei avaa sisintä, vain silkoisen pinnan, vaikka siinä olisi jo uurteitakin.
Oman erehtyväisyyden tunnustaminen on ihmisille erittäin harvinaista ja kirjailija on sen nyt tehnyt. Hän osoittaa kasvaneensa, kehittyneensä ja tulleensa kokonaiseksi uskaltamalla sanoa ja kertoa rehellisesti omat pimeät puolensa, jotka päinvastaiset tapaukset pitävät ja jättävät pimeän puolelle ja vievät hautaansa.
Tarkoitin kiusaamista, jotaa monikaan tällä palstalla kirjoittava ei pysty ilmeisesti itse kontrolloimaan. Jos pystyisi, miksi he sanallisesti sitä tekeävt. Eikös se muiden haukkuminen, piikittely ja nimittely ole ihmisen pimeää puolta vai hyväksi ominaisuudeksi sen katsot. Vai lähdetkö siitä, että täällä ei kirjoittelekaan terveitä aikaihmisiä? Nikkini Asiallisesti ottaen oli olevinaan sarkasmia, se menee tietysti tosikolta oh..
Entä ne monet, jotka ovat tappaneet tai pahoinpidelleet kanssaihmisensä ja selittävät,että eivät tiedä, mikä heidät sai sellaisia tekemään? Testeissä heidät on todettu täydessä ymmärryksessä toimineiksi eli terveitä aikaihmisiä? Viimeksi tällainen terve aikaihminen tappoi vaimonsa ja kaksi pientä lastaan. Terveen aikaihmisen käsite on nykyisin kovin horjuva.
Siksi ja siitä syystä peili on edelleen mainio väline myös sinulle, vaikka et ehkä olisikaan tuleva tai oleva kummajainen terveen aikaihmisen nahoissa. Joskus kannattaa myös nauraa itselleen. Suosittelen ja täysin asiallisesti ottaen.
Ajatella, että viitsit lukea pitkän kirjoitukseni. Kyllä pitää olla utelias.
suomalaisten ihmisten raaka historia, molemmat naapurit ovat sodalla yllättäneet kiltit, ahkerat ihmiset arkitöissään, valloittaneet ja alistaneet alusmaakseen.
Epigenetiikka vaikuttaaa. Haavat eivät parane nopeasti!