Olen tyttö ja 8. luokalla. Luokallemme tuli uusi heppu (siis poika) ja menin tietysti hölmönä ihastumaan häneen. Vaikka en hänestä lähes mitään tietänytkään ihastuin häneen viikossa. Ajattelin että tämä ihastus menee ohi, mutta ei ole vieläkään mennyt. Tästä on nyt jotain reilu kolme kuukautta. Aina kun olen tämän uuden hepun kanssa niin meillä vaan jotenkin synkkaa, vaikka meillä on niin erilaiset mielenkiinnonkohteet.
Tämä kyseinen poika tykkää minusta ilmiselvästi: tulee aina istumaan viereeni käytävillä ja ruokalassa, katsoo silmiin puhuessa ja kysyy vastaukset aina minulta kun ei osaa (siis tosi usein, koska ei osaa itse lähes mitään)
Ihastuin kanssa samanluokkalaiseen poikaan pari viikkoa sitten. Tämä tunne on kamalaa, koska tiedän että minun pitäisi valita näistä ihanista pojista, mutta en ole vaan kyennyt valitsemaan.
Tämän toisen pojan kanssa lähestyimme juuri pari viikkoa sitten ja tiedän tehneeni virheen kun laskin kaksi poikaa lähelleni samaan aikaan ja tunnen itseni todella tyhmäksi ja nyt kärsin siitä. Joka tunti kun istumme vierekkäin tai hän istuu edessäni tai takanani olen yhtä hymyä :) Olen viettänyt aikaa tämän pojan kanssa parisen kertaa vapaa-ajalla ja hän on kutsunut minut hänen kotiinsakkin. Joka päivä minun tekee mieli pyytää häntä käymään kotonani ja olen sitä myös vihjaillut fb chatissa kun ollaan juteltu.
En kestä tätä enää kauaa ja en halua satuttaa näitä ihania poikia, jos en ole satuttanut heitä jo. Itse olen itkenyt monta kertaa, mutta tiedän että se ei auta tähän mitenkään.
Minulla ei ole yhtään luotettavaa ystävää jolle voisin puhua tästä tai muista huolistani niin aloitin kirjottamaan päiväkirjaa. Olen kirjoittanut päivittäin ajatuksiani ylös ja välillä luen niitä ja mietin vain miten ratkaista ongelmani. Paras ystäväni sairastui pahasti vähäsen aikaa sitten ja nyt minulla ei ole enää ketää kelle puhua. En voi puhua vanhemmilleni, koska en vain luota heihin. En ole koskaan puhunut kellekkään muulle avoimesti kun parhaalle ystävälleni, mutta nyt en ole nähnyt häntä noin puoleen vuoteen.
Voisitteko kertoa jos olette olleet samanlaisessa tai samantapaisessa tilanteessa ja miten olette selvinneet siitä? Kun minä en enää keksi. Olen yrittänyt miettiä mutta en pysty ajattelemaan muita kun näitä poikia.
Tämä kyseinen poika tykkää minusta ilmiselvästi: tulee aina istumaan viereeni käytävillä ja ruokalassa, katsoo silmiin puhuessa ja kysyy vastaukset aina minulta kun ei osaa (siis tosi usein, koska ei osaa itse lähes mitään)
Ihastuin kanssa samanluokkalaiseen poikaan pari viikkoa sitten. Tämä tunne on kamalaa, koska tiedän että minun pitäisi valita näistä ihanista pojista, mutta en ole vaan kyennyt valitsemaan.
Tämän toisen pojan kanssa lähestyimme juuri pari viikkoa sitten ja tiedän tehneeni virheen kun laskin kaksi poikaa lähelleni samaan aikaan ja tunnen itseni todella tyhmäksi ja nyt kärsin siitä. Joka tunti kun istumme vierekkäin tai hän istuu edessäni tai takanani olen yhtä hymyä :) Olen viettänyt aikaa tämän pojan kanssa parisen kertaa vapaa-ajalla ja hän on kutsunut minut hänen kotiinsakkin. Joka päivä minun tekee mieli pyytää häntä käymään kotonani ja olen sitä myös vihjaillut fb chatissa kun ollaan juteltu.
En kestä tätä enää kauaa ja en halua satuttaa näitä ihania poikia, jos en ole satuttanut heitä jo. Itse olen itkenyt monta kertaa, mutta tiedän että se ei auta tähän mitenkään.
Minulla ei ole yhtään luotettavaa ystävää jolle voisin puhua tästä tai muista huolistani niin aloitin kirjottamaan päiväkirjaa. Olen kirjoittanut päivittäin ajatuksiani ylös ja välillä luen niitä ja mietin vain miten ratkaista ongelmani. Paras ystäväni sairastui pahasti vähäsen aikaa sitten ja nyt minulla ei ole enää ketää kelle puhua. En voi puhua vanhemmilleni, koska en vain luota heihin. En ole koskaan puhunut kellekkään muulle avoimesti kun parhaalle ystävälleni, mutta nyt en ole nähnyt häntä noin puoleen vuoteen.
Voisitteko kertoa jos olette olleet samanlaisessa tai samantapaisessa tilanteessa ja miten olette selvinneet siitä? Kun minä en enää keksi. Olen yrittänyt miettiä mutta en pysty ajattelemaan muita kun näitä poikia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ootko kuullu semmosesta parisuhdemuodosta kuin polyamoria? Ratkaisu ongelmaasi, jos kaikille osapuolille sopii.
"Itse olen itkenyt jo monta kertaa, mutta tiedän että se ei auta tähän mitenkään" hurjan älykäs ainakin olet kun olet tällaisen asian huomannut!!!
On valitettavasti. Pidä vaan mielessä että mitä kauemmin pelleilet noin (anteeksi loukkaava sanavalinta), sitä enemmän niitä sattuu. Itse päädyin siihen että valitsin sen ketä halusin satuttaa vähiten. Ei se pitkään kestänyt, mutten kadutakaan.
Eikä tietenkään kukaan voi päättää sun pulesta, mutta nyt kun olen niin hemmetin "hyvä" heittämään neuvoja (huonoja neuvoja välillä omasta mielestäni, mut ystävät tykkää):
1.) Olet kasilla. Oisko vähän tylsää jos viettäisit koko loppuelämäsi saman henkilön kanssa? So relax, antaa asioiden edetä ja jossain välissä ratkaisu tulee vaan hyvin päivänselväksi itsestään..
2.) Turha suhde on turhaa suhdetta, ootko ihan varma että haluut ylipäänsä kumpaakaan heistä seurustelukumppaniksi? Ymmärrän, läheisyys and all that mut.. välillä se ystävyys voi olla niin paljon arvokkaampi..
Mut mieti itse lisää. Ja toivotan onnea, ei tollanen oo kenellekään kivaa (':
Kiitos vastauksista :) Olen miettinyt ja minusta tuntuu että tämä vanhempi tuttu olisi se :)
Weehh: voisin hyvinkin ajatella seurustelevan tämän vanhan tutun kanssa. En halua mitään turhaa seurustelusuhdetta vaan ihan oikean missä molemmat välittää toisistaan.