Elikkäs näin alkuun että en tiennyt oliko tämä oikea palsta, mut ei se kai niin haittaa... Eli oon 12-vuotias tyttö (kohta oon 13) ja kärsin masennuksesta ja uskoakseni lievästä anoreksiastakin. Masennukseni on uskoakseni vakava: itken, olen surullinen, ahdistaa, viiltelen paljon ja mietin kuolemaa ja itsemurhaa hyyyyvin paljon... Anoreksiaan liittyen: tarkkailen painoani KOKO ajan, oksennan tarkoituksellisesti ja en syö (olen mielestäni lihava: 150cm ja 28.5kg)... Minun ongelmani on se, etten uskalla kertoa kenellekkään enkä halua apua, haluan vain kuolla... Uskon että minulla on myös jokin paniikkihäiriö koska saan jonkinlaisia paniikkikohtauksia joskus iltaisin! Pitäisikö vain tappaa itseni ja kuolla??? Ps. Asiallisia vastauksia, kiitos...
Masennus ja anoreksia...
Haluan kuolla...
43304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei sun ainakaa kuuluis itteäs tappaa! Kerro siitä jollekkin jolle on helppo puhua ja joka ymmärtäisi. Olen kokenut saman, viiltelin itseäni huonon omatunnon takia. Se kesti kauan sillä en uskaltanut kertoa kenellekään. Kun lopulta tajusin ettei ole hyvä viillellä itseäni kerroin äidilleni vaikka se oli vaikeaa. Äitini hankki mulle nopeesti ajan psykologille ja sain sieltä apua. Siitä on nyt kolme vuotta ja vieläkin joskus on huono olla, mutta muista et jokaisella on paikka tääl maailmas ja sun täytyy oppia arvostamaan ittees ja omaa kroppaas. Jos et haluu kertoo vanhemmilles voit vaan ite mennä terkkaril tai koulu kuraattoril puhumaan ja ne on vaitiolo velvollisia. Tsemppiä!
Kiitti, mut mä en pysty kertoo kenellekkään :( Tavallaan haluisin apuu, tavallaan haluisin vaan kuolla pois.......... Pelkään joutuvani johonkin sairaalaan (vaikka sehän olisi vaan hyväksi mut...) Mut kiitti kuitenkin kommentista :)
Rohkase ittees sen verran että kerrot siitä jollekin. Joillekin on helpompaa kertoa ventovieraalle ja toiselle taas jollekkin tutulle. Tiedän että on raskasta puhua omista "ongelmista" , mutta nii monella nuorella on syömishäiriöitä että niihin oikeasti tarvitaan apua. Voit mennä vaikka paikalliseen terveyskeskukseen ja kertoa siellä jollekin jota et tunne jos se on helpompaa mutta kerro kumminkin jollekin. Koska se on raskasta pitää kaikki itsellään sisällä.
Mut tiiän sit että mut kuitenkin viedään sairaalaan tai muualle... Kotona esitän ilosta vaikka oikeesti itken läpi illan... En haluu vaan kertoo kenellekkään!?!
Saatat joutuu jonnekin mut siel on oikeesti ihan kivaa. Saat tutustuu ihan uusiin ihmisiin jotka ei tiedä sun menneisyydestä mitään. Saat alottaa siel puhtaalt pöydält ja olla oma ainutlaatunen ittes. Siin ei oo mitää noloo jos joudut laitoksee. Sun ei oo siitäkää pakko kertoo kellekkää. Ja jos jotkut kyselee sanot vaa et oot kipee tai jtn muuta vastaavaa.
No juu, se on totta... Mut ääh, ku en vaa mitenkään pysty puhuu kenelekkään. Tuntuu että kukaan ei ota tosissaan, ei kuuntele vaan kertoo vaa mun äidille joka varmaa vaa suuttuis...... :(
Keräät rohkeutes ja sanot äitilles että viiltelet ja haluisit apua.
Sitten masennuskin hootuisi viiltelyn hoidossa ja kun et ole masentunut syöt normaalisti.
Ps.toivottavasti teet näin
Mistä se suuttuis? Kyllä äitisi ymmärtää. Aluksi hän saattaa olla shokissa kun kuulee tästä, mutta lopulta hän ymmärtää. Tärkein asia tällä hetkellä on saada sut kuntoo ja elämään normaalia elämää. Itse yritän parhaani mukaan unohtaa oman syömishäiriöni, mutta se vain tulee aina mielee kun syö. Mutta ajattele silloin omaa terveyttäsi. Ei ole terveellistä jos et syö normaaleja ruoka-annoksia ja alussa saattaa olla vaikeeta syödä ja se tuntuu pakolta mutta laita terveytesi etusijalle !
Kiitti kun kommentoitte :) Mut ette tunne mun äitii, se pettyis muhun, enkä siks haluu kertoo sille totuutta... Ja en voi mennä millekkään terkkarillekkaan ku meijän koulun terkkari on sellane **********........ Ja jokatapauksessa mun äiti sais tietää :(
Noh...
Sitten on kaksi vaihtoehtoa
1.(suosittelen)Etsit netistä jonkin keskustelujutun missä on ihmisiä jotka osaavat auttaa, joskis oli semmone että pysty juttelemaan joittenkin sossujen kanssa netissä ilman että henkilöllisyyttä tarvi kertoa.
2.(en suosittele) Tapat itsesi ja perheesi saa traumat.
Mut äitiskin lopulta ajattelis sun terveyttä ja haluu sulle vaa parasta. Nyky ajan kauneus ihanteet ovat niin epärealistisia. Tytön ei mielestäni kuulu olla mikään täydellisyys sillä olemme ihmisiä ja jokaisella on omat huonot puolemme. Mutta niist on vaan pakko päästä yli. Aika parantaa haavat. Mitä nopeemmin sä meet kertomaan jollekkin sitä nopeemmin parannut ja saat elää taas normaalia nuoren elämää. Sulla ei ole mitään hätää kunhan vaa uskallat kertoo täst jollekkin.
Kiitti :) Jotenkin toi kommentti autto erityisen paljon, en tiiä miks... Mut mikä olis sellanen sivusto (vaikka pahaa tekee, haen apuu)? Kyl mietin viel sitä toistakin vaihtoehtoa........
Joudut ite ettimään sivun mutta MLL tais tehä jotain nettihommaa...
Ja jos tapat ittes perheesi saa huonon mainee samoten koulu.
Lisään vielä että ainakin on noita mihin voit soittaa puhelimella jos et muuta löydä.
Älä missään nimessä satuta ittees tän enempää. Sul on tääl oikeesti paikka ja sua ei voi kukaan korvata ikinä! Mieti jos tekisit ittelles jotain sellasta mitä ei saa tekemättömäks? Miten sun äiti sitten vois? Sun äiti olis sillon viel pettyneempi kun olisi nyt eikä olisi tällä hetkellä. Muista sua kuuntelee aina joku, etkä oo turhaan täällä!
kaks hyyppää yrittää auttaa sua ni et ainakaan tee mitään tyhmää viikkoon ja menet heselle ottamaan mega ateria tai mäkkärille vaik bic macin
Juu, kiitti :) No mietin asiaa, mutta äidille en ainakaan suoraan mee sanoo... Mut suosittelisittekste mennä jonnekkin terveysasemalle tms tän takii?
Kannattaa mennä! Menet vaikka heti huomenna! On vaikeaa mennä sinne mutta vanhempana tulet kiittämään vielä itseäsi että uskalsit mennä kertomaan asiasta jollekin!
Ekaksi soitat johonkin apunumeroon ja kysyt sieltä apua.
Ja tämä on psyykkinen ei fyysinen ongelma.
Psykiatri auttaa pathaiten jos oikeasti haluat nopeasti tuon poes
ps.pistän tänne kohta numeron mistä saa jonkin verran apua.
Ja mäkkiin/heseen en mee :)
Kiitti ku autatte :)
Juu ei ole pakko:D itse en ole käynyt kummassakaan moniin vuosiin koska ällöttää se rasvasuus jne.. Itse saan vielä ahdistuskohtauksia/paniikkejä syödessäni koska ahdistaa ajatus syömisestä. Mutta minulla on ollut parhaimmat ystävät ikinä jotka ovat jaksaneet tukea minua koko tämän ajan ja olen heille ikuisesti kiitollinen.
miks teet näin itteles? Sullaha o vielä koko elämä edessäs. Nyt otat itteäs niskasta kiinni ja haet apua. mun molemmat siskot viilteli ja söivät huonosti nuorena toinen masentu ja joutu käyttää masennuslääkkeitä,nyt ne on aikusia ja pääs tosta yli kun ne kerto mutsille ja faijalle jotka hankki niille apua. Ne katuu viiltelemistä koska siitä tuli ikuiset jäljet. Nyt tarttet apua ettet tee mitää peruuttamatonta.... Kaikkee hywää sulle ja eti oikeesti apua :)
nyt löyty oikea sivu.
http://www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua/
tuolta löytyy alkuun apua
Kiitti teille kaikille tosi paljon :) Harkitsen ton avun hankkimista, ja vielä kerran iso KIITOS!!! ♥
Ei kestä kiittää!!
Juu menenkin tästä nukkumaan ja luulyavasti kun asenteesi on tuollainen ”paranet” kuukaudessa.
Ja hyvää yötä!
Hyvää yötä :)
Hyvää yötä ja toivottavasti paranet piakkoin! (:
Olen todella onnellinen kun uskallat tehdä jotain mikä tuntuu todella pelottavalta!!
D:: Ollaa samassa tilanteessa. Ite paino laski kuukauden sisällä 10 kiloa koska en syöny mitään, itellä 21 masennus pistettä (normaaleilla ei masentuneilla 4-5 ja masentuneilla 12!) ja muutenki D: voimia pitää vaa luottaa elämään nii elämä kantaa! Sillä jaksaa monet esteet! (Eli elämä kantaa olis mitä vaan esteenä (paitti murha) jos ei tule tapetuksi selviää mistä vaan! (Tän takii en usko ees jumalaan (rippipappi sano ettei sitä ole!) joten rupeisin uskomaan "elämään" nii siit saa jonkinlaista voimaa ku uskoo johonki! Silläkö ne uskovaiset jaksaa paasata kauinka mahtava "Jumala" on?
Ei!!! Tilanne pahenee, viiltelen entist enemmän, itken iiiihan joka yö ja oon niiiin surullinen :( Mun äiti näki mun viiltey jäljet ja oli vaa että ''laita jotain arpivoidetta''... En voi kertoo kellekkää, olis vaa nii helppoo lähtee täält... En voi viillellä ku äiti laittaa sitä voidetta nii de huomais, mutten kestä olla ilman viiltelyy :( AUTTKAA MUA :(
Voi ei..!! Eikö sulla ois Mitään muuta tapaa purkaa sitä pahaa oloa? :( mustaki alkaa tuntuu pahalta, vaikken ees tunne sua. Nii kerää rohkeutta ja kerro jollekkin, niin sä saat apua. Et sä muuten tästä tilanteesta pääse pois ja kohta sä varmaa itket silmät päästä.. Paljonoaljonpaljon voimia ja onnea sinne!! :)
Voi sua
Kiitti♥
Mä niin tiiän ton anoreksia tunteen ite oon 12w 160cm/ 20.3kg mul on iyelläni samoi vaikutuksii anoreksiasta. Ja mul näkyy luut joka paikasta ihan valkoisina
Oikeestikko? Oot ihan hullun laiha, ite oon kans 12w 152cm ja painan 26.5kg (noi alotustekstin tiedot on vanhoi!) Tunnen itteni lihavaks :(
joo, anoreksia on ihan hirveetä
Ja mulle on todettu et en ikinä "parane". Voimia ja jaksele
Elä puhu tollasta ! Sun ei kannata ees miettii tollasta. Vaikka elämä potkiii pyllyllee niin elä puhu tollasta. Jaksele oikeesti !
Mene psykiatrille.
Ja jos et uskalla viiltele ni äitis huomaa ja vie sut sinne.
MML auttaa vaikka kokemusta ei ole.
Ja perselleen meni mun ennustus että loppuis toi kuukaudessa.
Itellänikin on masennus ollu yli vuoden. Mut en oo ikinä viillelly tai mtn. Mut just et haluun kuolla ja kaikkee muutaki oli. Eka luulin et se oli vaa tapa hakee huomiota mut sitten rupesin ajattelee et se ois masennus. Sit mun mieli meni siis nii alas kun olla ja voi mulla ja mä menin terkkarille puhuu. Vaikeeta se oli mut se helpotti. Se varas lääkärin ja sinne sitten meninkin seuraavana päivänä yhellä tunnilla. Todettii et masennus on ja se meinas varata ajan psykiatrille, mut se ei onnistunu ku en halunnu et vanhemmille kerrotaa. Rupesin käymään merkkaril ja yhes tapaamises se sano et mun on pakko sinä päivänä kertoo kotona tai menöö sossuille. No niinpä sit kerroin. Eka ne järkytty totta kai kun eihä ne voinu uskoa et mulla olis masennus. No iltaa mennes ne ne rupes ymmärtää ja rupes tukee mua. Sit tuli aika psykiatrille ja sielki meni hyvi. Vielki o vaikeeta olla välistä mut se on auttanu ku on saanu kertoo. Suosittelen et kerrot ellei sul oo tosi hyvä syy olla kertomatta tai ellet oo jo kertonu sillä en jaksanu lukee noit tekstei. Mut siis o tärkee et kerrot sil sä voit parantua. :) Välist tuntuu et ei kukaa voi saada tätä parannettua et se vika o mussa pysyvästi eikä sitä voi parantaa kuten esim. kuumetta mut kyl sen voi. Onnee sulle ymmärrän sua kaikin puolin jopa tosta anorektiast koska ittelläniki o pienimuotoinen anoreksia. Mut suosittelen et kerrot vanhemmille tai jollekkin läheiselle. Voit toki täälki puhuu, varmasti joku tukee sua. Anteeks sekava teksti mut yritä kertoo se auttaa oikeesti! :)
Mut siis oikeesti onneee sulle ja toivottavasti jaksoit lukee ton siit tuli aika pitkä:) mut siis jaksamisii ja muista et me ymmärretään sua
Mä oon 11.v tyttö. 141cm ja 26kg
Kiitti oikeest kaikille kommentoijille, ootte parantanu mun oloo paljon, mut en vaa vielkää pysty kertoo täst kellekkään, en voi lopettaa viiltelyy enkä itkemist:( Mut iso KIITOS kaikille mua tukeneille ihmisille täällä♥