Mikä osanen mun päässäni on napsahtanut niin kohdiltaan, että kuvittelen edelleenkin jotakin sen kaiken suhteen, jotakin hyvää? Ei mitään järkeä.
Miksi mä uskon siihen ja miksi jotenkin vieläkin odotan!?
Kysyn itseltäni
10471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerrotko minkä kaiken?
lapsena Joulupukkia?
Onko jotain mitä pitäisi selvittää,tunteethan saa purettua puhumalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10678974
ohhoh :O
ensin suu ja sitten sydän. Siellä voi olla enemmältikin sitä kasautunutta
pulpatusta. Sitä vaan että, jos tukevasti ensin pyytää toista istuutumaan.
Jotenkin meni pohja, sanoessasi aikoinaan.. et ole sitoutuvaa tyyppiä..erittäin hienovarainen ilmaus..et ollut kiinnostunut. Tää nyt vain tuli mieleen, älä ota henk.koht. eihän täällä voi tietää kuka on kuka ja tuskin pa- olisitkaan täällä kirjoittelemassa.
Niin mä sanoinkin, mutta vannomatta aina paras, sillä mielikin voi muuttua kun rakastuu. Sitoutuisin kyllä häneen ja lujasti.
sama tääl..kuvittelen kaikkee mut ei ees yhessä nukkuminen onnistu nii pää räjähtää ku ei perus asiat toimi ja ei saa arkea rakennettua noh samassa menee luottamuski ja kaikki pikku hiljaa syö minua takasin pullonsuulle että unohtasin...rakast in/an kyl täysillä :(
ei mitään järkeä....
Ei niin.