Onko perheen erityislapsi esteenä tukiperheeksi ryhtymiselle?

Hei!
Erityislapsi ei ole este tukiperheenä olemiseen. Meillä on kokemusta asiasta, kun meidän lapsella on lievä keskittymisvaikeus, mutta hänkin on hyvin empaattinen ja sydämellinen. Olemme toimineet monta vuotta tukiperheenä ja se on todella antoista molemmin puolin. Lapset ovat kiintyneet toisiinsa kovasti ja yhdessä puuhailemme kaikenlaista kivaa, leivomme, ulkoilemme, leikimme yms.
Tukiperheitä tarvitaan kovasti ja heistä on pulaa; jotkut perheet joutuvat odottamaan kovasti sopivaa tukiperhettä lapselleen.
Näitä kaikkia mieltä askarruttavia kysymyksiä voi pohtia yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Meillä on erittäin hyvä kokemus Pelastakaa Lapset ry:n tukiperhe-toiminnasta ja suosittelen lämpimästi sinne ottamaan yhteyttä.

Älkää hyvät biologiset vanhemmat viekö lapsianne tukiperheisiin, missä on itsellään mielenterveysongelmainen lapsi ja ovat lastensuojelun, perheneuvoloiden ja lasten psykiatrisen asiakkaita. Jotainhan sellainen kertoo vanhemmistakin.

Päivähoidossakin heidän lapsilla on etu-ajo-oikeus terveiden lasten edelle, vaikka terveet lapset tarvitsisisivat hoitoa vanhempien työssä käynnin takia ja erityislasten vanhemmat makoilisivat kotona. Erityislapsille tarvittaisi muut kasvatustahot kuin päivähoito silloin kun vanhemmat eivät tarvitse lapsilleen hoitoa työssäkäynnin vuoksi.

Jos kirjoittaja "ei näitä enempää" tarkoittaa minua, niin voin kertoa että lapsemme ei ole mielenterveysongelmia emmekä ole lastensuojelun tai minkään muunkaan vastaavan tahon asiakkaita. Lapsi ei ole edes päiväkoti-ikäinen. Kurjaa, että sinulla on ollut noin huonoja kokemuksia aiheesta, onko lapsesi ollut tukiperheessä missä on erityislapsi?

Kiitos Tupuna9 vastauksestasi. Tilasin jo infopaketin pelastakaa lapset ry:stä ja ajattelin seuraavaksi soittaa sinne ja kysyä asiasta. Juuri tuollaista tavallista ja turvallista yhdessäoloa haluan tarjota.

Aloituksessasi kylläkin kerrot teillä olevan kolme lasta joista nuorin viisi vuotias ja molemmat vanhemmat käytte päivätyössä.

Mitäs kertomasi aistiongelmat mielestäsi sitten ovat.

Tämä erityislapsi ei ole päiväkoti-ikäinen. En ala erittelemään sen enempää, luulen että täällä pahoitan vain mieleni.

Toivottavasti kaikki tukiperheeksi aikovat eivät kohtaa yhtä kurjaa vastaanottoa, siksiköhän niistä on pula? Kurjempaa on se, että on lapsia jotka ylipäätään tarvitsee tukiperheitä. Tapa, jolla kohtelet esim. minua, on todella kurja.

Älä Päivänkakkara moisesta mieltäsi pahoita. Noita "älykköjähän" täällä aina aikaa ajoin riittää. Koko tekstin sisällöstä huomaa, ettei henkilöllä oli oikein luetun ymmärtämisen kykyä, eikä ehkä paljon muutakaan, joten... Jätetään tollaset kommentit ihan omaan arvoonsa.
Aivan upeeta jos jaksat ottaa vielä tukilapsia työssä käymisen lisäksi.
Sen verran tiedän, ettei sekään homma aina ole yhtä ruusuilla tanssimista.
Saattaa olla lapsilla näitä älykkövanhempia, tai lapsilla ei mitään rajoja jne. Kun yhden vkonlopun aikana saat jotain tolkkua teidän talon tavoista, ehtii lapsi ne jo unohtaa ennen seur.käyntiä ja kaikki on alotettava alusta. Omien lasten kanssa on ihan eri asia, koska tietävät teidän kodin säännöt. Vieraille on kaikki opetettava alusta pitäen. Kyllä lapset kerkee tehdä vaikka mitä, kun selkäs käännät. Haluan vaan tällä kertoa, et osaat ajatella, ettei se välttämättä ole vain pientä yhdessä puuhailua. Parhaassa tapauksessa niin onkin, mutta ei läheskään aina. Usein myös vanhemmat kuvittelevat, että heillä on myös oikeus tulla tukiperheen luo vierailemaan ja kahvittelemaan, jos ei tee asiaa heti täysin selväksi jne. Itse olen ollut tukiperheenä vain hetken aikaa ja totesin, ettei ole mun homma. Sij.lapsia meillä on ollut 20 vuoden ajan yhteensä viisi. Tukiperhejutuista kerroin siltä pohjalta, mitä olen tuttaviltani kuullut, jotka ovat sitä työtä tehneet jo vuosia.

Täällä myös harkitaan tukiperheeksi ryhtymistä jossain vaiheessa. Meillä on dysfaatikko (kielellinen erityisvaikeus). Mitä mieltä ihmiset olette, voiko olla esteenä tukiperheeksi ryhtymiselle?

Lapsi on 5v ja dysfasia näkyy käytännössä vain epäselvänä puheena, josta kuitenkin saa selvää.

Ajattelin vaan, että joku dysfasia on ihmisen ominaisuus siinä missä punainen tukkakin. En pidä tällaisista kategorioista, joita sijaishuollon (tukihuollon) piirissä niin mieluusti rakennellaan.

tasa-arvoa, mitä tarkoitat? Kysyn ihan ilman sarvia kun en tunne sijaishuollon piiriä tai muutenkaan tätä toimintaa.

Dysfasia on eri asia kuin hiusten väri. Toinen vaikeuttaa kommunikaatiota ja toinen ei. Merkittävä ero. Hiusten värin takia ei tarvitse erityistä tukea, kun taas dysfaatikon tavoitteellinen tukeminen vaatii jo hiukan halua ja tietotaitoa.

Tarkoitin sitä, että meillä jokaisella on omia ominaisuuksiamme. Sijaishuollossa ja näköjään jopa tukihuollossa niistä tehdään elämää suurempia asioita.

... ja harva lapsi saa valita, millä tavoin kommunikoivan (ystävällisesti, vihamielisesti, vähäpuheisesti, pölpöttävästi, änkyttävästi jne.) aikuisen hoiviin päätyvät. Eli aikuiset, aloitetaanpa ensin omasta kommunikoinnistamme. Vai mitä sanotte?

Hei vaan taas kaikille!

Meillä prosessi on edennyt, koulutus käyty ja meidät on hyväksytty tukiperheeksi.

Suosittelen kaikille tutustumista asiaan jos vähänkään tuntuu siltä että voisi harkita. Koulutuksenkin voi käydä ja vielä silloin perua, tämä kun on täysin vapaaehtoista!

Aurinkoista kevättä kaikille!

Lapseni on sijoituksessa jossa 4 vammaista lasta kehitysvammaista,hyvin hän heidän kanssa toimeen tulee vaikkei omia kavereitaan sinne haluakkaan tuoda koska he kysyvät oletko sinäkin vammainen.Sydämmellisiä ja aitoja ovat nämä vammaiset lapset.He kaikki ovat murrosikäisiä.