Näin lauloi äitini minulle lapsena kaunista ja surullista virttä. Laulu on kulkenut vierelläni koko elämän. Niin kaunis ja haikea on virren sävel, mutta toivo mikä sieltä nousee esiin on merkittävintä ja siksi mieleen jäänyt kuin poluksi matkaa varten.
Elämä on ollut kaunista katsella vaikka murhemielin on surun portaita myös jotunut laskeutumaan. Murheenlaaksossa toivon ylöspäin nostavat portaat ovat kuitenkin olleet niin leveät ettei surun säveleiden hartiat ole niihin voineet kaatua.
Ajat ovat muuttuneet ja sekasortoisin mielin olen jotunut katsomaan lapseni kärsimystä.
Laulun sanat mitkä olivat jo asuttaneet pienen lapseni sydämen ovat nyt takertuneet kurkkuuni kuin valhetta olisin kantanut sydämmessäni.
Ihmisten rakkauden sijasta elämäämme astui kylmyys väkivallan muodossa.
Huusimme hädissämme, mutta tekoja emme osanneet tehdä, Odotimme toivoa ja rakkautta mihin olimme voineet turvata.
Jäinen kylmyys astui ovesta sisään kuin läpivedossa toisen kylmän ulos mennessä.
Lastensuojelijat olivat tulleet kylään matalaan majaan ja hönkäisivät pohjolan kylmillä huulilla huutaen et ole hyvä astu esiin. Vaikeita vuosia. Vain rakkaus lapsiin on jättänyt kohmettamatta sydämen kaipuun kauneimpaan ja sen lämpö näkyy kauniina kohtaamisina lasten kanssa. Lapset kuulevat hyrinän mikä sielussa soi. Vaan ihana enkeli vierellä käy.
Toivossa eläen aina ja ikuisesti: mummu
Elämä on ollut kaunista katsella vaikka murhemielin on surun portaita myös jotunut laskeutumaan. Murheenlaaksossa toivon ylöspäin nostavat portaat ovat kuitenkin olleet niin leveät ettei surun säveleiden hartiat ole niihin voineet kaatua.
Ajat ovat muuttuneet ja sekasortoisin mielin olen jotunut katsomaan lapseni kärsimystä.
Laulun sanat mitkä olivat jo asuttaneet pienen lapseni sydämen ovat nyt takertuneet kurkkuuni kuin valhetta olisin kantanut sydämmessäni.
Ihmisten rakkauden sijasta elämäämme astui kylmyys väkivallan muodossa.
Huusimme hädissämme, mutta tekoja emme osanneet tehdä, Odotimme toivoa ja rakkautta mihin olimme voineet turvata.
Jäinen kylmyys astui ovesta sisään kuin läpivedossa toisen kylmän ulos mennessä.
Lastensuojelijat olivat tulleet kylään matalaan majaan ja hönkäisivät pohjolan kylmillä huulilla huutaen et ole hyvä astu esiin. Vaikeita vuosia. Vain rakkaus lapsiin on jättänyt kohmettamatta sydämen kaipuun kauneimpaan ja sen lämpö näkyy kauniina kohtaamisina lasten kanssa. Lapset kuulevat hyrinän mikä sielussa soi. Vaan ihana enkeli vierellä käy.
Toivossa eläen aina ja ikuisesti: mummu
Vastaukset 3
Vanhimmat
Maankorvessa ei aina käy lapsosten tie.
Todella kaunis ajatus, mutta ei
valitettavasti etoteudu tämän päivän Suomessa, jota hallitsee Naismafia, homot, lesbot, bit- ja transut.
Tässä joitakin näkölkulmia ja pohdittavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pride
------
Ei ole mitään nais- tai miesmafiaa. Hyväveli verkostoja kyllä on, jotka edesauttavat pitämään rahaa yhteiskunnassa kaiken palvonnan kohteena ja haalimaan sitä aina lisää niille, joilla sitä jo ennestäänkin on riittävästi.
Raha on meidän yhteiskunnassa lasten oikeuksien ja heidän ihmisarvonsakin yläpuolella.
Luulisin tavoittavani hyvin ajatuksesi, mutta en osaa vastata siihen niin kauniisti, kuten sinä kirjoitit.
Lapsen isän puolen isovanhemmat olivat eläneet koko elämänsä rauhallista ja tasapainoista elämää, tekivät ahkerasi työtä ja olivat arvostettuja tilallisia omassa pohjalaisessa elinpiirissään. Kunnioittivat kristillisiä arvoja ja kasvattivat kolme lasta aikuisiksi, lapsen lapsiakin oli jo melkoinen katras. Isoisä olisi varmaan tänä päivänä saanut Asperger-diagnoosin, mutta hyvin hän oli elämästään selvinnyt ilman sitäkin. Hänen nuoruudessaan ei tällaisista diagnooseista tiedetty, mutta jokainen ansaitsi paikkansa omassa yhteisössään yhteisten arvojen kunnioituksella.
Pitkälle samoin voin kuvata myös omia vanhempiani. Oma isäni oli kuollut jo parikymmentä vuotta aikaisemmin, ja isän isä menehtyi vaikeaan sairauteen lapseni ollessa 3-vuotias. Olimme hyvin läheisiä molempien isoäitien kanssa, heille lasten lapset olivat silmäteriä ja kumpikin mummi halusi tavata lasta niin usein kuin mahdollista. Ikää isovanhemmilla oli jo yli 70 v, mutta molemmat olivat vielä hyväkuntoisia silloin kun lapseni oli pieni ja halusivat auttaa lapsen hoidossa, kävivätkin meillä ahkerasti, vaikka matkaa oli yli 300 km suuntaansa.
Minua säälittää vieläkin, että nuo rakastavat, kunnioitetut vanhukset joutuivat näkemään lapsemme laittoman huostaanoton, sekä lapsen hirvittävän julman kohtelun sijaishuollossa. Käytän sanaa laiton, sillä sitä se oli myös sosiaalityöntekijöidenkin mielestä. Molemmille isovanhemmille kokemus oli hirvittävä järkytys, he joutuivat turvautumaan nukahtamislääkkeisiin ensimmäisen kerran elämässään ja molempien myös fyysinen vointi lähti alamäkeen.
Päättäjät eivät varmasti oman hyvän elämänsä keskellä edes ymmärrä, miten suurta kärsimystä he väkivaltaisilla toimillaan perheille aiheuttavat. Ei kyse ole vain ydinperheestä, vaan laajemminkin kaikista lapselle läheisistä ihmisistä. Lapsen elämässä voi kuitenkin kaikki kääntyä lopulta voitoksi ja vahvuudeksi, niin oma lapsenikin sen on omin sanoin kuvannut.
Äitisi jätti sinulle arvokkaan henkisen perinnön, jo pelkästään ydämessäsi soiva rakkaus on lasten elämässä kantava voima, siksi he eivät koskaan ole yksin ja omillaan, vaan he ovat ikään kuin etsintäkuulutettuja, kuten eräs vanha viisas henkilö asian kuvasi. Rakkaus ja hyvä tuleva aina voittamaan pahan voimat, se tapahtuu ajallaan, tavalla tai toisella. Hyvän toivotukset teille tulevat tästä lähin kuulumaan iltatoimiini.
Jaksamista ja kaikkea hyvää teille! Ja kiitos kauniista kirjoituksestasi.