Kävin ultrassa viime viikolla,kun raskauden kestosta ei ollut varmuutta. Hoitaja totesi,että raskaus on alle 7 viikkoa. Lopuksi tuli shokki uutinen ei sydänääniä.ollakseen varma hoitaja varasi lääkärille ajan viikkoa myöhemmäksi. Eilen kävin sitten lääkärissä ja tuomio oli karu sikiö ja sikiöpusii kasvaneet viime viikosta,istukka on,mutta ei sydänääniä. Verestä otettu raskaustesti näyttää yhä raskautta. Vuotoja ja kipuja ei ole ollut. Pahoinvointia ja väsymystä kyllä. Lääkäri varasi minulle ajan TAYSiin kaavintaan maanantaiksi.Olen itkenyt itseni kuiviin.Tuntuu uskomattomalta ajatella että sikiö on kuollut,kun mitään keskenmeno oireita ei ole vain raskaus oireita. Tein raskaustestin juhannuksena ja siinä oli haamuviiva.Juhannuksen jälkeen virtsanäyte todisti raskauden. Joten viikkoja on vähimmilläänkin niin monta,että pitäisi syke näkyä ultrassa. Onneksi ennen kaavintaa lääkäri varmistaa tilanteen vielä ultralla,sillä mieleni perukoilla ajattelen jos se onkin vasta niin alussa.Tässä tilanteessa on helppo huijata itsensä tarttumaan pienempiinkin oljenkorsiin... Yritys oli ensimmäinen,joten syytä huoleen ei ole.sitä vaan kerkes innostua ekasta vauvasta. Kauheinta on se että näkee ympärillä raskaana olevia ja vauvoja. Kun tulin ultrasta odotuhuone oli täynnä odottavia ja pikku vauvoja.se oli kuin isku vyön alle.kyyneleisiin silmiin tulvi kaikki se mikä sinulta on riistetty. Epätietoisuus on pahinta,joten tulee painajaismainen viikonloppu. Onneksi minulla on ihana rakastava aviomies tukenana.
Kiitokset kaikille jotka jaksoitte lukea ja jaksamista kaikille jotka ovat keskenmenon kokeneet. Halauksia!
Kiitokset kaikille jotka jaksoitte lukea ja jaksamista kaikille jotka ovat keskenmenon kokeneet. Halauksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä luulen Nuppu että sä tarviit niitä halauksia enemmän. Voimia sulle ja miehelles! Kyllä se siitä!
VOIMIA JA HALAUKSIA! Onneksi sinulla on rakkaasi tukemassa! Mutta muista että kun joskus sitten saatte oman lapsen, te varmasti annatte hänelle arvoa ja osaatte rakastaa häntä valtavasti. Sen tämä kauhea tilanne teille opettaa!
Itselleni kävi näin 3 viikoa sitten. Itke pois, kun itkettää.
Muista myös se, että sama suru koskettaa myös puolisoasi. Itse käperryin ehkä liikaa itseeni. Voimia ja jaksamista teille molemmille .
Hei!
Viime syksynä kävin juuri saman läpi! Ekka ultrassa selvisi että sikiö oli kuollut kohtuun n. vkolla 7!! Olin tietämättäni kantanut kuollutta sikiötä viikkoja!! :(
Voimia ja jaksamista, siitä selviää, tiedän sen! :)
Itselleni kävi samalla lailla viime huhtikuussa. Ensimmäisessä ultrassa näkyi jo pieni sydän joka pompotti, mutta seuraavassa ei ollut mitään elämän merkkejä. Asia varmistettiin pariinkin kertaan mutta lopputulema oli etta kyseessä oli keskeytynyt (oireeton) keskenmeno eli oli pakko tehdä kaavinta. Ja lapsi olisi ollut niin toivottu ja tervetullut! Biologinen kello tikittää, olemme yrittäneet raskautta jo kaksi ja puoli vuotta ja tämä oli elämäni ensimmäinen raskaus, joka oli sekin puolen vuoden hormoonihoitojen ja kolmannen inseminaation tulosta... Olin sen menetyksen jälkeen pari kuukautta aivan poissa tolaltani. Söin rauhoittavia lääkkeitä ja silti itkin vaan kaiket päivät. Hädin tuskin pystyin käymään töissä.
Kaavinnan jälkeen jouduimme pitämään (ensiksi munasarjakystien ja sitten työmatkojen takia) jopa kolme pitkää kuukautta taukoa - joka ehkä loppujen lopuksi oli henkisen toipumisen kannalta ihan hyvä -, mutta tämän viikon maanantaina tehtiin uusi inseminaatio. Näin jälkikäteen ajateltuna, se keskenmeno kuitenkin osoitti, että sitä pystyy tulemaan raskaaksi (vaikka se meidän tapauksessamme vaikeaa onkin) eli siinä mielessä se antaa toivoa.
Kaikkea hyvää kaikille teille jotka olette tämän kipeän asian kokeneet, onnea uusiin yrityksiin ja haluksia,