Seminaareista kysyttävää!

Olen eri alalta, mutta missä tahansa esityksessä pätee yksi sääntö:
Suurin osa ihmisistä on kyllästynyt istumaan tuntikausia seminaarisessiossa ja haluaisi lähteä kotiin tai baariin. Niinpä heitä ei pätkääkään kiinnosta, miten joku toinen esiintyy tai mitä hänellä on sanottavaa. Katsele rohkeasti ympärillesi kun pidät esitystä, ja huomaat, että vain kaksi tai kolme ihmistä jaksaa oikeasti seurata. Miksi siis suotta jännittäisit?

Ja vakavammin puhuen, kuulijoiden sympatia on aina esiintyjän puolella, ei koskaan ketään vastaan. Tämä kannattaa muistaa, itse opin parin ensimmäisen vuoden aikana tykkäämään esiintymisestä. (Etenkin silloin kun on aikaa valmistella se hyvin.)

Meillä on aina ollut yksi esitys ja yksi opponointi per seminaari. Veikkaan, että sinunkin alallasi tutkielman sisältö ja keskusteluaktiivisuus seminaareissa ratkaisevat, ei esiintymistaidot. Viestintäkurssit ovat sitten asia erikseen.

Ohessa omia kokemuksia Vaasasta englannin ja viestintätieteen opinnoista.

Pääpaino arvostelussa on ehdottomasti työ ja työn sisältö. Myös seminaarin esitys ja työn tarkastaminen riippuu seminaarin ohjaavasta opettajasta, näin ainakin itse olen huomannut. Toiset vaativat että seminaari pitää ns. esittää, eli esim. lukea ääneen muulle ryhmälle. Toiset vaativat että siitä pitää esittää lyhennelmä/tiivistelmä tai että seminaarin tehnyt opiskelija pitää oman työnsä tarkastussession alussa lyhyen alustuksen työstään jne.

Jotkut ohjaajat arvostelevat myös esityksen, mutta edelleen arvostelun pääpaino on aina itse kirjallisessa tuotoksessa.

Yleensä seminaarityö tarkastetaan tunnin tai parin tunnin mittaisessa sessiossa - riippuu ryhmän koosta, työn laajuudesta jne. Siinä on tarkastajina seminaarin ohjaaja sekä muutama opponentiksi nimetty opiskelija: joskus esim. niin että toinen on asiaopponentti (keskittyy työn sisältöön) ja toinen on kieliopponentti (keskittyy työn muotoseikkoihin).

Puhevikaa ei kannata jännittää, koska yleensä ohjaaja ja muut opiskelijat ovat tukemassa työn tekijää, eikä tilanne ole ainakaan omalla kohdallani ollut koskaan sellainen että olisin tuntenut oloni jotenkin ahdistuneeksi. Seminaarien tarkoitus on harjoittaa tutkielman tekoon sekä oman työnsä esittämiseen ja perustelemiseen. Pääosin ihan mukavia ovat olleet ja ainakin itse koen saaneeni eniten irti sellaisista tilanteista, joissa työtäni on todella ruodittu tarkasti ja kriittisesti - en todellakaan sellaisista kommenteista että todetaan työn olleen "ihan hyvä" jne.

Älä siis turhaan huolehdi.

Kuullostaa oudolta että heti opintojen alussa olisi seminaari. Yleensä seminaari liittyy syventäviin opintoihin, jolloin opiskelijalla on jo kokemusta oppiaineestaan ja esiintymiskokemustakin kertynyt esim. proseminaarista.

Eipä tässä muuta kuin että ihmettelen vaan.