Miten mummot ja vaarit näkevät lapsenlapsiaan eron jälkeen?

Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta. Moni lapsi on erossa menettänyt toisen vanhemman koko suvun.
Isovanhemmat kokevat kuin kuoleman, kun lapsenlapsi onkin yhtä äkkiä saavuttamattomissa, kiellon ja esteiden takana.

Tuttavani lapsenlapsi otettiin huostaan, kun hänen yh-äitinsä joutui mielenterveysongelmien vuoksi vaikeuksiin. Hän antoi lapsen pois sillä ehdolla, ettei tämä ikinä saa tavata isoäitiään.
Niinpä lapsella on nyt sijaisvanhemmat eikä hänellä ole yhtäkään sukulaista.

Tällainen ei voi olla kenellekään hyväksi, mutta tuntuu siltä, että lapsien etua ei pystytä ajattelemaan ensisijaisesti.
Monet eronneet vanhemmat sanovat, että kyllä lapsi ymmärtää, eikä hän enää edes puhu niistä poissa olevista ihmisistään.
Ei tietenkään, koska ne on häneltä kielletty, mutta kyllä lapsi muistaa, ihmettelee, ja syyttää itseään siitä, että hänet on jätetty.

Voi voi, joidenkin sukujen sotkut voivat olla kovinkin kiemuraisia - ei tässä voi ruveta moralisoimaan kenenkään perheen ratkaisuja.

Lapset ovat nykyään omaisuutta ja etuoikeus kortti yhteiskunnan hierarkiassa.
Ennen lapset olivat tulevaisuus ja vanhuuden turva.

Yhteiskunnan tulonsiirrot ja eläkekassat ovat tehneet tasapäisyyttä, jossa vain mielikuva jatkumosta ihmiskunnassa, pitää yllä arvostusta lapsiin.

Jos ei elämässään ole järjestänyt itselleen rahallista vanhuuden turvaa ei syytinkiä ole enää edes olemassa.

Eskimoiden kulttuuri vanhat ja vammaiset keväällä jäälautoille oli vielä inhimillinen, nykyään täysin yksin jätettyihin vanhuksiin nähden.

On myös ikävä mustamaalata kaikkien vanhojen kohtalo aivan lohduttomaksi.

Suurin osa vanhuksista pärjää aivan omillaan ja eläkkeellään ja on kiinnostunut ja tietoinen maailmanmenosta. Ja saavathan vanhukset samalla tavoin tukia kuin muukin väestö, jos ei eläke riitä. (mm asuntotuki, toimeentulotuki, pääkaupunkiseudulla alennusta matkalippuun, ja monet eläkeläisedut eri rientoihin. Puhumattakaan palvelutalojen edulliset ateriat,
eri tahojen eläkeläis- ja virkistysmatkat jne).

Monet vanhat ihmiset toimivat vielä monissa yhdistyksissä ja harrastuspiireissä, ovat kanssakäymisissä sukulaistensa kanssa.

Ilkeys ja kärttyisyys ovat luonteenpiirteitä, jotka voivat johtua myös alkavasta sairaudesta/piilevästä vaivasta. Meillä Suomessa on terveydenhoito kaikille mahdollinen, joten kannattaa hoitaa itseään vanhanakin.

Peliriippuvaisuus ja alkoholi - jotkut yksinäiset mummot ja papat ovat korvaavat yksinolon pelaamalla rahansa ja tissuttelemalla alkoholia. Kannattaa vanhankin harrastaa ja tavata muita ihmisiä, että ei erakoidu oman olonsa tympeyteen.

Ainakin suuret ikäluokat ovat yleensä olleet työelämässä, joten heillä on kohtuullisesti varaa myös matkustella ulkomailla ja tämä eläkeläisryhmä ei tyydy olemaan vain kotona - he osaavat itse etsiä apua ja mielekkäitä virikkeitä ja haluavatkin olla mukana yhteiskunnassa.

Eri asia on sitten, kun vanhus sairastuu ja muuttuu avuttomaksi, eikä pärjää kotonaan - näistä asioistahan nyt hallituskin riitelee: Miten vanhuksemme hoidetaan tällöin arvokkaasti ja ihmisarvoisesti?

Hyvin, kun huoltajuus on jaettu ja lasten vanhemmat tulevat toimeen omien vanhempiensa kanssa. Tottahan silloin, kun lapset ovat toisella vanhemmallaan, tämä vanhempi huolehtii, että isovanhemmatkin saavat tavata lastaan.

Isovanhemmuus päättyi lapseni avioeroon. On kielletty tapaamasta lasta. Mummolaan lapsi ei saa tulla. Olemme vääräuskoisia, joten emme saa olla missään yhteydessä.

Emme siis kuulu heidän myöhempien aikojen ...lahkoon.

Minun lapsuudessani uskonto oli tärkeä pointti kodissamme - ja uskonto oli isovanhempien luona vieraillessa selvästi arjessakin esillä. Samoin koulussakin noudatettiin perinteisiä ev.lut. traditioita ottamatta huomioon ollenkaan muulla tavoin ajattelevia.

Itse aikuisena vanhempana en sen kummemmin kovasti korostanut perheessämme uskonnollisuutta - mitä nyt yleisiä humaanisia asioita ja sitä tärkeintä Jeesuksen sanomaa vuorisaarnasta: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Lapseni kävivät rippikoulun ja ovat nyt muodostaneet jo omat perheensä.

Lastenlapsille en mitenkään korosta mitään uskonnollisia fraaseja - kunnioitan lasteni perheiden linjaa. Osa lapsistani on eronnut lut.kirkosta, mutta ovat humaaneja, tasa-arvoa ajavia ja inhimillisesti ajattelevia. Uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei meidän suvussa mitenkään ole mittana, miten kohtelemme toisiamme - kaikki ovat yhtä rakkaita.

Täytyy kyllä sanoa, että irvokkainta minusta on nähdä fanaattinen pieni vanhempiensa uskonfraaseja papattava lapsi, joka suoltaa vanhempiensa uskomuksia ja oppimia uskomuksia. Ei hän edes ymmärrä lauseiden sisältöä.

Poikani erosi tyttärensä äidistä tytön ollessa alle vuoden ikäinen.
Ja nyt en saa tavata tätä pikkuista laisinkaan, silloin harvoin kun äiti antaa hänet isälle niin käyn salaa tapaamassa. Eigän lapsi minua tunne, eikä muista.

Millainen äiti kieltää lapseltaan isovanhemmat ja kaikki muutkin sukulaiset??
Lapsi ei kuulema vietä jouluakaan?

Olen todella huolissani tytön voinnista kun ei taida tavata muita ihmisiä kuin
äitinsä, joka mielestäni on häiriintynyt ja olisi hoidon tarpeessa, mutta minun
käteni ovat sidotut kun ei pikkuisen isäkään saa oikein mistään tukea.
Isä on kunnollinen, työssäkäyvä mies ja hoitaa asiansa ja toki hän se vasta
pikkuistaan kaipaakin.

Riedoksi kaikille, että isovanhemmat ovat eläneet elämänsä paljon köyhemmässä Suomessa ja ovat oppineet tekemään työtä sekä säästämään, joten suurin osa näistä tämän päivän isovanhemmista tulee toimeen ihan omilla ansioillaan ja ovat monesti täysissä järjen voimissa ja ruumiillisissakin ihan loppuun saalla.

Mutta samaa ei voida sanoa tämän päivän lasten vanhemmista, he ovat ilmeisesiti saaneet kaiken liian helpolla, kun eivät osaa antaa arvoa millekään mitään. Kaikesta ruikutetaan, on kuulemma niin raskasta aina on naama mutrussa,vaihdetaan uskkoja ja eukkoja ja sitä onne etsitään enemmämkin siletä pyllyosastolta kuin elämällä itse vastuullista elämää.
Säästöön ei laiteta mitään, sillä kaikella ostetaan aina uuden sesongin mukaan jopa huonekalutkin ja lisäksi pitää aina harrastaa kalliita lajeja, ennen työstä sai sen liikunnan ei tarvinnut laukata muualle.
Lapset ovat kaikessa tiellä, joten pitää erota, että saa sitä sapaata tätä kautta lapsista, onnettomat joutuvat heittopusseiksi.
Kuka oikein todella huolehtii tämän päivän lapsista, isovanhemmat tekisivät sitä jopa mielellään, mutta eivät kelpaa, kun ovat teideän nouskkaiden mielestä rahvasta, Lapsenne ovat onnettomia ja yksinäisiä.