Oon 17 v tyttö..
Mut jätettiin syntymäpäivänäni, neljä kuukautta sitten. Poikaystäväni sano et tavataan puistossa (puisto jossa tavattiin ja koettiin ensisuudelmamme), no, menin sitten illalla puistoon ja ihmettelin että miksei hän tullutkaan, ja menin istumaan penkille jossa oltiin aina kahdestaan istuttu. Huomasin että pienen kiven alla oli jokin paperi, jossa luki nimeni. Otin sen paperin ja luin. Siinä luki vaan "ERO.. Anteeks". Se oli kova pala mulle. Seurusteltiin 1½ vuotta. Ja yhtäkkiä kaikki oli ohi. Rakastin tätä poikaa enemmän kuin mitään muuta. Kuvittelin onnellista rakkautta, mutta kaikki muuttui.
Itkin monta yötä, en keskittynyt mihinkään. Ainoa mitä tein, oli nukkuminen. Yöt olivat tuskaa, kaikista pahimpia. Ahdisti, enkä voinut kuin itkeä. Mietin usein itsetuhoisia ajatuksia. Viiltelen jatkuvasti, käteni vat täynnä rumia jälkiä. Mutta en voi sille mitään. Enkä jaksa voidakkaan.
Pahan masennuksen vallassa tuosta päivästä asti. Elämä on tyhjää. Liikun aivan kuin unessa. Yhtä hyvin voisin olla kuollut. Mitä järkeä elää, jos ei ole mitään elämisen arvoista.
Niin. Ei mitään.
Ei yhtään mitään.
Kenenkään ei tarvitse vastata jos ei halua. Kirjoitin tän lähinnä itseäni varten.
Mut jätettiin syntymäpäivänäni, neljä kuukautta sitten. Poikaystäväni sano et tavataan puistossa (puisto jossa tavattiin ja koettiin ensisuudelmamme), no, menin sitten illalla puistoon ja ihmettelin että miksei hän tullutkaan, ja menin istumaan penkille jossa oltiin aina kahdestaan istuttu. Huomasin että pienen kiven alla oli jokin paperi, jossa luki nimeni. Otin sen paperin ja luin. Siinä luki vaan "ERO.. Anteeks". Se oli kova pala mulle. Seurusteltiin 1½ vuotta. Ja yhtäkkiä kaikki oli ohi. Rakastin tätä poikaa enemmän kuin mitään muuta. Kuvittelin onnellista rakkautta, mutta kaikki muuttui.
Itkin monta yötä, en keskittynyt mihinkään. Ainoa mitä tein, oli nukkuminen. Yöt olivat tuskaa, kaikista pahimpia. Ahdisti, enkä voinut kuin itkeä. Mietin usein itsetuhoisia ajatuksia. Viiltelen jatkuvasti, käteni vat täynnä rumia jälkiä. Mutta en voi sille mitään. Enkä jaksa voidakkaan.
Pahan masennuksen vallassa tuosta päivästä asti. Elämä on tyhjää. Liikun aivan kuin unessa. Yhtä hyvin voisin olla kuollut. Mitä järkeä elää, jos ei ole mitään elämisen arvoista.
Niin. Ei mitään.
Ei yhtään mitään.
Kenenkään ei tarvitse vastata jos ei halua. Kirjoitin tän lähinnä itseäni varten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä kulkija kuustoistavuotias näen kyyneleet silmissäsi
minä olla en voi sinun auttajas enkä edes sun ymmärtäjäsi
mutta kuuntele mua sulle kerron sen
joskus itkeehän myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
Sinä kulkija kuustoistavuotias mikä särki sun sisimpäsi
sekö leikkinyt on sinun tunteillasi jolla lämmin on pelkästään käsi
siihen tottua saat minä takaan sen usein pettyy näin myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
Sinä kulkija kuustoistavuotias ketään päästä et lähellesi
väärin käytetty on sinun rakkauttas ja on loukattu ylpeytesi
mutta paranet pian minä tiedän sen, koska toipuu näin myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
Kerran kulkija kuustoistavuotias olin minäkin aikoinani
luulin silloin jo vähintään puolikas meni kaikista unelmistani
sä et usko mua nyt mutta lupaan sen vielä unelmoi myös nelikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on
-Juha Vainio - Sellaista elämä on-
Oijoi, tämä biisi on ihana, rakastan sitä! Kuuntelen kyllä lähinnä Vesku Jokisen versiota mutta silti (:
Sellasta elämä on ei sitä heti löydä elämänsä kumppania ainakaan noin teininä vielä, sanon nyt ihan suoraan että lopeta tollanen viiltely ym kun ei se auta sua mitenkää sydänsurut menee itsestään ohi aikanaan ja löydät varmasti uuden kivan pojan.
Vaikka sinusta tuntuu että maailma loppuu tähän, ei se lopu. Aika kuluu, muisto haalistuu eikä tunnu enää miltään. Tapaat jonkun toisen ja mietit mitä edellisessä näit. Et usko minua nyt, mutta me ollaan monet kokeneet ihan saman. Minut jätettiin 16v:na "elämäni rakkauden" toimesta. Niin myös 34v:na jo 10v yhdessäolon jälkeen toisen miehen toimesta. Kokemus auttaa, vaikka tuntuu ettei ikinä pääse yli, kyllä pääsee. Usko, se helpottaa ajan kanssa.
Et ole vielä tavannut elämäsi miestä, joku rakastaa sua vielä enemmän kuin tämä mennyt joku päivä. Joku joka on valmis vakavaan suhteeseen. Kukaan mies ei ole sen arvoinen että tuhoat itsesi ja elämäsi. Kehitä vihaa, se paskiainen jätti sut, ei ollut sun arvoinen. Älä jää suruun makaamaan, sure aikasi ja mene eteenpäin.
voi kun on hirveätä. ihmisillä on oikeasti oikeitakin ongelmia. niele ne tunteesi.