Peilipoika, lasten kirja, nais-kirjailija

Tämä oli tosi hyvä kertomus rasismin vaikutuksesta ympäristöömme, yhteiskunnan tukiessa syrjintää. Oletus kirjasta oli vähän hieman vanhemmalle lukijakunnalle suunnattua, ja sitä voi kirjana tietenkin kohdella varoen. Olin tuolloin viimeisen kerran sen lukiessani 12-vuotta, alunperin kirja oli sisareni. Kirjan tumma afrikkalainen poika ei pystynyt tutustumaan ympäristöönsä lainkaan, ja rasismi loi hänestä persoonallisuuden, sitten aikanaan. Hän oli syntynyt ihmeelliseen aikaan maailmaan, maapallolle, jossa kaikki sen ajan pienet, leikki-ikäiset lapset tarvitsivat valtavasti apua. Maailma oli juuri muuttumassa, ja se näkyi niistä lapsista ulospäin.
- Hänellä oli aikaa itselleen ja peililleen. Niin yksinkertaista se oli, ja yksinäistä, kulttuuri kun oli niin erilainen, ja siihen oli hyvin vaikea tutustua. Niin, se oli etäinen.
Ympäristö tutustuisi häneen sitten aikanaan.
Meillä oli kotona riitaa tästä kirjasta. Miten valtavasti se vaikutti, jo pienten lasten elämään nykyisin? Kuitenkin kirjan pää-henkilö oli vain lapsi, maailmasta, meitä ihmisiä yhdistävältä maapallolta. Vasta lapsi, eikä häntä siten osattu syrjiä edes ihmisenä. Ei pieni lapsi voi ymmärtää sellaisen merkitystäkään. Tämä on ollut äitini tärkein elämän ohje-nuora, ja rauhoittumisen lähde, kuin harrastus. Uskon että hän pitää kodista, ja tästä kirjastaan oikein kovasti, oikein paljon.