Olenko jo hukassa, vai raiteilla vielä? Olemmeko jo mennyttä, vai alkua kohta. On menetetty hetket ja olen menettänyt paljon. Olen saanut paljon pieneen itseeni, mutta tämä nälkä kasvaa syödessä.
Tahdon enemmän, paljon enemmän.
Olen rakastunut ja pistänyt kaarnaveneen liikkeelle. Pistänyt sen virralle vietäväksi syvien vesien päälle, siihen toivon pieneen pilkkeeseen. Otetaanko sitä vastaan, vai antaako virran viedä? Antaako minulle kukaan lohtua kun katson kuolettavan peloissani veneeni menemistä? Vajoanko veteen jos veneeni uppoaa? Hajoanko, vai hyvin tähteni minut pelastetaan?
Vesi on peilityyni, mutta sitä särkee pienikin sydämen syke, sanat, ilmeet, teot, kuulot, luulot – pelko.
Pelkään niin että puren kieleni poikki, en puhu. Itken silmät päästäni, en näkisi. Viillän raajojani, etten lähtisi aina hänen luokseen. Koitan pysyä rauhallisena, etten hätääntyisi, sillä minulla on aina terä kaulallani joka äkkiliikkeen sattuessa saattaisi viiltää kurkkuni auki. Katselen rannalla voimattomana. Pelkään hänenkin puolestaan, mutta itseni tunnen mitättömäksi.
Luoja, tuo mitättömyys. Heilautan kättäni, teen mitä tahansa se tuskin liikuttaa ilmaa. Se ei liikuta tuota kaarna venettä, se ei tule takaisin.
Tahdon enemmän, paljon enemmän.
Olen rakastunut ja pistänyt kaarnaveneen liikkeelle. Pistänyt sen virralle vietäväksi syvien vesien päälle, siihen toivon pieneen pilkkeeseen. Otetaanko sitä vastaan, vai antaako virran viedä? Antaako minulle kukaan lohtua kun katson kuolettavan peloissani veneeni menemistä? Vajoanko veteen jos veneeni uppoaa? Hajoanko, vai hyvin tähteni minut pelastetaan?
Vesi on peilityyni, mutta sitä särkee pienikin sydämen syke, sanat, ilmeet, teot, kuulot, luulot – pelko.
Pelkään niin että puren kieleni poikki, en puhu. Itken silmät päästäni, en näkisi. Viillän raajojani, etten lähtisi aina hänen luokseen. Koitan pysyä rauhallisena, etten hätääntyisi, sillä minulla on aina terä kaulallani joka äkkiliikkeen sattuessa saattaisi viiltää kurkkuni auki. Katselen rannalla voimattomana. Pelkään hänenkin puolestaan, mutta itseni tunnen mitättömäksi.
Luoja, tuo mitättömyys. Heilautan kättäni, teen mitä tahansa se tuskin liikuttaa ilmaa. Se ei liikuta tuota kaarna venettä, se ei tule takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runosi kosketti, sillä pystyin samaistumaan sen tunnelmaan.
Miten välillä vihaankaan tätä rakkautta. Olisi niin paljon helpompaa olla tuntematta yhtään mitään. Tänään tuntuu siltä, ettei kestä enempää. Viiltää..
Päälle liimattu hymy tänä(kin) päivänä.
Rakkaudelle kannattaa antaa tilaisuus. Ellei sitä tee tulee katumaan.
Runoosi samaistuu moni. Mutta rakkauden eteen kannattaa. Yrittää :)