"Laiska" ja rauhallinen koirarotu opiskelijalle?

Ota joku aikuinen hyvätapainen seurakoirarotuinen tai seurakoiraseropi sesse. Seurakoirat noin yleensä tulevat toimeen vähemmällä tekemisellä ja liikunnalla. Läsnäolo riittää ja paijailu. Juujuu eroja on niissäkin ja etenkin yksilöeroja.

Pennuissa on aina valtavasti hommaa ja pienessä yksiössä turvalliset olosuhteet on joskus vaikea toteuttaa.

Meidän bichon frise mitä ilmeisimmin lojuu koko työpäivämme ajan olohuoneen sohvalla, mitä nyt olemme sitä pari kertaa videovalvoneet. Ja tilaa siis olisi paljon enemmän kuin yksiössä. Sanoit, että et tykkää turkinhoidosta, mutta trimmattavissa roduissa on se hyvä puoli, että ne eivät tiputtele oikeasti yhtään karvoja. Eli mä olen päätynyt siihen, että mielummin vähän harjailen ja silloin tällöin trimmailen koirani (lyhyehkönä pidettävää) turkkia kuin siivoan edes lyhyitä karvoja vaatteista ja huonekaluista.

Tiibetinspanieli sopii hyvin kriteereihisi

Onhan noita rauhallisempiakin (hieman itsenäisempiä) koirarotuja vaikka kiinanpalatsikoira, shih tzu, hieman aktiivisempi tipsu ja japanin chin. Mikäs vielä..hm dandy dinmontin terriereissä on jotkut hieman laiskempia mutta voi olla reippaampiakin yksilöitä..

Varmasti muitakin mitä voisi aatella.. :)

On hyvä että olet realisti ajan suhteen..
hieman ikävästi sanot kyllä neuvojista ihan turhaan..tuli vielä mieleen oliko tämä perhoskoira sinulla loppuun asti ja mitä harrastit sen kanssa?

tiibetinspanielia en ainakaan suosittele jos en kestä karvoja. meidän tipsusta ainakin lähtee karvaa niin maan perkeleesti että!! muuten kyllä ihana ja rauhallinen rotu.

Meillä oli joskus hoidossa basset puolisen vuotta - sen laiskempaa koiraa ei ole!

Se kulkea löntysti kuono maassa lenkin ajan, ei nähnyt mitään hevosta pienempää vastaantulijaa. Se haukkui vain unissaan. Kerjätä se osasi - huojui kahdella tassulla pystyssä, onneksi häntä on tukevaa tekoa, Ikinä en sen kanssa juossut, ei se halunnut (jäniskoira-aika taitaa olla tämän jalostuksen kanssa kaukana). Paljoa karvaa siitä ei lähtenyt, mutta se kuolasi kyllä jonkin verran.

Hyvin omaperäinen ja huumorintajuinen persoona se oli.

Kannattaa hankkia puhtaasti seurakoiraksi jalostettu koira, ne ovat yleensä rauhallisempia (bichon, villakoira tms.). Lisäksi kannattaa tsekata pentueen rauhallisin yksilö :)

Karvoista ei kannata ottaa stressiä, ne voi leikata tai ajella lyhyiksi - rotukasvattajat eivät ehkä ratkaisua arvosta, mutta koiraa se ei haittaa. Omalla sheltillä on muhkuturkki, joka ajellaan aina kesällä. Syy on tosin kuumuudessa, mutta seuraus silti sama.

Itsellänikin on kaksi tipsua, ja niistä lähtee kyllä ympäri vuoden ihan kiitettävästi karvaa. Nuo meidän tipsut ovat kyllä aika aktiivisia, energiaa riittää lenkkeilyyn ja koirapuistoiluun ainakin sen 3 tuntia päivässä.

Kerrostaloon en suosittele voimakas vahtiviettistä tai herkkähaukkuista (pystykorvat/alkukantaiset) koiraa ja ihan tiedoksi: 6-7 tuntia ei ole terveelle aikuiselle koiralle, aktiivisellekkaan, mikään ongelma jos se muuten saa tarpeeksi liikuntaa ja aivotyötä. Sinuna valitsisin kuitenkin peruskoulutetun kodinvaihtajan - kodinvaihtajan saa myös useimmiten ensin koeajalle jolloin saat nähdä millaista elo (juuri kyseisen) koiran kanssa tulisi olemaan.

Voin toki ehdotella ihan rotujakin jos tarkennat ensin:
1. Oletko minkä kokoista koiraa hakemassa?
2. Onko sinulla harrastetoiveita?
3. Ulkonäkötoiveita? (muuta kuin lyhyt-, sileäkarvaisuus)

Italianvinttikoira täyttää kriteerisi. Italianvinttikoira sopii asumaan yksiöön. Se ei tarvitse paljoa liikuntaa. Turkki on helppohoitoinen, se pestään vain tarvittaessa. Karvaa italianvinttikoirasta lähtee hyvin vähän, ei juuri ollenkaan.

Joku mainitsikin täällä Bichon Frisen, minä suosittelen samantyyppistä koirarotua, Bichon Havanesea. Kyseisiltä roduilta ei tosiaan lähde karvaa juuri lainkaan (paitsi toki harjatessa). Itsellani on havanais, enkä tiedä onko sillä ollenkaan karvanlähtöaikaakaan? Niin vähäistä karvanlähtö on. Turkkihan on luonnostaan pitkä, mutta jos et ole kiinnostunut näyttelytouhuista niin koiraa voi käyttää pari kertaa vuodessa parturilla ja pitää turkin lyhyenä ja helppona. Mielestäni se on myös paljon nätimpi niin, eikä tarvita mitään pompuloita että koira näkee eteensä.

Bichonithan ovat puhtaasti seurakoiria, luonteeltaan todella sosiaalisia ja niitä on helppo kouluttaa. Yksilökohtaisia eroja toki on, mutta bichonit ovat varsin mukavuudenhaluisia ja pärjäävät varmasti työpäivän ajan kotona. Ainakaan oma koirani ei ole ollenkaan haukkuherkkä, tämäkin on tietenkin koulutuksesta kiinni. :)

Ja se vielä tärkein asia: rotu on yleisestiottaen pitkäikäinen ja terve. Oma koirani on nyt 8-vuotias ja pahin terveysongelma on tähän mennessä ollut hammaskivi. Koiran mummu on 16-vuotias ja elelee vieläkin ihan täyttä elämää :)

Itselläni on alkuperäisen kirjoittajan kanssa täsmälleen samanlainen tilanne. Asun opiskelijayksiössä ja tahtoisin koiran. Olen tutustunut koirien elämään realistisesti ja tiedän, että ne tarvitsevat paljon aikaa, virikkeitä & liikuntaa. Kotini tila on pieni, mutta olisin valmis ulkoiluttamaan koiraa runsaasti. Myös muita aktiviteettejä olisin valmis tarjoamaan niin usein kuin mahdollista (pelejä, aktivointileluja).

Ongelmani on se, että haluaisin kuitenkin ison/keskikoisen koiran. Mikä voisi olla mahdollinen isompi koirarotu mikä viihtyisi yksiössä? Päivisin koulussa menee noin 2-6 tuntia. Itselläni ovat käyneet mielessä noutajat, bordercolliet, saksanpaimenkoira ja pienemmät pystykorvatkin. Olisikohan jokin näistä mahdollinen? Mistähän mahdollisia kodinvaihtajia voisi kysellä?

Ps. Oletko sinä, alkuperäinen kirjoittaja löytänyt sopivaa rotua?

Kandee ottaa semmoinen joku sairas rotu; lyttykuonoinen rohisija (esim. bulldog-tyyliset ongelmat), jolle pelkkä korttelin kiertäminen on työtä ja tuskaa.

Kannattaa ottaa huomioon että koiran trimmauttaminen on kallista ellei itse opettele sitä hommaa tai ole jotain tuttua joka auttaisi. Itse suosittelen keskikokoista seropia tai jotain paimenkoiraa koska pärjäävät pidemmän aikaa yksin kotona ja ulkoilun tarve on pienempi. Itselläni on kolme koiraa ja kaksi niistä ovat paimenkoiria ja käyvät päivässä 2 kertaa ulkona. Sitten on tuo pienempi mäyräkoira joka pitää käyttää ulkona 3-5 kertaa päivässä. Kannattaa myön myös miettiä sitä että pikkukoirat ovat haukku herkempiä kuin isot koirat. Mutta tsemppiä sulle ja toivotaa että löydät itsellesi mukavan karvaturrin kainaloosi ;)

Nöffi?

Meidän bichon friset ovat sohvaperunoita. Niille on tärkeää ihmisen seura, mutta mitään erityistä aktivointia perusulkoilujen lisäksi ne eivät kaipaa.

Meillä aivan ihana ja todella rauhallinen vuoden ikäinen suomenlapinkoira. Ei haukukaan juuri koskaan. Tarvitsee lenkkejä 3 kertaa päivässä ja lisäksi pientä aktiviteettia iltaisin/viikonloppuisin. Sopeutuu hyvin meidän rytmiin ja aktiivisuustasoon.

Toisaalta on kyllä välillä liian fiksu ja omapäinen. Tässäkin rodussa on tosiaan herkkähaukkuisia ja ylienergisia yksilöitä, mutta kuten ihmisetkin, niin nämä ovat mitä suurimmassa määrin yksilöitä.

Vinttikoira voisi olla passeli. Meillä 4 vuotias Simppa vinttikoira ja se viihtyy vintillämme niin hyvin, ettei ole tullut yli vuoteen alas sieltä.

Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on iloinen ja ystävällinen seurakoira. Bostoni on hiljainen koira, joten se sopii hyvin kerrostaloon.

Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, pelastusetsintää ja näyttelyitä. Bostoni viihtyy myös ilman mitään harrastuksia, sillä sen alkuperäinenkin käyttötarkoitus on seurakoirana toimiminen.

Bostoninterrieri ei tarvitse paljon liikuntaa, mutta jaksaa kuitenkin pitkätkin lenkit. Myös uiminen on niille hyvää liikuntaa.

Ohut ja lyhyt turkki ei suojaa bostonia Suomen talvessa, joten koiralle puetaan kelin mukaan päälle mantteli, haalari tai villapaita, eikä kovilla pakkasilla lenkkeillä kovin pitkälle. Monelle bostonin omistajalle ompelemisesta ja neulomisesta on tullut koiran myötä uusi harrastus, sillä hyvin istuvia valmisvaatteita voi olla vaikea löytää.

Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.

Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.

Bostoninterrierin hienolaatuinen karva on lyhyttä ja kiiltävää. Väriltään se on joko brindle, seal (musta, jossa on punainen vivahde) tai musta. Yleisin väri on brindle. Kaikissa väreissä tulee olla valkoiset symmetriset merkit.

Suomeen ensimmäinen bostoni saapui vuonna 1955, mutta rotu oli pitkään melko harvinainen, ja on yleistynyt Suomessa vasta viime vuosina. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira.

Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy allergioita, silmäsairauksia ja polvilumpion sijoiltaanmenoa.