Läheisten, tuttujen ja kaukaistenkin ihmisten poismeno, kuolema on meille tämän ikäpolven ihmisille tuttua. Henkiin jäänyt potee helposti huonoa omaatuntoa.
Olisi pitänyt, miksi en hoksannut hänen eläessään, hävettää ihan, eihän se olisi paljoa vaatinut? Tällaisia kysymyksiä tunkee minunkin mieleeni.
Ajattelen joidenkin ystävieni poismenoa. Eräs lähetti ennen itsemurhaansa pitkän kirjeen. Siinä oli vanhan egyptiläisen (kopio papyruksesta) henkilön kaipaus pois enkä minä tajunnut sen olevan avun huuto. Tyrmistyneenä olen jälkeenpäin lukenut viestiä.
On näitä. Vaikka tietää toisen olevan sairas, sittenkin huomaa, että olisi toki voinut olla tahdikkaampi. Vielä kun vuodet ovat kuluneet tapahtuneesta, asia muistuu kipeänä mieleen.
Onko jollakin samoja tuntemuksia?
Sitten hän vaan äkkiä lähti pois...!
13
935
Vastaukset
- Liena
Tosiaankin jälkeenpäinhän ne "tunnontuskat" vasta ilmenevätkin.
Oma äitini tapaus on minulla lähinnä muistoissa.
Hän asusti kanssamme loppuun saakka , usein valitellen kipujaan. Mutta nuorena sitä ei osnnut sillä tavoin neuvoa mitä hänen olisi ollut syytä tehdä.
Sairaalaan veimme kun nuo kivut pahemmin vaivasivat, mutta olinko myötämielinen silloin kun hän kotona asusteli, en varmaankaan.
Kävimme mieheni kanssa molemmat kaukana töissä (05:00- 17, 00), hän oli useimmiten lapsiemme kanssa, vanhin 9v ja koulussa, nuorin 3v.
Kuitenkin hän oli sisukas ihminen ja kulki aivan normaalisti sanoen aina ettei lapsia tarvinnut minnekään viedä.
Viimeisenä aamunaan, minä lähdin töihin ja hän tuli lukitsemaan oven sisäpuolelta.
K:lo 8:30 vanhin lapsistani 9v oli mennyt naapuriin ja sieltä soitettiin minulle että kotona on asiat huonosti, juuri ja juuri ehdin 9:00 lähtevään bussiin ja kotona olin 10:n maissa.
Äitini oli halvaantunut eikä siitä enää ylös noussut. Seuraavan aamuna oli kuollut.
Mutta nyt jälkeenpäin , kun itse olen tullut siihen ikään ja pikapuolin joudun sairaalaan, tulee katumus mieleeni, miksi en ollut enemmän kiinnostunut äitini sairauksista ja muutenkin hänen toiveistaan.
Mutta me jokainen ymmärrämme kanssaihmisiämme vasta silloin kun itse joudumme samaan tilanteeseen.
Ei siitä päästä minnekään, se on elämän pyörä jossa saamma pyöriä jokainen omien rattaittemme varassa. Katumus on silloin myöhäistä, kun ei ole enää sen aika.
Yritän omista kokemuksistani johtuen ymmärtää lapsianikin, vaikka he ovatkin kiinnostuneet omien perheittensä hyvinvoinneista enemmän kuin vanhempiensa.- Alvar K.
Minusta tuntuu, että lastenlapset saavat hyvityksen isovanhempien laiminlyönneistä omia vanhempiaan ja omia lapsiaankin kohtaan. Kun nyt vanhana tajuaa asioiden laidan eikä menneille voi mitään, katse suuntautuu lastenlapsiin.
Hyvitämme heille aikaisemmat laiminlyönnit. En tiedä, onko muilla niin; minusta vain tuntuu siltä, koska olen valmis antamaan lastenlapsille kaiken. - Maria
Alvar K. kirjoitti:
Minusta tuntuu, että lastenlapset saavat hyvityksen isovanhempien laiminlyönneistä omia vanhempiaan ja omia lapsiaankin kohtaan. Kun nyt vanhana tajuaa asioiden laidan eikä menneille voi mitään, katse suuntautuu lastenlapsiin.
Hyvitämme heille aikaisemmat laiminlyönnit. En tiedä, onko muilla niin; minusta vain tuntuu siltä, koska olen valmis antamaan lastenlapsille kaiken.Olen samaa mieltä siinä, että on yritettävä hyvitää lapsille. Näin varmaan omat vanhemmat halusivatkin.
Muistan, kun äiti ja mummukin joskus lausuivat runoa variksesta, joka vaivalloisesti kantoi poikaansa. Varis kysyi pojaltansa:
-Kannatko sinä minua, kun minä olen vanha.
-En kanna, sun jäädä annan.
-Ketä kannat sä sitten?
-Mä poikaani kannan!
Joku varmaan muistaa runon ja runoilijan nimen.
Jotenkin jos sais omat lapsensa ymmärtämään, ettei heidän tarvis kantaa samaa syyllisyyttä jota itse kantaa. Mutta taitaa olla mahdotonta. - Kellohame®
Alvar K. kirjoitti:
Minusta tuntuu, että lastenlapset saavat hyvityksen isovanhempien laiminlyönneistä omia vanhempiaan ja omia lapsiaankin kohtaan. Kun nyt vanhana tajuaa asioiden laidan eikä menneille voi mitään, katse suuntautuu lastenlapsiin.
Hyvitämme heille aikaisemmat laiminlyönnit. En tiedä, onko muilla niin; minusta vain tuntuu siltä, koska olen valmis antamaan lastenlapsille kaiken.Nyt kun lapseni asuvat kaukana minusta, ikävöin ja joskus purnaankin, kun en saa heitä kiinni edes puhelimella. Jokin aika sitten siivotessani kaappejani löysin tämä iki-ihanan viisauden, jonka avulla taas koitan kestää ja ymmärtää elämän menoa!
"Sinun lapsesi eivät ole Sinun lapsiasi.He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
Sillä elämä ei kulje taaksepäin,eikä takerru eiliseen.
Sinä olet JOUSI, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimalla,taivu RIEMULLA! (Kahlil Gibran)
Koitan usein tätä itseeni ammentaa, että ymmärtäisin elämän tarkoituksen, olematta itsekäs lapsistani. Ikävä silti kalvaa jokaisena päivänä.
Omantunnon tuskia ei ole, koska sain olla aina kotona lasteni kanssa, mutta elin ehkä liikaa heidän kauttaan, koska yksin jäämiseni tekee todella kipeää--tietty osasyyllinen oli myös mieheni poismeno,josta yksinäisyyteni tuplaantui samoihin aikoihin, kuin lapsieni irtaantuminen napanuoristaan. Kyllä heidän onnistuneet elämänsä antavat ilonaihetta. Silti he ovat lapsiani, vaikka elämän poikia ovatkin! - Tauno
Maria kirjoitti:
Olen samaa mieltä siinä, että on yritettävä hyvitää lapsille. Näin varmaan omat vanhemmat halusivatkin.
Muistan, kun äiti ja mummukin joskus lausuivat runoa variksesta, joka vaivalloisesti kantoi poikaansa. Varis kysyi pojaltansa:
-Kannatko sinä minua, kun minä olen vanha.
-En kanna, sun jäädä annan.
-Ketä kannat sä sitten?
-Mä poikaani kannan!
Joku varmaan muistaa runon ja runoilijan nimen.
Jotenkin jos sais omat lapsensa ymmärtämään, ettei heidän tarvis kantaa samaa syyllisyyttä jota itse kantaa. Mutta taitaa olla mahdotonta.Haluaisin löytää tuon runon variksesta. Kuka voisi autaa?
- MUMMELI1
Elän juuri niitä aikoja jolloin muistelllaan mennyttä ystävää. Ystävä kuoli viikko sitten. Kävin kyllä paljon hänen luonaan nyt siaraalassa,vielä viimeistä edellisenä päivänä.
Onneksi. Monet ystävät ovat nyt tyrmistyneitä kun ovat saaneet suruviestin ,ei vain ole ollut aikaa käydä katsomassa ,vaikka hän puolivuotta siellä ollessaan kaipasi ystäviä ihan nimeltä ja minäkin välitin viestejä.
Ihmiset eivät vaan malta pysähtyä sen vertaa. Itseni puolustukseksi sanon ,että kun olin silloin itse pitkään sairaalassa tiesin kuinka siellä kaipaa ystäviä,vaikkapa onkin puhelimet olemassa. On se eri juttu kun saa olla kasvokkain.
Minulla riitti vieraita ja sen muistaen olen tänäkin talvena aina vieraillut sairaalassa ja kotonakin ystävien luona , minullahan on kuten arvata saatatte paljon uusia ystäviä nyt vammaisten piirissä ja heistä monet ovat ihan sukulaisten hylkäämiä jopa perheensä.
Tässä juuri mietin öitä valvoessani tätä ystävääni ja pientä puhetta hautajaisiin.
Nyt eräs nuori sukulainen on masennuksessa ja elämän tiet tuntuvat olevan hänen mielestään tukossa. Mutta kun hän ei kykene puhumaan tuskastaan ,tuntuu toivottomalta mieten voi auttaa.
Koko ajan pelkää pahinta ,tuntuu etteivät ammattiauttajatkaan nyt riitä. Tulleeko myöhemmin huono omatunto minulle ,tädille ,vaikka oma perhekään ei kelpaa auttajaksi.
Näitä miettien.....- Alvar K.
Niin omituiselta kuin saattaa tuntuakin, avun antaminen on kinkkinen juttu. Eikä tietenkään turhan päiten kannata ruveta hössöttämään. Joskus vaikeasti sairas ja kuolemaa tekevä ei jaksa eikä halua enää nähdä juuri ketään. Sitäkin on kunnioitettava.
Nämä ovat ylitsepääsemättömän vaikeita asioita. Teit niin tai näin, mikään ei tunnu hyvältä, saati parhaalta mahdolliselta tavalta olla avuksi. Siitä sitten kannamme huonoa omaa tuntoa yrittäen korvata jälkikasvulle jotakin. Siksiköhän me vaarit ja mummit olemme niin suosittuja lastenlastemme silmissä?
Sinä MUMMELI1 teit kuitenkin hyvän työn ystäväsi suhteen, (10 pistettä). - Anu
En olisi uskonut että jollain toisella on samanlainen hetki edessä.
Minä myös olen tälläisen henkilön täti,ei ole
apua ammattiauttajista.
Mietin mitä minun tulisi tehdä,olen kysellyt yhdeltä ja toiseltakin.
Mutta kukaan ei oikein sukulaisistaan ota
kantaa,paremmin vain kuin hävettäisiin.
Onko tälläinen sairaus hävettävä asia,
eikö siitä voida keskustella.
Niitä viestejä omaiset sitten saavat ottaa
vastaan,kun on jo myöhäistä.
Olen ollut sairaalassa katsomassa tätä
henkilöä,mutta ei se katsomalla parane.
Tarttis tehdä jotakin,mutta mitä??
Jutteleminen ei riitä,ei pään silitys.
Avunpyyntö häneltä,itsensä palamaan
laittaminen huoneessaan.
Mitä tehdä,sitä kyselen itseltäni jatkuvasti,
mitä teistä kukin tekisi.
Tunne minulle tulee,voi olenko näin avuton
etten mitenkään pysty auttamaan.
Syytänkö sitten itseäni jos jotain pääsee tapahtumaan.
Tätä surua ja tuskaa on minulla mielestäni ollut
nyt aivan tarpeeksi.
Joskus viha valtaa mieleni,miksi minulle
aina vain pitää tulla kaikki eteen. - Alvar K.
Anu kirjoitti:
En olisi uskonut että jollain toisella on samanlainen hetki edessä.
Minä myös olen tälläisen henkilön täti,ei ole
apua ammattiauttajista.
Mietin mitä minun tulisi tehdä,olen kysellyt yhdeltä ja toiseltakin.
Mutta kukaan ei oikein sukulaisistaan ota
kantaa,paremmin vain kuin hävettäisiin.
Onko tälläinen sairaus hävettävä asia,
eikö siitä voida keskustella.
Niitä viestejä omaiset sitten saavat ottaa
vastaan,kun on jo myöhäistä.
Olen ollut sairaalassa katsomassa tätä
henkilöä,mutta ei se katsomalla parane.
Tarttis tehdä jotakin,mutta mitä??
Jutteleminen ei riitä,ei pään silitys.
Avunpyyntö häneltä,itsensä palamaan
laittaminen huoneessaan.
Mitä tehdä,sitä kyselen itseltäni jatkuvasti,
mitä teistä kukin tekisi.
Tunne minulle tulee,voi olenko näin avuton
etten mitenkään pysty auttamaan.
Syytänkö sitten itseäni jos jotain pääsee tapahtumaan.
Tätä surua ja tuskaa on minulla mielestäni ollut
nyt aivan tarpeeksi.
Joskus viha valtaa mieleni,miksi minulle
aina vain pitää tulla kaikki eteen.Ei ole ihme, että jossakin vaiheessa ihminen alkaa rukoilla, olipa uskovainen tai ei.
- pioni
Alvar K. kirjoitti:
Ei ole ihme, että jossakin vaiheessa ihminen alkaa rukoilla, olipa uskovainen tai ei.
puhuttanut työtoverini lähtö.
En ollut hänelle kuin hyvän päivän tuttu,mutta ennen itsemurhaansa hän lyöttäytyi työmatkoilla seuraani.
Hän oli juuri avioeron läpikäynyt ja työssä hänelle naurahdeltiin,hän nukahti usein työpöytänsä ääreen.
Yhdessä kävellessämme ,hän kertoi olevansa kade minulle,kun minulla oli sisko,jonka kanssa voimme kertoa huolemme ,ilomme hänellä ei ketään.
Minusta se ei tuntunut miltään,siskollani ja minulla oli kymmenen vuotta ikäeroa,emme niin kovin läheisiä silloin olleet.
Juteltiin niitä näitä ja yritin viritellä iloisia asioita keskusteluihin.
Kunnes,eräänä aamuna tulin työpaikalle ja sain kuulla hänen kävelleen junan alle.
Silloin ja vielä nytkin,vuosikymmenten jälkeen ,koin piston ,hän esitti minulle hätähuudon,pyysi sanattomasti auttamaan.
Minä omine pienine ajatuksineni, en ymmärtänyt asian vakavuutta,ja olen kysellyt ,olisinko voinut auttaa.
Tämän kaltaisia monia pieniä huomaamattomuuksia
elämäni matkan varelta on taakakseni jäänyt.
Kysymyksiä,miten olisi,jos,,,,vajavainen olen,pioni
- tuoni
Tuoni viikatteineen leikkaa kypsää laihoa palstalla.
- Olisit
hajupoika omalla palstallasi vihnettä viljelemässä.
- Kirsikka
Runo Häätanhu kuvaa hyvin elämän rajallisuutta ilojenkin keskellä, jossa ystävä vie tanhuun entisen rakastettunsa......Ystävä laulaa jäähyväislaulun.
Jylhä: Häätanhu
On ilo sulla, mut surut mulla,
on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna,
kun viime kerran minut vielä näät.
Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan
vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden,
sun silmäs siunaten mua seuratkoon.
Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,
on sulla hautajaiset, mulla häät.
Yrjö Jylhä
Selaillessani arkistoani tuli vastaani Jylhän runo.Muistan miten ensikertaa sitä lukiessani
pohdin mielessäni, kuinka joku henkilö on saanut lahjaksi ilmaista lyhyesti suuria asioita.
Runot ja laulut viestivät hyvin paljon syvällisiä tunteita, riemun rikkautta, ilojen päiviä,
rakkautta, muistoja eletystä elämästä, vuodenajoista, toivon paremmasta huomisesta.. Voiko tunteita järjellä ohjata, se onkin arvoitus?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399154Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737897Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605600William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542341Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62085Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821734Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191673Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921419Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381355Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71243