Spondylodiskiitti

Yksi kohtalotoveri on täällä. Itse sairastin kyseisen taudin kesällä 2013. Osastolla olin kuukauden ja toisen kuukauden päälle kotona rollaattorilla. Toipuminen on vielä kesken mutta töissä olen ollut normaalisti tuo kahden kuukauden jälkeen. Kipuja on edelleen mutta hiljalleen nekin ovat vähentyneet. Lääkkeitä en kipuihin syö mutta välillä joudun ottamaan lihaksen rentuittajaa selän jäykistymisen hoitamiseen.

Taudin diagnoosin suhteen kävi tuuri, koska sairastuin välilevyleikkauksen jälkeen. Diagnoosin saanti ei pitkittynyt kohtuuttomasti, koska lääkärit yrittivät oikeasti selvittää vaivani ja sain muutenkin erinomaista hoitoa lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta. Dianoosin sain 3-4vk oireiden alkamisesta jonka pitäisi antaa hyvä ennuste toipumisen suhteen.

Tauti hoidettiin kohdallani 3kk antibioottihoidolla joka taitaa olla aika vakio. Kipuihin sain: lyrica, triptyl, tarqiniq, oxynorm, panacod. Lyrica toimi kohdallani erinomaisesti mutta siitä oli myös vaikea päästä eroon.

Vihdoin löytyi ketju jossa on kohtalon tovereita. Mieheini sairastui keuhkokuumeeseen ja septikseen siitä bakteeri levisi selkänikamaan. Oli 2 viikkoa sairaalassa tiputuksessa, ja sitten 3pv kotona hakien 3 x antibioottia suoneen.
Taasen nousi kuume ja tulehdusarvot, oli 2vk keskussairaalassa, antibioottia suoneen 3 x pv ja epiduraaliasbessiin laitettiin dreenit. Vasen puoli tyhjeni äkkiä, koska paise oli pieni, oikealta puolen tyhjennettiin 2vk, ja se oli kutistunut, mutta vasemmalta puolen paise kasvanut uudelleen isommaksi. Viikko on annettu antibioottia 5 x vrk tiputuksella.
Viikon loppuna hävisi oikea jalka alta, ei ollut tunnoton, mutta voimaton.
Tänään vietiin ouluun puhdistettavaksi selkänikama ja ilmeisesti myös vasemman puolen asbessi. Nikamat selästä jäykistetään.
Onko tietoa että kuinka suuri riski on halvaantua, joskin senhän se tekee jos makaisi sairaalassakin.

Itselläni palautui voimat jalkoihin muutaman kuukauden jälkeen leikkauksesta. Itse tulehdus ei kohdallani aiheuttanut mainittavia hermo-oireita järjettömän kivun lisäksi. Tulehdus sijaitsi onnekseni nikaman vatsan puoleisella reunalla jolloin kipu heijastui ainakin kohdallani lähinnä vatsaan/lantioon/kylkeen.

En ole asiantuntija mitä tulee herojen palautumiseen, mutta uskoisin, että jos yhteys jalkoihin on edes jotenkin kunnossa niin toimintakyky pitäisi palautua. Itselläni jalkojen voima lähes identtinen. Ainoa pysyvä? vaiva on oikean jalan pohkeen ja jalkaterän osittainen tunnottomuus joka sekin saattaa vielä parantua.

Kiitos M312. Täällä tilanne ei ole ollenkaan hallussa. Oulussa ei puhdistettu eikä jäykistetty nikamaa.
Mieheni edelleen käy antibioottitiputuksessa 1 x vrk. Pääsi kotiin sairaalasta jouluksi, ja kävi taasen viikon keskussairaalassa ottamassa vauhtia. Nyt uusi aika leikkaushoitoon ensi viikolla, nyt olikin pitempi aika peräti 3 viikkoa kotona. Selkä oli parempi 3-4 päivää kunnes ei asiaakaan ylös sängystä, ilman vahvaa lääkistystä.
MRI kuvissa II/III ja III/IV selvät muutokset ja levinnyt II/III väliin. Että sillai, milloin tuo "mätäneminen" pysähtyy, vai jatkuukohan niin kauan että nikamavälit loppuu, vai palaakohan takaisin samaa reittiä. Lyrica lääkkeenä hän lopetti, verenkierto heikkeni ja suonet kutistui siihen malliin, että ei enää meinannut saada kanuulia vaihdettua.

Joo sairastan juuri nyt tai olen päässyt sairaalasta jo pois ja syönyt antibiotin ja odottelen magneetti kuvaa. Luin sen verran taudista että huumeiden käyttähille ja leikkauksista tulleille voi tulla tää mutt en ole leikkauksissa ollut enkä myös narkkari ole. Mutta oloni on paljon parempi kun makasin viikon sairaalassa. Minun tauti löydettiinki 4 viikkoa puhkeamisen jälkeen :)

Minulla todettiin spondylodiskiitti marraskuussa 2013. Tulehdusarvot olivat korkeat.
Tulehdukset saatiin antibiooteille normaaleiksi, mutta selkä on edelleen etenkin
aamuyöstä jäykkä ja sitä särkee. Juuri äsken tilasin ajan lääkärille.

Mieheni sarastui syksyllä 2009 sepsikseen -> spondylodiskiittiin, joka tuhosi 10-11 nikamat. Alkuun hoidettiin normaalina alaselkäkipuna ja määrättiin vaan kipulääkkeitä, lopulta 5 eri kipulääkettä oli yhtäaikaa. Viimeiselle lääkärikäynnille vein mieheni pyörätuolissa eikä silloinkaan tk-lääkärille tullut mieleen, että kyseessä voisi olla jokin vakavampikin sairaus, ei määrännyt labrakokeita.
Sitten saatiin aika ortopedille, joka heti määräsi labrat mm. CRP, joka lähenteli 300 ja siitä paikasta ambulanssilla Töölöön. Sairaalajaksoja oli useita kuukausia ja antibiootti hoitoa 10 kk.

Tänään tilanne se, että mieheni on työkyvytön, kovat kivut ja sen myötä kova kipulääkitys, sauvojen kanssa voi kävellä n. 50 m, rollaattorin kanssa vähän enemmän, mutta mies on vasta 52 v eikä kehtaa käyttää rollaattoria! Olen kyllä kannustanut rollin käyttöön, mutta ymmärrän toisaalta että on iso kynnys alkaa sitä käyttämään. Spinaalipuudutuksesta saanut muutaman kerran hetken helpotusta kipuihin.

Kelan mielestä sekä vakuutusyhtiön mielestä mieheni on työkuntoinen, joten saa vain osakuntoutustukea - valitus asiasta on vireillä. Eli jatkuvaa taistelua eläkeasioiden ja siis toimeentulon kanssa.

Nykyisin asutaan Keski-Suomessa ja täällä ei lääkäreillä ole kunnon tietoa sairaudesta, joka entisestään hankaloittaa asioita.

Hei, täällä myös kohtalotoveri. Sairastuin välilevypullistumaan joka hoidettiin leikkauksella kovien kipujen ym takia. osoittautui, ettei kyseessä ollut "helppohoitoinen" vaan jouduin ikävien tapahtumasarjojen takia useampaan leikkaukseen. Seurauksena siitä todettiin noin 4 kk myöhemmin spondylodiskiitti. Tämä hoidettiin aluksi 1 vk tiputushoitona 5 krt/pvä osastolla, tämän jälkeen kotona tiputushoita kahdesti päivässä noin 1 kk ja sitten vielä suun kautta tosi vahvaa antibioottia. Minulla oli crp arvot melko alhaiset n. 50 mutta hemoglobiiniarvot oli koko ajan matalat, alle 90. Infektiolääkärin mukaan joillakin potilailla infektio / spondylodiskiitti oireilee näin. Spondylodiskiitti vaikutti siten, että selkärangassa murtui 3-4 nikamat ja n. 1 vuosi leikkausta tehtiin jossa luudutettiin yhteensä 5 nikamaa. Kuljen kyynärsauvoilla, ilmeisesti en pysty kuntoutumaan takaisin työelämään. Selkäkivut hoidetaan vahvoilla lääkkeillä, nyt on kipustimulaattorista ollut puhe. Tänään sain tietää, että muutoksia n. 6kk otetuissa kuvissa näkyy siten, että luudutusalueen alla oleva nikama on luhistunut. Vielä en tiedä mistä tämä johtuu mutta tietysti on melko suuri huoli siitä että taas tulee ikäviä uutisia. asiaan kuuluu, että edellisen leikkauksen yhteydessä myös löydettiin bakteereita joka piti hoitaa tiputushoidolla noin 2 vk ja tämän jälkeen 3 kk suun kautta menevällä antibiooteilla.
10ja11 kirjoittajalle haluan vaan todeta, että rollaattori on aikas epämukava laite, itse koin että sen käyttö oli hankala kun oli tarkoitus pysyä pystyssä ja rollaattorin rakenne melkein "pakottaa" nojaamaan eteenpäin jottei lyö jalkojaan kun kävelee. Kyynärsauvojen avulla aloin melko nopeasti kulkea, pystyn niiden avulla kulkemaan helpommin ovista ym kun ei ole ketään avaamassa.

Nimimerkki "selkävaivainen (11.12.2014): Olen tullut toimeen päivisin suhteellisen hyvin, kun liikun kovasti, mutta aamuyöstä herään edelleen selkäkipuihin. Olen käyttänyt kipulaastaria puolen vuoden ajan. Siitä ei ole ollut merkittävää apua.

Minä sairastuin kyseiseen tautiin. Huhtikuussa2021 3 selän pullistuma leikkauksen jälkeen ja sit sain vielä sepsiksen(verenmyrkytys) vielä kävely huonoa kipu säteilee molempiin jalkoihin vai makuuasento helpottaa.

Olen sairastanut 2018 vuonna 30 vuotiaana naisena. Kipu alkoi hiljalleen ja sairaalaan mentiin välillä lanssilla ja välillä kyydittiin ennenku pääsin magneettikuviin. Pariviikkoa meni sairaalassa ja pari viikkoa kävi kotona antamassa suoneen antibioottia 3 krt päivässä, koska en suostunut enää olemaan osastolla.
Kipu oli elämäni kamalin kokemus ja mikään asento ei ollut hyvä. Eeva teline oli hyvä kotona että vähän pääsi liikkumaan.
Toivuin kuitenkin hyvin muutamassa kuukaudessa, mutta jätti kovat traumat (sitä kipua ei voi edes kuvailla ). Syytä ei ikinä löydetty.