ja ilmoittaisi että aikoinaan hylkäsi jonkin menestyskirjan? :-)
Mikähän on ollut tämän Teemestarin tie ?
http://www.teos.fi/kirjailijat/emmi-itäranta.html
Oliko tarjottu muille (isoille) kustantajille ja sitten päätyi kilpailuun.
Mikähän on ollut tämän Teemestarin tie ?
http://www.teos.fi/kirjailijat/emmi-itäranta.html
Oliko tarjottu muille (isoille) kustantajille ja sitten päätyi kilpailuun.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikä mahtaa olla pointtisi kysymyksilläsi?
Enivei, hieno juttu kirjailijalle.
varmaan retorinen kymysys ...
Täällä kun on noita kustantamojen esivalntoja sivuttu parissa thredissa. Minunki mielestä ne vois panostaa parempaan valintaa ;-)
Moni tai ainakin jotkut täällä ei tykkää viime aikojen julkaisuista, jote sil perusteeella olis valinnoissa parenytamisen varaa.
Tiedän, että oli tarjottu.
Omaperäiset ja persoonalliset käsikirjoitukset eivät välttämättä herätä riskinottorohkeutta isoissa taloissa. Sattuman kauppaa tämä työ on.
> Tiedän, että oli tarjottu.
eipä ole ihme, ettei mennyt siellä jossain läpi, kun lukee näitä kirjailijanalkujen sivustoja.
Missä kustantamossa uutinen Teemestarin maailmanvalloituksesta aiheutti ensin rajua pään pöytään lyömistä ja sitten "palaverin paikka" huutelua ?
> riskinottorohkeus
Sanoisin että kyse voi olla enempi vääränlaisista esivalitsijoista.
Vai oliko Teemestari niin "riskialtis" elikkäs niin erikoinen ?
Mitä itse olen siitä nyt kuullut, niin aihe olisi sellainen, että itsekin olisin voinut siitä kirjoittaa. Olenkohan nyt riskialttiissa genressä :-)
Jos omistaisin kustantamon en todellakaan antaisi kateellisille, persaukisille "kirjailijoille" tai freekuille/opiskelijoille niin tärkeää työtä kuin kässäreiden arviointi. Kyllä on ala melkoisissa lapsenkengissä Suomessa.
Et ota huomioon sitä, että jokainen kässärinlukija varmasti haluaa tehdä löydön.
No, onneksi sentään Emmi voitti kilpailun ja sai kustantajan. Jossain haastattelussa hän kyllä kertoi saaneensa käsiksen valmiiksi juuri ennen kilpailuajan päättymistä. En sitten tiedä, ehtikö tarjota sitä muille. Oli muuten aamuteeveen haastattelussa niin fiksunoloinen, nöyrä mutta samalla omanarvontuntoinen nuori nainen, että ihan ilman kateutta toivotan onnea ja menestystä aloittamallaan uralla.
Onkos HV jotain uutta työn alla ?
Pyörittelen päivittäin uutta käsikirjoitusta mielessä mutta työpaikan vaihdon takia ei ole vielä halunnut aloittaa kirjoittamista, kaikki aika ja energia on pitänyt suunnata töihin.
Sattumoisin näin tänään hesarissa tämän Teemestarin haastattelun ja oli tietyssä mielessä ihan lohdullista luettavaa, sattumalla on paljon merkitystä. Tuleva kässärini (jonka ensimmäisen luonnoksen kuitenkin kirjoitin jo 2007) pyörii sattumoisin myös scifi-maailmassa.
Hei myöhäinen, minä olen taas aikainen:)
Kiitos kysymästä, kypsyttelyvaiheessa on seuraava dekkari, joulun jälkeen alan kirjoittaa. Kesäisen kirjoitusprosessin aikana totesin, että dekkari on minun lajini.
Pitääpä lukea Hesarin juttu. Sattumalla on varmastikin merkitystä. Minä kyllä otin nyt sellaisen taktiikan, että lähetin käsikseni vain yhdelle kustantajalle. Arvioin, että se sopisi parhaiten heidän kustannusohjelmaansa. Jos sieltä tulee hylky, niin pahoitan mieleni vain kerran. Yritän samalla taktiikalla sitten myös uuden käsikseni kanssa.
Onnea uudelle kirjoitustyöllesi! Ehkä taas kirjoitamme samaan tahtiin!
Jos tulee hylky, niin kai lähetät sitten toiseen paikkaan??
Vai jättäisitkö työpanoksesi siihen; kerran laukaistava panos?
Lähetän seuraavaan paikkaan. Kustantajakin on jo tiedossa, eli se sama, joka kustansi Marko Kilven esikoisdekkarin kaksi ensimmäistä painosta. Kolmannen painoksenhan kustansi Gummerus. Itse en enää vaivaa näitä ns. isoja kustantamoja. Ovat niin ylimielisiä, joten levätkööt rauhassa.
Tarkoitatko isoilla WSOY, Otava, ... ja ?
Aivan. Niillä ns. isoilla on tämän tästä yt-neuvotteluja ja yrityskauppojakin, joten hyvin ymmärrän, että energiaa ei riitä tuhansien käsikirjoitusten plaraamiseen.
Ihan esimerkki ylimielisyydestä: kysyin sähköpostitse Minervalta, kiinnostaako aiheeni. Kielteinen vastaus tuli saman päivän aikana. Tammelle lähetin samanlaisen kyselyn, ei mitään reaktiota. Kyse oli tietokirjasta. Olin lukenut ohjeen tarkasti ja sen mukaan kysyin aiheen kiinnostavuutta alustavasti.
Kuten joku täällä kirjoittikin, niin on mukavampi saada hylsy nopeasti kuin pitkän odottelun jälkeen. Ja onko todellakin ihan ylivoimaista vastata kahdella sanalla: Kiitos ei.
Huomasin muuten sittemmin, että ko. aiheesta on ilmestynyt kirja tämän vuoden aikana.
Ehkä hyvä laittaa tähän tiedoksi Kirjailijanaluille minkälaisestga kirjailijastga nyt on kyse:
Esikoiskirjailija Emmi Itäranta asuu suurimmaksi osaksi Iso-Britanniassa Kentissä espanjalaisen aviomiehensä kanssa. Käy Suomessa siis vain kääntymässä muutama kerta vuodessa. On siis töissä ”toimistorottana” yliopistolla, ikää vähän vaille 40 vuotta, ja on sopimus uudesta kirjasta kait suomalaisen kustantajan kanssa, mutta aikataulua ei siitä milloin joku uusi kirja pitäisi olla valmis.
Hän on Kentissä yliopistossa suorittanut tutkinnon luova kirjoittaminen. Kirjoittaa siis scifiä ja mitä muuta lieneekään ja siis kaksikielisesti, englanti/suomi.
Wikipediasta löytyy seuraavaa: ” Emmi Itäranta sai tuoreeltaan sopimuksen Teemestarin kirjan kääntämisestä suuren amerikkalaisen kustantajan HarperCollinsin kanssa. Itärannan esikoisteos julkaistaan sen ansiosta keväällä 2014 Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Australiassa. ”
Että siitä vain kirjailijanalut täältä Suomesta nyhveröimästä ja maailmalle opiskelemaan ja elelemään näistä pienenpienistä kitkeränkatkerista daideilijapiireistä, niin tiedätte sitten mistä ne kanat ja kukot kusee.
Luinpa Hesarin verkkosivuilta Emmi Itärannan haastattelun. Kertoi saaneensa nipun hylsyjä sekä suomalaisilta että englantilaisilta kustantajilta ennen Teoksen kisan voittoaan. Aina kun näitä tarinoita lukee, sisu kasvaa: kyllä minäkin vielä...
Otetaanpa huomioon, että Emmi ei lähettänyt kustantajille Teemestarin kirjaa, vaan käsikirjoituksen. Jossa oli paljon muokattavaa. Varma en ole, mutta kun niissä yleensä on kovasti paljon muokattavaa. Sopivan ammattilaisen kanssa sitten kässäri muokattiin nykyiseen julkaisumuotoonsa.
luulisi ettei käsikirjoituksessa oleva "sejokin" poikkea paljoa kirjasta.
Ymmärsin että "se" oli se juju, joka amerikkalaista kustantajaa kiinnosti, teki kirjasta erilaisen dekkarin.
Se ettei suomalaisen kujstantamon esilukija nähnyt "sitäjotakin" on .... sanotaanko lievästi: puute.
Emmin kirja voi olla vaikka kuinka kiehtova mutta tällaisista tekemällä tehdyistä "kirjailmiöistä" tulee mieleen Haiteksti, josta rummutettiin ja varsinkin sen kirjailijan miljoonasopimuksesta ennen kuin kukaan oli lukenut riviäkään. Kirja oli ihan kauheaa tuubaa eikä kirjailijastakaan ole sen koomin mitään kuulunut. Rikkaus laiskistaa ja tylsistyttää kynän.