Kävi taas vähäst aikaa mökil
paikkoi kattomas ja muute.
Pakkane nipisti jo nennää,
miksei sit luantokappaleilki.
Oli laittanu vähä ruakaaki niil
sitä varte, jos ne kärsis ulkon
ja tahtos siirtyy sisätiloihi.
Oli se ruaka kyl vähä vahvaa.
Olis päästäny ne kärsimyksist,
suaraa hiirte taivaasee.
Mukko ne vintiöt ei ymmär
eres ommaa parastas.
Mu tarjoiluni ei kelvannu
tai olisko yks lapselline
ensi syänykki ja kuallu,
mut sit oli tullu stoppi.
Joku tai suku oli tehny tyät,
tiskikaapi alt oli raahattu
kymmenii purki kansii
peitoks mu tarjoiluni pääl.
Oli se hiiri tai myyrä,
ko näkemää e päässy .
Ällyy sil kumminki o,
vaik tyhmän piretää.
paikkoi kattomas ja muute.
Pakkane nipisti jo nennää,
miksei sit luantokappaleilki.
Oli laittanu vähä ruakaaki niil
sitä varte, jos ne kärsis ulkon
ja tahtos siirtyy sisätiloihi.
Oli se ruaka kyl vähä vahvaa.
Olis päästäny ne kärsimyksist,
suaraa hiirte taivaasee.
Mukko ne vintiöt ei ymmär
eres ommaa parastas.
Mu tarjoiluni ei kelvannu
tai olisko yks lapselline
ensi syänykki ja kuallu,
mut sit oli tullu stoppi.
Joku tai suku oli tehny tyät,
tiskikaapi alt oli raahattu
kymmenii purki kansii
peitoks mu tarjoiluni pääl.
Oli se hiiri tai myyrä,
ko näkemää e päässy .
Ällyy sil kumminki o,
vaik tyhmän piretää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suuri aarre oli piilotettu, säästetty pahan päivän varalle.
Tätä runoasi et onneksi piilotellut; varsinainen aarre. Olinkin jo odottanut sinulta runoa syksyn pimeyden piristykseksi. Kiitos Tee..
Ystäväni, mukava kun vastasit ja vielä enemmän, jos sait jotain iloa vaatimattomasta runosta.
Mutta hiiret, nuo hengissäselviämisen todelliset mestarit, keräävät kyllä ruokaa pahan päivän varalle. Olen löytänyt mökiltä hiirten siemenvarastoja, villikasvien siemenistä, mitä oudoimmista paikoista, jopa omista kengistäni.
Jemputti että pitää olla suorastaan neroja..
enpä olis kyllä arvannu.
Vaan sen kyllä arvasin että upeasti osaat
tuoda esille luontokappaleesta jos mistä
ne hienotki puolensa..
Kiitos paljon tee..
Onija, luulenpa ettei hiirten suku olisi selvinnyt niin pitkään vaarallisessa maailmassa, jos ei keksi keinoja, kuinka niitä vaaroja torjutaan tai niiden ohi pujotellaan. Sama koskee melkein mitä tahansa pikkuista luontokappaletta. Yritäpä vaikka saada kiinni syyskärpästä. Miten niin pienillä aivoilla selviää niin hyvin kaikista elämän vaatimuksista ja vaaroista?
Kiitos taas vastauksestasi!
Voihan hitsi noita järjenjättiläisiä=)) Tässä se taas nähtiin, kuka narutti ketä.:)
Itse temuan keväisin muurahaisten kanssa ja tähän asti ne ovat kampittaneet minut 100-0. Joten viitsinkö ensi keväänä ollenkaan tapella niitten kanssa, kun nauravat minulle nurkan takana kuitenkin.?
Kuten sinun "pikkuystäväsi sinulle ja minä siun runolle=)
Darklady, - järjen jättiläisiä - varmaan ihan oikea määritelmä kuvaamaan sitä, kuinka paljon uskomattoman hyvin ja virheettömästi toimivaa dataa on saatu mahtumaan niin uskomattoman pieneen tilaan kuin vaikkapa hyönteisten päähän. Vähän panee epäilemään, etteivät ihmisen suoritukset massaan verrattuna olekaan niin ylivertaisia.
Puhumatta nyt siitä, jos verrataan niitä ihmisen rakentamiin laitteisiin.
Niin, että älä ihmettele, jos muurahaiset voittavat sinut. Minut on ojamyyrä voittanut jo aikaa sitten.
Kiitos kommentista ystäväni.
Nyt pakko vähän kysästää..eikös ojamyyrä
sama kuin vesisellanen..vois tietty googleta..
vaan kokeilen näin..on muuten sitten tosi ´mukava´..!!?
ilkimys..
-dark..lle..et ole yksin..mulla tasan sama tilanne..
..tarvis varmana tuota teen..mainitsemaa virheetöntä
dataa..omaanki päänuppiin..tuskin tulee onnistumaan
ainakaan mun kohallani..
Kiittäen hyvää vko.n loppua molemmille!
Onija, sama otushan tuo, ojamyyrä ja vesimyyrä. Vaikkei se omalla mökillä tunnu vettä tarvitsevan kuin juomiseen. Elää ihan kuivalla maalla ja jätöksistä päätellen käy kyllä sisällä mökissäkin, kunhan väylän löytää.
Mutta ymmärtää sen toisaalta, kun olivat tottunut siihen, että kasvatin heille talven tarpeiksi perunaa, mutta nyt en. Nälkätalvi edessä, pelkään.