Nuorten kohtelu tässä yhteiskunnassa

nuoria ja nuoria aikuisia kohdellaan suomessa kaltoin.työkkäri antaa aiheettomia karensseja (tai on niillä aina joku lakipykälän porsaan reikä),kiristää ihmisiä oikeusturvan menettämistä jos on terve työtön joka ei suostu ilmaiseen työhön.sossu,erittäin psykopaattisia/kieroja/2naamasia työntekijöitä mitkä ``hukkaavat``toimeentulo hakemuksia,eivät anna maksusitoomusta psykoosin estolääkitykseen vaikka näyttää lääkärin määräystä että lääkintä on aloitettava niin pian kun mahdollista,vetosivat siihen että mulle on tulossa toimeentulotuki niin sillä voi sitten ostaa lääkkeet,maksavat ilman lupaa toimeen tulotuesta asiakkaan ulosotto laskuja ja jos pääset kelan rahalle niin sossu voi ``vahingossa``takaisin periä kaikki kelan rahat vaikka ja itse saat soitella rahojen perään että tulee takaisin omatoimisesti he eivät virheitään havaitse.kela pakottaa syömään unettomuuteen psykoosilääkkeitä muuten katkee s päivä raha,eli melkoista lääketehtaiden tukemista..ym tässä epäkohtia omasta ja kavereiden kokemuksista....jatkakaa joku muu itse en kerkeä kirjottamaan enempää nyt...

Nuoreni tuhottiin huostassa. Samalla minut.

Nuoret pakotetaan karenssien uhalla Kuntouttavaan työtoimintaan (Sosiaalinen palvelu) taidepajoille ym että saadaan siivottua työttömyystilastoja & kunnan ei tarvitse maksaa sakkomaksua valtiolle.

Vanhat ihmiset eivät tajua kuinka onnellisia he ovat olleet nuorena 70-80-luvulla. Tuona aikana oli töitä tarjolla runsaasti, mahdollista oli kävellä tehtaaseen ja aloittaa työt heti.

Nykyään työtä pitää hakea netin kautta, on videohaastattelut ja ennen kaikkea kova kilpailu vähistä työpaikoista. Ennen ei ollut myöskään vuokrafirmoja, yritykset palkkasivat suoraan töihin.

Myös aikaisemmin oli mahdollista että työssäkäyvä ihminen pystyi elättämään perheen, oli varaa pieneen taloon ja autoon. Nykyään yhdelle työssäkäyvälle ihmiselle talon hankkiminen on taloudellinen mahdottomuus.

Ei ollut tietokoneilla pönötystä ennen koko nuoruus ja luureilla jähmettyneinä kotikopperoissa.

Kahteen poikaan tarttui joku tauti,ilmeisesti kaatopaikalta koska pompimme siellä paljain jaloin.Kuolivat samana syksynä..
Isot rotat tarkkailivat touhujamme kamalassa hajussa, johon nenä tottui tosin hetkessä.

Jouten ei oltu, toitä riitti lapsillekin...aivan liikaa.Hiki vain roiskui.
Uni tuli hetkessä kun kaaduimme vuoteeseen.
Ei pelattu lippalakit päässä tietokone pelejä ja mussuteltu sipsejä.
Monenlaista työtä oli, juurikin raskaita lapsillekin.


Kesäsiirtolassakin oli "kopit" eli putkat .Sinne koppiin laitettiin jopa 6 vuotiaita pimeään oppimaan tavoille.
Tämä kaikki oli normaalia toimintaa ja köyhyyttä siihen aikaan.

Nuoruudessani 70-80 luku, ei heiluttu viidakkoveitsien, huumiden kanssa, nosteltu Kelatukia koko elämän


Aikaa näköjään riittää viidakkoveitsien, aseiden, huumeiden kanssa heilumiseen, shoppailuun ja hengaamiseen niin kotimaan pullukoilla kuin ulkomaiden Kela-asiakkailla kaupungeissa. (toisten piikkiin)

70 luvulla meitä lapsia kasvatettiin tekemään tuottavaa työtä.
Se kasvatti vahvaksi lapset..Opettajat olivat pelottavia sodankäyneitä auktoriteetti sotilaita, upseereja, vanhempia jämptejä rouvia.

Silloin kymmeniä vuosia sitten 70 luvulla pikkupoikina autoimme mm.vanhuksia pilkkomalla heille puita,kantamalla ne liiteriin, nurmikonleikkuuta oli,kaupassakäyntiä,lastenhoitoa teininä(sisarusten),ulkovessojen tyhjennystä reikälapiolla,lumenluontia,saunanlämmitystä, korjauksia, metsätöitä, jne...

Kortteleiden kesken järjestimme myyjäisiä/kilpailuja katujen reunamilla,joista saimme rahaa muihin harrastuksiin.
Kesät olimme maatiloilla monenlaisissa töissä,joista päivän jälkeen menimme isolla porukalla aina saunaan,uimaan,sitten nukkumaan ja uni tulikin aina puhtaissa lakanoissa heti.Masennuksesta ei siihen aikaan ollut tietoakaan.

Sota-invalideja autoimme myös, joilta oli kädet ja jalat irti ja hermot riekaleina ja eivät päässeet sairaaalaan, kuten nykyään ulkomaiden sotilaskarkurit hotelleihin suomeen.Siinä oppi rahan ja työn arvon jo pienenä,kun mistään ei saanut ilmasta rahaa ja monenmuotoisia tukia laiskaksi, masentuneeksi oppimiseen elon tiellä.