Olis mukava kuulla teiltä jotka tuomitsette uusioperheet epäonnistumaan, perustuuko väite omaan katkeruuteen vai mihin? Parempi kai se on toimiva parisuhde, rakastavat aikuiset ja turvallinen ja rauhallinen elinympäristö kuin jatkuva tappelu, syyttely ja katkeruuden ilmapiiri. Ainakin mun järjellä ajateltuna. En pysty arvioimaan että joooooo kaikkien yksinhuoltajien mukulat elävät surkeasti ja köyhästi, väsyneen ja katkeran yksinäisen äidin kanssa joka tappelee isän kanssa. Ylipäätään jos aikuiselta tulee tuollaista toisia halventavia kommentteja voiko olla tasapainoinen aikuinen. Vai teeskennelläänkö muille ihmisille että on hyvä ja jaksava äiti,isä ottaa hyvin vastuunsa lapsista,vaikka kaikki olis päin p:tä. Ei voi olla kevyttä hoitaa 24/7 lapsia yksin. Olishan se äidinkin etu jos lapset olisivat välillä isän kanssa. Etäperhe voi antaa lapselle erilaista huomiota, kontakteja toisiin ihmisiin, ja joskus jopa lasten kaipaamaa rakkautta ja huomiota erillä tavalla kuin väsynyt oma äiti. Taitaa vaan oma katkeruus olla tärkeämp kuin lasten etu. Ei se kevyttä olekaan pyörittää perhettä johon kuuluu muitakin kuin vain ne omat lapset ja mies. Uusiopeeheellinen joutuu joustamaan eikä aina voi ajatella itsekkäästi vain itseään. Tahdon asia se on onnistuuko vai ei. Jos edellisessä liitossa eivät kemiat kohdanneet aikuisten välillä, eihän se sitä tarkoita etteikö paremmin sopivaa kumppania voisi löytää. Se taitaakin kiikastaa siitä, mies löysi paremman kumppanin ja sitä te haukkujat ette kestä. Aina vaan minä minä ja minä. Minä haluan. Kasvakaa aikuisiksi.
uusperhe tuhoontuomittu?
uusi äiti
66687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Ei tässä mitään katkeria siitä olla. Ollaan vaan seurattu vierestä kuinka käy ja kuultu ongelmat, jotka muotoutuva valtaosalla ylitsepääsemättömäksi viidakoksi.
Tässä mitään katkeria olla ja ihan aikuisiakin ollaan.
Epätoivoiselta kuullostaa myös sielläpäässä, mutta sitä ei vaan kehdata tunnustaa.
Kuinka moni äiti on mielessään ajatellut aikanaan, että menenpä naimisiin, teen lapsia ja eoan että pääsen yh:si?? Ei varmaan kovin moni mieti niin, että turha syyllistää että ex on syyllinen joka hemmetin ongelmaan mikä tulee miehen uudesta suhteesta ja toiminnasta. Mutta mikä on parempi kohde, kuin väsynyt ja loppuunpalanut äiti, joka vastaa kaiksesta, kun mies rakentaa uutta perhettä taas, jotta kohta pääsee eroamaan ja rakentamaan uutta ja uutta.
Uusperhe on sekasotku, silloin kun siinä on lapsia molemmilta suunnilta, on sukulaisia siellä sun täällä,
Kirjoituksessa käy silmiin lause, olsihan se äidinkin etu jos lapse olisivat välillä isällä. Tuon itsekeskeisempää tukaisn voi kukaan kirjoittaa. Millainen äiti tuokin nainen on.
Ihan selvästi hän haöuaa ölapsistaan eroon, kyllä hän lapsistaan eroon ennen pitkää pääsee ja voi olla ettei sitten enää yhteyttää löydäkään kun sitä haluaisi.
Uusperheessä tämä kirjoittaja täysin todistaa sen , että lapset jäävät todella täysin oman minän ulkopuolelle.
Lapsille on valtava paine elää näissä uusperheissä, ainainen tressi päällä, erilaiset ohjeet joka paikassa, missään ei pysyviä kavereita, vain opakon perään tuon uusikon pentujen kanssa pitää olla samoissa tiloissa, vaikka kemiat olisivat ihan päinvastaiset.
Koskaan ei oel leikkikalaut mukana, kuka jaksaisi raahata niitä mukaan, kun ajattelenkin omalle osalleni moista elämää, ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Lapsille jää ihan varmasti traumoja, jotka sitten aikuisena ovat esteenä heidän omalle elämälleen.
Kun te uusperheeliset aikusiet olette niin itseänne täynnä, että olette näin ymmärtämöttömiä lapsien elämää kohtaan järkyttää.
Onko se eronne tehnyt teistä näitä hirviöitä, olette muuttuuneet lapsianne kohtaan kylmiksi ja tunteettomiksi, eli kostatte entistä elämäänne lapsilenne.
Tiedän, että moni on vielä niin eronsa vihoissa, että suorastaan karjuu tännekin kirjoituksellaan, mutta otapa vaikak unilääke parina yönä ja nuku hyvin. Senjälkeen ehkä ajatuksesi ovat selvemmät näkemään tilannetta myös lapsein puolelta katsottuna, sen toivoisin jokaisen teistä eronneista tekevän. Järkevän ja totuuden mukaisen kuvan lapsen asemasta tilanteessanne, siitä mihin lapsi joutuu eroltilanteen myöträ, jatkuvaan kulkemiseen, jossa kaverit katoaa, on vain pakkoja.
Ei se pidä kaikilla paikkansa. Taas Lissu yleistät. Meillä on lapsilla lelut molempien vanhempien luona, mieheni lapsi sanoo olevansa onnellisempi meillä kuin äitinsä luona, koska äiti on paljon pois ja lapsi yksin. Sillä hän itse perusteli asiaa sossuun kun halusi muuttaa meille. Meillä on aina porukkaa ja kyydin saa harrastuksiin ym kun isovanhemmat lähellä. En usko että lapsella mitään traumoja on. Ihan onnelliselta ja reippaalta nuorelta hän vaikuttaa. Koulu menee hyvin ja kavereita näyttää olevan ihan kiitettävästi.
Oli leluja j vaatteita vaikka kuin paljon, se ei muuta sitä tosiasiaa että lapset kärsii muuttamisesta. Mua säälittää ne lapset, jotka joutuvat maksamaan isänsä virheet.
Mä en ikinä olisi voinut laittaa omia lapsia muuttamaan joka viikko, pakkaamaan laukkunsa ja pelkäämään vieraan ihmisen kanssa miten hän haukkuu ja tekee olon kauheaksi.
En olisi voinut kastoa lapsiani silmiin, tai olla enää edes äiti hielle, olisi niin paljon hävettänyt. Miestäkin hävettää, siksi ei ole opahemmin lastensa kanssa aikaa viettänytkään. Painostuksen alaisena.
Siksi minun lapset ovat etuoikeutettu, kun ovat saaneet rauhassa kasvaa ja olla kotonanansa, ilman muuttmista ja imän isän naisten kiusaamista ja haukkuja.
Jam inä tunnen onnistuneeni täydelliseti äitinä. Olne yksin kasvattanut kaikki lapset ihan rauhassa, ilman mitään pelkoa kuka kiusaa ja tekee lasteno lon isän luona hankalaksi. Ei ole ollut koskaan miehen naisista vaikeuksia, ei ole meitä kiusanneet koskaan, mise on pitänyt hyvin huolen siitä.
Ei tuosta saa taas selvää millään, virheitä enempi, kun oikeenkirjoitusta, et kai taas ole kännissä ja katkera?
Niinpä, se on kasaan kyhätty kiireessä, helpottaakseen elinkustannuksia, ja kivahan se on kun on joku, kuka tahansa, siinä jakamassa eron tuomat surut ja murheet ja kaipuauksen,. Ja kun pahin on ohi, voikin lähtä etsimään sitä oikeaa rakkautta tai palata exän luokse.
Mä luulen etä tämmöiset systeemit on vaan nyt muodissa, et kaikkien onkokeiltava miltä tuntuu asustella muiden kanssa kuin omien perheenjäsenten...eihän siitä kuitenkaan eron jälkeen ole vastuussa eikä tarvi lapsistakaan maksaa kun ei ole omia.
Kaikkeahan on kerran ainakin kokeiltava, sanotaan... mutta lapset ovat liian kalliita moiseen kokeiluun. Henän sen kuitenkin maksavat, kun aikuiset kokeilee onneaan...
Luulen että ne miehen ex vaimot niin aattelee. Luulen että kun mies löytää lapsilleen uuden äidin, se on exälle paha paha paikka. Siitä he ovat katkeria, kun mies löysi paremman äidin lapsilleen. Ei osata jakaa äitiyttä kenenkään kanssa. Minä myös uusi äiti, vaikka väkisin, sillä miehen exä ei hyväksy minua eikä sitä että puhuttelen hänen lapsilleen itseäni äitinä. Mutta senhän minä olen. Olen vaan parempi. Mutta siitä saankin uutta potkua, ja olen kaikessa mukana lasten elämässä jopa vanhempainilloissa. Hänenlapsillaan on kaksi äitiä, mitä pahaa siinä on? Luulisi olevan onnellinen, että kasvatan hänen lapsiaan vapaaehtoisesti.
Kirjoituksesi on hyvin katkeran ihmisen kirjoitus, tuolla kirjoituksella lynkkaat miehen lapset täysin. Lapset ovat ilmeisesti koulussa, kun kerrot, että käyt vanhempainilloissa. Lain mukaan sinulla ei ole yksin siihen oikeutta, joten koulun opettajien jo tarkistaa sinun oikeutesi tuohon asiaan.
Ymmärän, että on äitejä, jotka eivät pysty olemaa lapsilleen äitejä, sairauden, juopottelun, elämäntpojensa vuoksi, mutta silloinkaan sinusta ei tule lapsille äitiä. Jos olet saanut kirjallisesti oikeuden, silloin olet oikeassa, muutoin et.
Miksi sinä tarvitse miehen ex:n hyväksyntää, mielestäni siitä sinun ei tarvitse edes puhua, mies hoitaa lasten asiat ex:nsä kanssa ja sinä pysyt siellä missä olet.
Mikksi ex:n varsinkaan silloin pitäisi sinua mitenkään sietää jos olet se henkilö joka rikkoi hänen avioliittonsa. En minäkään sinua hyvällä katsoisi ja tiedät varmasti, minkä merkit olet otsaasi ssanut.
Ole rakastajatar miehelle älä puutu hänen entiseen elämäänsä, hänen lapsiinsa, likaat heidätkin.
Kyllä me oltiin alussa erittäin katkeria, mutta onneksi vähitellen katkeruus poistuu meistä kaikista. Kyllä katkera saa olla ihan samoin kuin sinä olet meille vahingoniloinen ja onnellinen että lapsemme jäi ilman isää. Joskus se voi tulla sinun kohdalle, jos ei ole jo tullut, ja siksi purat paaa oloa täällä katkeruuden sävelin.
Mutta kun perheenrikkojat vei isän ja miehen meiltä, niin saa siitä olla katkera tottakai, me kaikki koko suku oltiin.
Nyt on mies läksynsä varmaan oppinut kun naikkonen esti lapsiaan tapaamasta isää ja haukku mietä perättömästi...joten kun lapset ei halua nähdä isää ja ovat nyt hylänneet hänt kun isä hylkäsi heidät, niin on se kiva ajatella kun lapset sanoo että olen maaiman paras äiti. Mies menetti kaikkista entien, ei me joihin isku oli kohdistettu.
Mutta kuka toiselle kuoppaa kaivaa itse siihen lankeaa.
Meillä on koko suku tallessa, kaiku ystävät ym.. mutta mitä miehellä? Yksinäisyys ja ihminen joka rikko hänen perheen? Voiko siitä olla onnellinen??? No ei voi.
korjaus.et sinä ole miehesi entisestä liitosta peräisin olevien lapsien äiti. jos naimisiin menette olet korkeintaan äitipuoli,et äiti.olet äiti omille lapsillesi (adoptoitu tai biologinen).
Oletko jotenkin tyhmä "äidiksi vaikka väkisin" ???
Ei lapsella voi olla kuin yksi äiti,etkä pysty korvaamaan omaa äitiä vaikka mitä tekisit.
Typerää käskeä lasten sanoa sinua äidiksi....Tee omia lapsia jos haluat olla äiti.
Olen lukenut näitä viestiketjuja ja aika kamalia jutut aina välillä olleet, ihan silmät ja suu auki saanut olla. Pistää silmään ihan tuo sana "naikkonen" tai jokin muu ala-arvoinen nimitys uudesta kumppanista :D mihin usein törmää täällä!
Noh, täällä kirjoittelee sellainen "naikkonen" joka on avoliitossa miehen kanssa jolla on 2 lasta. Tämä miehen ex-puoliso itse petti miestään selän takana useamman kuukauden ja jäi siitä kiinni. Exä ja uusmies jatkoivat suhdettaan ja mies jäi yksin yhteishuoltajuudella viikko isällä ja viikko äidillä periaatteella.
Minä astuin kuvioihin vuosi eron jälkeen. Ja aikamme tapailtua n.6kk oli sit aika tavata lapset. Joka oli ex.lle kauhea paikka, hän ihan alkoi oireilemaan. Minä en ollut hakemassa äidin roolia tai muuta vastaavaa, olin lapsille ns. kaveri.
Hyvin on mennyt, lapset tykkäävät minusta ja minä lapsista. meillä on hauskaa ja tullaan hyvin juttuun. Huomaan, että he ovat hyvin kiintyneet minuun, esim. hakeutuvat sohvalla viereen kainaloon jokakerta. En ole ikinä tyrkyttänyt hellyydenosoituskia saatikka muutakaan, lapset ovat sen tehneet itse, joten lasten ehdoilla tässä mennään :) Olisi sääli työntää lapsi kylmästi sivuun jos hän kaipaa aikuisen läheisyyttä ja hellyyttä!!!! Minusta ei sellaiseen ole, oli se sitten oma tai jonkun muu lapsi.
Ihmettelin suuresti tekstareita joita exä laitteli uuden miehensä (onkohan tämä nyt sit MIEKKONEN :D ) kainalosta miehelleni: "sinä sitten nukut lasten kanssa yläkerrassa kolmestaan ja naikkonen alakerrassa" Hehe, en voinut kun nauraa typerälle viestille. Lapsethan nukkuvat omissa sängyissään niin kuin aina ennenkin ja aikuiset omassaan.
Hän oli kovin mustasukkainen, katkera ja lateli meille suhteen etenemissääntöjä. Hän ei voinut millään ymmärtää, että miheni oli löytänyt uuden normaalin suhteen ja rakkauden. Siitäkin hän sanoi, että mieheni oli aloittanut liian varhain uuden suhteen heidän eron jälkeen, vaikka itse oli jo salasuhteessa toisen kanssa heidän ollessaan naimisissa. Ja näitä esimerkkejä on paljon...eli loppu asiani on, että kyllä ihan noissa biologisissa NAIKKOSäideissäkin löytyy tätä SUUNNATTOMAN SUUNNATONTA RÖYHKEYTTÄ!
"Ja näitä esimerkkejä on paljon...eli loppu asiani on, että kyllä ihan noissa biologisissa NAIKKOSäideissäkin löytyy tätä SUUNNATTOMAN SUUNNATONTA RÖYHKEYTTÄ! "
No kas kun sama ihminen voi olla sekä uusion, ex-vaimon, nyx-vaimon, bio-äidin, äitipuolen jne... rooleissa.
Riippuu ihan ihmisen luonteesta miten mihinkin rooliin suhtautuu. Ilkeä ihminen on ilkeä ja hakee riitaa oli hän missä roolissa tahansa.
Ihan samalla tavalla kuin tuolla anoppien mollaus palstalla, monen anoppiaan arvostelevan ja mollaavan tekstistä tulee mieleen että enpä haluaisi olla tuon ihmisen tuleva miniä.
Kuulostaa tutulta. Mieheni ex- akka roikkuu edelleen miehessä lapsen nimissä. Kontrolloi koko ajan olenko mukana vielä kuvioissa vai en. Olemme yrittäneet seurustella kuuden vuoden ajan. Todella vaikeaa on. Ex- akka uhkaa viedä lapsen huoltajuuden kokonaan. Mies joutuu kykkimään ex- akkansa pellolla lapsen hoidon nimissä. Akalla ei ole muuta elämää ja minä olin kuulemma se kaikkein huonoin vaihtoehto uudeksi naiseksi hänen ex- miehelleen. Hän on edelleen katkera ex- miehelleen siitä, että mies rakastui minuun vaikka olivat eronneet jo vuosia ennen tapaamistamme. Lapsemme olivat tuttuja jo entuudestaan, mutta akka juoni niin että lapsetkin erotettiin toisistaan. Nyt hänen lapsensa on erakoitunut kaikista ja asuu vain äidin kanssa. Minä en edes yrittänyt viedä hänen äitiyttään ja sanoinkin sen hänelle, jotta hänen ei tarvitse sitä pelätä. Mutta otteet kovenivat koko ajan. Hän juoksuttaa ex- miestään miten tahtoo edelleen, lapsen edun nimissä. Tavatessa tämä akka esittää aina niin ystävällistä ja lempeää ja sitten juonittelee selän takana minkä kerkiää. Hänen harrastamansa kiusaaminen on niin älykästä, että siihen on vaikea puuttua. Täytyy vaan yrittää kestää...Toivon, että minusta ei koskaan tule noin katkeraa ihmistä vaikka syitä olla katkera olisi vaikka muille jakaa.
Puhutaannja puhutaan katkeruudesta, vihasta ym. muusta. Ex:ä haukutaan ja parjataan, on kakkosia ja kolmosia, eikö tämä kuulosta ihan mielenvikaiselta touhulta.
Jokaisen pitäisi käsitellä se oma osuutensa siihen eroon ja ilman katkeruutta tai kitkeryytä, kosot ym. typeryydet kannattaa jättää kokonaan pois.
Tärkeintä lienee, että hoidatte oman itsenne kuntoon ihan terveydenhuollon kautta, sillä siinä ei ole mitään hävettävää, jaksatte silloin hoitaa lapsenne ja antaa heille sitä tukea, mitä mahdollisesti toinen vanhempi ei osaa.
Rakennatte sen oman elämän nyt ihan itse, ettekä lähde siihen hakemaan ketään kapakoiden lohduttajaa.
Ottakaa nyt asenna, että m8inäpystyn yksinkin elämään ja elättämään laset, tosin aina täytyy lasten puolta pitää, että toinen osallistuu lasten kulujen maksamiseen vaikka ei heitä hoidakaan, vaan ainoastaan näkee pari kertaa kuussa. Minusta myös tästä pitäisi lähihuoltjan saada erikoiskorvaus, kun ottaa suuremman vastuun lasten kohdalla, sillä jonkunhan se kannettava.
Ei vain tuomita, sen lisäksi toteamme vallitsevan tilanteen: ei hyvä.
Minä, entinen uusperheen lapsi, olen hyvinkin katkera siitä mitä jouduin kärsimään aikuisten takia.
Meitä oli "perheessä" minä,äitini,isäpuoleni ja hänen neljä lastaan entisestä avioliitostaan. Niin ja sitten syntyi vielä yksi lapsi tähän sekamelskaan. Muut lapset kiusasivat minua,haukkuivat,tönivät, lukivat päiväkirjaani varastelivat tavaroitani ym eikä äitini rakkaudesta sokeana halunut uskoa minua kun koitin kertoa. Monta vuotta jaksoin tätä helvettiä missä minua ei kuunneltu eikä minua otettu huomioon. Muut lapset saivat kaiken mitä halusivat isältään mutta äitini laittoi minut töihin jos halusin vaikka uuden kännykän - reiluako? Meillä lapsilla ei ollut yhteisiä sääntöjä,se mikä koski yhtä ei koskenutkaan toista.
Kaikki viikonloput oli hirveän sekavia.Milloin kukakin meni minnekkin tai ei sittenkään mennyt tai sitten halusikin mennä ym....Itse katsoin parhaakseni viettää mahdollisimman monta viikonloppua isäni luona joka (luojan kiitos!) ei ollut sortunut tähän uusioperhepelleilyyn, "kotona" viikonloppuja ei voinut ollenkaan suunnitella etukäteen kun ei koskaan tienyt kuka tekee mitä ja missä.
Teini-iässä aloin myös käyttämään huumeita ja karkailemaan kotoa että pääsisin edes hetkeksi pois...Onneksi pääsin laitokseen 17-vuotiaana josta muutin omilleni 18-vuotiaana ja nyt olen kuivilla ja onnellisesti naimisissa ja ihanan pienen pojan äiti. Mieheni kanssa kun menimme naimisiin ja saimme lapsen teimme sopimuksen, että jos joskus sattuisi niin että eroaisimme,emme ota uudeksi kumppaniksi miestä/naista kenellä on entuudestaan lapsia emmekä tee lapsia kenenkään muun kuin toistemme kanssa. En halua pojalleni samanlaista lapsuutta kuin itselläni oli kaiken maailma isä/sisarpuolten kanssa.
Tietämättömien ja viettiensä armoilla olevien aikuisten itsepetosta tuollaiset uusperheviritelmät. Mukana tässä yhteisessä psykoosissa ovat myös kaikenkarvaiset auttajat ja asiantuntijat.
Kaikkea sitä lapsille sallitaankin!! Ei voi kuin ihmetellä. Jopa asiantuntijat joskus puoltavat sitä että lapsiille on hyväksi kaksi kotia, olla siellä ja täällä, sisaruksia pilvin oimein, kahdet eri säännöt ja mummolassa vielä kolmannet ja neljännet...
Luulisi näin maallikon silmin, että lapset menevät täysin sekaisin, kun ei muista miten missäkin eletään.
"Luulisi näin maallikon silmin, että lapset menevät täysin sekaisin, kun ei muista miten missäkin eletään. "
Lapset on jo sekaisin.... näin viestittävät sekä lasten päivähoitajat että opettajat.
No niin taitaa ollakin. Sitä joskus vaan ummistaa silmänsä, kun toiset puolustaa että se on lapsen parhaaksi.Todellisuuden tietää vain lapset, mutta he ei uskalla puhua. Sitten käy niinkuin on viime päivinä paljon lehdistä luettu.
Kylläpä sait paljon vastauksia, ja niistä varmasti suurin osa saman älykääpiön tuotoksia.
Itse voin sanoa, että oma lapseni käy spykoterapiassa johtuen kaikesta siitä mitä isä hänelle teki ennen ja jälkeen eron. Nykyään lapsi näkee isäänsä ehkä kaksi kertaa vuodessa tunnin verran kerrallaan.
Näin aikuisuuden kynnyksellä lapseni on sanonut minulle, että on kiitollinen siitä että erosin hänen isästään ja siitä että löysin niin hyvän miehen itselleni ja isähahmon hänelle, josta hän oikeasti voi ottaa miehen mallia.
Ja tämä siis klokemuksella eikä olettamuksella kirjoitettu!
Siinä yksi älykääpiö.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa....tuota sinä vaan noita paskakirjoituksia, ei sua kukaan usko!
Uusperhe on hankala siitä johtuen, että on liikaa keskenkasvuisia (en puhu nyt lapsista) omaan napaansa tuijottajia hämmentämässä samaa soppaa.
Puhutaan lasten edusta ja mutta takana on oma etu ja omat tarpeet, ei lasten. Lojaaleja puolustuskyvyttömiä, viattomia on helppo käyttää kilpenä joiden taakse piiloutua. Elämä on julmaa.
Uuspuolisolta vaaditaan paljon, mutta yksi ihminen ei valitettavasti riitä pelastamaan katastrofia, hajonnutta ensiperhettä, siinä oli lusikkansa sopassa vain ja ainoastaan biologisilla vanhemmilla, omia virheitään on vaikea myöntää ja niistä ottaa opiksi. Kykynsä mukaan yrittävät jatkaa eteenpäin, roikkua rikkimennessä tai roikkua uudessa kumppanissa väärällä tavalla. Hankala paikka kenelle vaan. Miettisin tarkoin ennenkuin mokomaan sekaantuisin.
Kyllä lapsilta vaaditaan eniten! Heidän pitää sopeutua satoihin sääntöihin, jokaisessa talossa on erilaiset, haukkumisiin, metelöintiin, vieraisiin ihmisiin... ja jos ei sopeudu on huonosti kasvatettu, häirikkö ja mielipuoli.
Lapsista ei kukaan puhu, miten he elävät, kunhan aikuiset on onnellisia, niin lapsethan sopeutuu ainakin aikuisten mielestä, jotka ovat niin päättäneet.
Meilläkin lapset tykkäävät maksalaatikosta todella paljon.
Oikeesti he inhoavat sitä, mutta minä vaan päätin että he tykkäävät...
On sääli sellaisia lapsia, jotka ovat joutuneet koston kierteeseen omien vanhempien ja vieraien ihmisten taholta. Lapsi van on helppo kohde kohdistaa paineet ja paha olo, lapsihan ei saa valittaa.
Eron jälkeen:
1. lapset
2. ero vanhempien välit ja sopimukset
3. asioiden vakaannuttaminen
4. lapsien koettava olonsa turvalliseksi ja rakastetuiksi
5. opetetava pitämään sopimuksista ja tavoitteista kiinni
....
20. uudet suhteet
Voi kun oma äitini olisi ollut yhtä fiksu kuin te! Minulta ei edes kysytty haluanko muuttaa vieraiden ihmisten luo vaan oli pakko :(
En toki lyttää kaikkia uusperheitä,joissain se voi oikeasti toimiakkin.Mutta se yleensä vaatii KAIKILTA aikuisilta sitä,että istutaan yhdessä pöydän ääreen ja sovitaan yhteiset säännöt ja käytännöt. Harva aikuinen kuitenkin tähän pystyy vaan yleensä haukutaan exiä, kuten minun tapauksessani äiti ja isäpuoli haukkui aina omaa isääni ja isäpuoleni entistä vaimoa. Isäni ei koskaan sanonut mitään pahaa äitistäni... Ja kyllä isällänikin oli uusia naisia,kukaan heistä ei ollut kylläkään perheellinen ja yhteiset viikonloppumme isäni pyhitti vain kaksinkeskiselle ajallemme,joskus saattoi uusi naisystävä tulla käymään,käytiin yhdessä syömässä tms. Nyt kun olen itse aikuinen isäni on löytänyt naisen jolla on samanikäisiä lapsia kuin minä,eivät siis asu kotona. Tullaan kaikki hyvin toimeen keskenään kun ei ole ollut mitään pakkoa asua yhdessä ja pakkoa tulla toimeen =)
Kiva kuulla, että oelt sitä mieltä, että ilman pakkoa, elämäsi olisi parempi.
Niin meillä ainakin on, kun koskaan meidänlasten ei ole tarvinnut tapailla eikä puhua isän naikkosten kanssa. Minä laitoin siihen rajan ja pisteen. Meille ei miehen naikkosilla ole ollut asiaa, emme mekään halua mennä heitä katsomaan. Siksi elämämme on ollut erinomaita, kun ei ole ollut vieraita säätiäjiä ja haukkujia ympärillämme. Lapset ovat saaneet kasvaa rauhassa omassa kotona, eikä koskaan ole pakko matkustaa isän luokse kuuntelemaan haukkuja ja tuntemaan itsensä pahaksi jota ei sinne halua. Ei koskaan.
En voisi kuvitellakkaan että olisin suostunut siihen. Lapsilla on oma koti, isä ja äiti, vaikka isä hylkäsi ja vaihtoi naikkosiin, lapsemme on tosi onnellia nyt. Ja nyt ovat itse hylänneet isänsä, niinkuin isä on hetiä opettanut, hylkää läheiset saat itse kokea joskus samam. Niin on meidän lapset isänsä hylänneet.
sontaaaa
Ööö..Olen siis tapaillut ja puhunut isäni naisten kanssa kyllä,mutta isäni on tehnyt selväksi aina että minä tulen ensin. Ei mielläkään ole isäni naiset käyneet eikä me olla äitini kanssa menty niitä katsomaan,silloin tällöin olen isäni seurassa heitä nähnyt ja aikaa viettänyt enkä siitä sen enempää traumatisoitunut, asuin äitini luona joten isälläni oli yllin kyllin aikaa viettää naisystäviensä kanssa joten viikonloput olivat "minun aikaani". En tiedä miten asiat olisivat olleet jos näillä naisilla olisi ollut lapsia ja olisivat asuneet isäni kanssa,tuskin olisin käynyt siellä niin useasti.
Ja miksi joku antanut miinusta tuolle edelliselle kirjoitukselleni =D
Varsinkin silloin kun alat nimittämään itseäsi äidiksi vieraille lapsille.
Niin. Toimiva uusperhe vaatii sen, että isännaikkoset pääsee äidin ja lasten kotiin sekä viceversa. Jos ei perheenomaista yhteistyötä ja kommunikointa ole, metsään menee ja vauhdilla.
Myönnän ainakin, että meillä on rankkaa. Mieheni ex, hänen lastensa äiti, jätti miehen ja kaksi pientä lastaan perustaakseen perheen uuden rakkautensa kanssa. Miehen arki yh:na ei ollut tutustuessamme kovinkaan kadehdittavan näköistä.
Lapset oireilivat aikansa, mutta kyllä arkemme nyt uusperheenä toimii. Luulen, että äidin "hylkääminen" on kuitenkin jättänyt lapsiin jälkensä, vaikka asiasta keskustellessamme sanon lapsille aina, että heidän äitinsä rakastaa heitä kyllä paljon. Lapset kysyvät ja vaativat paljon selityksiä, ja kun niitä ei aina itselläkään ole, on välillä vaikea vastauksia antaa.
Minulla ei ole lapsia. Miehen lapset ovat minulle rakkaita ja tunnen sympatiaa heidän menetystään kohtaan. Helppoa ei ole missään nimessä ollut. Eikä varmaan tule olemaankaan. Nyt lasten äiti (hänellä on lapsi uuden miehensä kanssa) toimii siten, että saattaa yhtäkkiä soittaa ja vaatia lapsia samana päivänä luokseen yökylään. Tämä on mielestäni lasten (ja aikuistenkin) kannalta väärin, paitsi mahdollisten muiden suunnitelmiemme takia, myös päiväkoti-ikäisen oman arkirytmin takia.
Valitettavan usein nämä äidin hyvää tarkoittavat ideat ovat kääntyneet pikkuisten itkuksi, eikä asiaa osata nähdä siltä kantilta, että lapselle olisi mukava jos pystyisi vähän etukäteen kertomaan, että huomenna lähdet äidin luo yökylään, eikös ole kivaa, eikä niin, että yllättäen äiti hakeekin lapsen päiväkodista ja vie kotiinsa.
Mutta mikäs minä olen sanomaan, olenhan vain perheen toinen aikuinen.
Kuka tei ketkä ovat keksineet moisen nimikkeen? Eihän semmoista oikeesti oo, kaikkea voi keksiä, mutta toduuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Ei ole kuin yksi perhe, se normaali ydinperhe, ja se kun hajoo, ei tule tilalle mitään uusia ja lisäperheitä. Nimikkeellä vaan peitetään omat ongelmat ja leikitään että kyllä hyivn menee...!
Lapsetkin sotkemaan aiuisten omiin ongelmiin. Ja mikä on tulos? Siitä luemme lähes päivittäin lehdistä.
Laptset oireili aikansa.... niinpä, kun parat ei muuta pysty, lapsen on pakko luovuttaa vaikka sydän itkee, kun pakko joutua aikuisten onnen maksjiksi. Kamalaa.
Taitaa aikuiste vaan käyttää väsytys taktiikkaa lapsiin. Antaa oireilla iakansa, se loppuu kun ei periksi anna lapselle, tyytyköt osaansa.
Näyttää sinunkin katkeruus olevan tärkeempi kuin lapsen etu. Lapsen edun nimissä ei pidä ylistää ja kehua stiä että lapsi tykkää olla kahden kodin lapsi. Se on vaan siksi aikuisista hyvä että pääsee omasta lapsestä vähäksi aikaa eroon. Ei siinä lasta ajatella. Itseään vaan.
Näkeehän sen lastenmielenterveys jonoissa... ne on kaikki tuotosta tästä hurjasta perhemuotorallista. Kukaan vaan ei näe lapsen oireita.
Olisitko sinä valmis muuttamaan talosta toiseen joka viikko? Teeppä se ensin itse, ja puhu vsta sitten lapsen suulla sanoja joita lapsi ei ole itse sanonut.
Olemme vain niin onnellisia lasten kanssa ja heidän perheiden kanssa, kun meillä lapset pieneinä ei koskaan joutuneen isän ja naistensa pelinappuloiksi. Koskaan ei tavinnut mennä isän luokse matksustaa viikottain eikä nähdä hänen naisiaan. Ei ikinä tarvinnut pelätä, että joku viers ihminen haukkuu tai herjaa ja tekee lastemme olosta kurjaa jos on isän kanssa. Meille oli alusta asti selvää, että lapset ei kuulu naikosten elämään enkä minä eikä he meidän. Niin monelta surulta ollaan vältytty, kun laitoimme pelisäännöt vieraille ihmisille, että pysyvät kaukana meistä, emmehän mekään tunge sen kotiin haukkumaan tai sotkemaan.
Meille riitti se että kosti omat ongelmat meidän ex isälle, joka kärsii tilanteesta kaiskist eniten kun omat lapset ovat nyt hylänneet isän joka heidät hylkäsi pienenä. Mies ei ole nähnyt lasten kasvamista, koulua, päättäjäisiä, ym juhlia ja synttäreitä. Eipä ole iloinnut lapsenlapsistaan kun omatkaan lapset eivät ole saaneet olla isän kanssa.
Te tai sinä olet sitä saanut oikeen kukuramitoin, jäljelle ei ole jäänyt mitään,sait kaupanpäälle mielenterveysongelmat.
Voi sua pientä.. vai että mielenterveysongelmt saa perheestä? Voihans e ollakin että saa ja voi olla ettei. Sulla varmaan siitä kokemusta että saa, jos osaat siitä puhuakin. Sääli sulle...mutta hae ihmeessä hoitoa, sitä on saatavilla vaikka kuinka paljon.
Voi voi lissu-rukan ahdistus on sitä luokkaa ettei edes uni tule...by-hyy kun on toisen elämä paskaaaaaaaaaaaa
Ollaan me kuule lissuja ihan ydessä, ja ollaan ahdistuneita ja kännätään... eiks vaan?
Mä tuun kolmanneksi lissuilemaan!
kukura
kupanpäälle
Perustuu näidnen uusien tyttöystävien katkeruuteen, ja toimintaan. Myös kuulupuheisiin, joihin voi luottaa täysin sekä lasten omiin kertomuksiin. Onneksi ei omien, meillä kun ei ole miehellä uusia tyttöystäviä.
Sinusta on parempi se mitä itse ahattelet, vaikka se ei käytännössä lasten etuja palvelisikaan eikä ole lapsen edun mukaista.
Miksi lasten pitäisi oleilla paikassa jossa ei viihdy tai missä on paha olla? Vain sen tähden että aikuinen niin haluaa, ja kuvittelee että lapsikin haluaa...aivan tuulesta temmattu syy, että lapsikint ykkää siitä msitä aikuinen.
Kukaan ei ole ksyseenalaistanut, etä lapsen etu on olla isän kanssa, sehän on selvä, mutta pitääkö siihen tuneka niitä uusia tyttöystäviä? Eikä se ole isän ja lasten aika??? Minusta on niin.
Kyllä katkeruus lähtee sieltä uusien tyttöystväien suunnalta, kun eivät pääse leikkimään sitä kotia miehen jo omistaman perheen kanssa, onhan se kiva leikkiä kotia toisten lapsilla, mutta eihän se niin menen.
Parempi kumppani?? Niinpä mutta miten se parempi kumpppani sitten liittyy miehen lapsiin? Eikä se ole sen miehen oma juttu, ei lasten? Ei heitä pidä sekottaa niin parempiin uusiin kumppaneihin. Lapset kärsii, ja se näkyy mielentrveysjonoissa.l
Ei vain osta pitää uusia suhteita ja lapsia erossa.. kun niin pitää alkaa leikkimään taas uutta perhettä, lasten kustannuksella. Kysykääpä lapsilta josku, milloin he olisivat onnellisia ja mitä he haluavat?? Saatatte yllättyä, katkerasti.
Kaikki muu teksti väärin kirjoitettu, mutta katkera sana ihan oikein ja niitä oli tekstissä kolme tällä kertaa.
MITÄ!!!! Onko ne NAIKKOSET nyt oikein YHDESSÄ hylänneet sun exän?
Parempi kumppani liittyy miehen lapsiin siten, että sopivamman kumppanin kanssa eläessä kodin ilmapiiri on rakastava ja viihtyisä. Molemmat aikuiset puhaltavat samaan hiileen. Entisen kanssa asiat eivät sujuneet, valitettavasti.
Meidän lapset sanoivat, että jos se akka tänne tulee, he lähtevät pois, ei halua nähdä eikä olla missään tekemisissä. Ymmärrän äitinä varsin hyvin ja pidänkin huolen, ettei ex miehen naiset häiriköi eikä kiusa meitä. Kerran yrittivät tavata yhtä lastamme salaa, laittoi viestin lapsen kännyyn, aatelkaa lapsen kännyyn!!! Onneksi fiksu lapseni sanoi et kuka tää eukko on joka haluisi hänet tapaa? Kauhistuin, ja laitoin viestin että sopii missä me tavataan? Mutta ei eukko tullu, slaa kyllä mutta ei reilusti kehtaa.. nauratti ja kerroin ex miehelle, ja hän laittoi naisensa kuriin eikä oo sen jälkeen salaa yrittäny tulla meille.
Ja että nyt vaihdossa muuttui ilmapiiri rakastavaksi ja viihtyisäksi, niin kenelle, sinulle.
Tämä uusihan ei kuitenkaan ole lastesi oikea äiti ja vain ja ainoastaan oikea äiti on lapsille se ainoa tärkeä asia elämässä, hän on kantanut lasta 9 kuukautta omassa kehossaan.
Vaikka vaihtaisit naista kuinka monta kertaa, kukaan heistä ei tule milloinkaan olemaan lapselle äitiään tärkeämpi ihminen.
Tämän sinun valitsemasi uuden ihmisen minkäänlaiset teot eivät muuta häntä äidiksi noilel lapsille vain sinä yksin saatat nauttia tämän uuden ihmisen antamasta seksistä, sillä siihenhän nämä nykyiset erot perustuvat, seksi määrää kaiken elämässä ja lisäksi vapaus lapsista tulla ja mennä.
Tätä kautta meille on jäämässä näissä lapsissa sellainen kouluttamaton sukupoliv, koska heitättte lapsenne ulos ovistanne heti kun täyttävät 18-vuotta, kaikki rahanne olette tuhlanneet näihin omien himojenne saamiseen. Teillä ei ole varoja koulutta lapsianne, ettekä ikävä kyllä kanna edes huolta heistä.
Mutta toivottavasti tämä moraaliton elämänne tulee maksamaan teille aikanaan, vaikkapa alentuvina eläkkeineä, sillä eiväthän nämä hylätyt ja turvattomat lapsnne pysty työelämässä teille eläkkeitä makselemaan, tarvitsevat suurentuvissa määrin terapioita ja psyatrista hoitoa hoitoa. Tällaisen perinnön te näiden uusikkojen kanssa näille lapsillenne annatte.
Ja voihan olla, että olette etsimässä edelleen eläkeikäisenä suusia suhteita, koska nämä uusiosuhteet eiv tahdo oikein koko loppuelämää kestää.
No sitten siinä onkin kiva vanhaa yksikseen istuskella ja miettiä tekojaan. Nyt tuskin seksiä enää niin tarvitse, sillä eihän se heppi enää nouse edes viagralla ja muukin keho näyttää ränsistyneen elämän seurauksena.
Tuskin lapsesikaan ovat kiinnostuneita edes käymään luonasi, sillä eihän sinulla ollut aikaa silloinkaan kun he olisivat tarvinneet sinua.
Maksun aika koitanee aikanaan moraalittomuudesta.
Ompa todella ahdasmielistä porukkaa. Perhekäsitys on jokaisen ihan omanas ja jopa kultturisidonnianen. Suomessa ajatellaan että pitää olla isä, äiti, tyttö, poika, omakotitalo, koira ja auto. Silloin on normaali perhe ja normaalit lapset ja normaali elämä. Tutkimuksia on kuitenkin tehty esim. etteivät kahden samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset ole mielisaioraita automaattisesti. Perheeseen voi kuulua isovanhenpia jne. Ei kukaan eroa toivo, mutta ei se huono suhdekaan autuaaksi ketään tee.
Yleensä on, tuhoutuu jo ennenkuin edes alkaa. Mikä on uusiperhe, se on nuoripari jolla on yhtein lapsi, se on uusperhe. Monesti käytetään toiseta kolmannesta ja neljännesta litiosta sanontaa uusiperhe, eihän se ole, se on kolmaliitto neljäs liitto.. hne...
On vaan hienoa käyttää nimitystä perhe, se antaa niin paljon anteeksi ja itsetuntoa lisää, että "hei, mä oon nyt perheellinen oy jeee " aivan väärä tapa. Perheitä ei ole kuin se yksi ensimmäinen on perhe, muut ovat yrityksiä asua yhdessä.
Minä olen ollut avioliitossa mieheni kanssa pian 10 vuotta, asumme velattomassa, ikiomassa omakotitalossa ja meillä on 3 lasta.
Ai niin, ja miehelläni on edellisestä pika-avoliitostaan 1 lapsi, joka asuu meillä, ja käy äitinsä luona joka toisena viikonloppuna, sekä omasta että äitinsä tahdosta.
Emmekö siis ole sinun mielestäsi perhe? Luuletko meidän kutsuvan perhettämme perheeksi vain siksi, että "on hienoa käyttää nimitystä perhe, se antaa niin paljon anteeksi ja itsetuntoa lisää, että hei mä oon nyt perheellinen ou jee"? Enkö tosiaan ole perheellinen, vaikka minulla on aviomies ja 3 lasta?
Olisimmeko perhe, jos miehen entisen avoliiton lasta ei olisi olemassa? Tekeekö hänen olemassaolonsa meistä vain "yrityksen asua yhdessä"? Hyvin on onnistunut yritys, 3 yhteistä lasta, talo ja molempien ensimmäinen avioliitto, pian 10. hääpäivä :)
Et sinä olen lapsen perhettä eikä lapsi sinun. Lapsella on oma äiti joka on hänen perhettä, et sinä voi omia toisten lapsia itsellesi.Mies ja lapsi ovat perhettä, sinä et kuulu siihen. Lapsetn äiti kuuluu heidän perheeseen. He ovat perhe, he ovat lapsen oikeaitä vanhempia.
Vaikka kuinka haluisit sivuuttaa lapsen äidin myös lapsen mielestä, tosiasiaa se ei muuta.
Kyllähän sinä voisin kuvitella olevasi vaikka ruosin prinsessa, mutta se ei oo totta, vain kuvitelmaa.
Täytyi kyllä oikein hieraista silmiä ja lukea tämä vastauksesi pariinkin otteeseen...
Eli väitätkö sinä nyt kirkkain silmin, että mieheni, hänen lapsensa ja lapsensa äiti ovat edelleen perhe, 13 vuotta heidän avoeronsa jälkeen? Sen jälkeen, kun lapsen äiti petti miestään, ja lopulta jätti tämän ja lapsensa kuin nallin kalliolle ja lähti vieraan miehen matkaan maailmalle "etsimään itseään ja elämänsä suuntaa"? Vaikka mieheni ja hänen entisensä ovat lapsen oikeita, biologisia vanhempia, se ei tee heistä perhettä. Lapsi kuuluu toki isänsä perheeseen ja äitinsä perheeseen, mutta isä ja äiti eivät enää toistensa perheeseen. Avo- tai avioero on katsos sellainen, että miehen ja naisen tiet eroavat, he lakkaavat olemasta toistensa perhettä, mutta suhde lapsiin säilyy ennallaan.
Miehen lapsen äiti ei pariin vuoteen eron jälkeen ollut edes kiinnostunut lapsestaan. Suostui tapaamaan tätä palattuaan takaisin suomeen retkiltään, mutta vain etävanhempana, muuhun hänellä ei kuulemma ollut aikaa. Eipä lapsi enää äitiään oikein tuntenutkaan, mutta hienoa, että äiti palasi hänen elämäänsä ja on läsnä edes sen joka toisen viikonlopun. Tosin viime tapaamiskerran hän joutui "pakottavista syistä" jättämään väliin, eli ei ole nähnyt nyt lasta useampaan viikkoon, uudeksi vuodeksi meinasi kuulemma keksiä jotain, jos ehtii...Minä ja mieheni tuemme lapsen ja äidin suhdetta 100%, äiti on lapselle tärkeä, tottakai, ja harvatkin hetket yhdessä ovat tärkeitä. Olisi vain hienoa jos niitä hetkiä olisi enemmänkin.
Mistä sait sellaisen käsityksen, että haluan sivuuttaa lapsen äidin, myös lapsen mielestä? Sinä vedit sen ihan jostain omasta hatustasi. Ainoa fakta mitä lapsesta kerroin, oli se, että hän asuu meillä ja tapaa äitiään joka toinen viikonloppu. Se ei ole minusta johtuvaa, vaan ihan lapsen äidin oma päätös. Lapsi on perheemme jäsen, sanoit sinä siihen mitä tahansa. Vaikka äitinsä häntä ei ole aina halunnut eikä ole aina ollut läsnä, me mieheni kanssa olemme ja tarjoamme hänelle pysyvän kodin. Hänellä on oma huoneensa, sisarusten huoneiden vieressä, ja hän on aina saanut tuntea olevansa tervetullut. Kuten jo aiemmin mainitsin, tuemme täysillä hänen ja äitinsä suhdetta. Juttelemme hänelle äidistä, kuuntelemme kun hän kertoo tapaamisistaan, lapsen äiti on lapsen perheenjäsen myös, ja hänellä on äitiinsä oikeus.
Millä tavoin minä yritän "omia toisten lapsia itselleni"? Perustele väitteesi, kiitos. Jos minä olen avosylin ottanut mieheni lapsen vastaan elämääni, ei tarkoita sitä, että haluaisin omia hänet. En todellakaan. Hän on minulle rakas, mutta en ole hänen äitinsä. Minulla on 3 omaa lasta, heille olen äiti. Olen lapselle isän vaimo, sisarusten äiti, perheenjäsen, turvallinen aikuinen, joka isänsä ja äitinsä rinnalla pitää hänestä huolen. Lapsen äidillä ei ole koskaan ollut mitään minua vastaan, eikä minulla mitään häntä vastaan. Omasta tahdostaan äiti viettää lapsensa kanssa vähemmän aikaa kuin minä, eli hän luottaa minuun ja kokee minun ns. "kuuluvan kalustoon".
Anteeksi, mutta minun oli pakko näyttää vastaustasi myös miehelleni, joka kirjaimellisesti meni niin hämilleen ettei saanut sanaa suustaan. Sanoi sitten, että hänen perheeseensä kuuluvat hänen vaimonsa, eli minä, ja hänen kaikki 4 lastaan. Ja että minä ja mieheni kuulumme molemmat kaikkien lasten perheeseen, + miehen lapsen perheeseen kuuluu vielä hänen äitinsä.
Kyllähän minä voin kuvitella olevani vaikka "ruosin prinsessa", mutta ei minulla ole siihen tarvetta. Eikä minulla ole koskaan ollut vaikeuksia erottaa tosiasioita kuvitelmasta. Mutta paha se on mennä kenenkään ulkopuolisen tekemään kovin syväluotaavia analyysejä jostain toisesta ihmisestä ja tämän elämästä, muutaman hassun kappaleen perusteella. Ja tiedätkö mitä? Me olemme edelleen perhe, ihan tavallinen, onnellinen lapsiperhe, johon kuuluvat kaikki meidän kattomme alla asuvat rakkaat, sanoitpa sinä siihen mitä tahansa. Ja sekös sinua vasta kismittääkin, eiköstä vain? :)
Ei ole päätä ei häntää tuossa sinun ajatuksen juoksussa, vaan on kuin juosten kustu, myönnä totuus.
"Mies ja lapsi ovat perhettä, sinä et kuulu siihen. Lapsetn äiti kuuluu heidän perheeseen. He ovat perhe, he ovat lapsen oikeaitä vanhempia."
Mutta kirjoittajallahan on 3 yhteistä lasta miehensä kanssa. Hänkö ja hänen kanssaan tehdyt yhteiset lapsetko eivät siis kuulu miehen perheeseen, mutta tämä aiemman liiton lapsi ja ex-nainen kuuluvat?? Ihan yhtälailla kirjoittajakin on hänen lastensa äiti, jopa useamman lapsen kuin eksä, ja ihan yhtälailla mies on hänenkin kanssaan lastensa oikeita vanhempia!! Sorry mutta sun jutuilla ei ole päätä eikä häntää...
idiootti ämmä, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa ja ymmärryksessä on vikaa ja paljon.
Ihan asiallinen ja fiksu ihminen vaikuttaa olevan.
Menikö sinulla sormi suuhun, etkö enää keksikään mitään vasta-argumettia?
Et taida keksiä, sen tietää siitä, ettet enää kommentoi enää itse asiaa, vaan alat syyttää kirjoittaa valehtelijaksi tai takerrut mitättömiin seikkoihin. Paha sulla on enää tähänkään mennä mitään niitä mantrojasi jauhamaan, teet vaan ittes entistäkin naurunalaisemmaks.
se johtuu siitä, että hänellä on mielenterveysongelmia, jotka ex-miehen naikkoset aiheuttivat.
Sama asia pisti silmään mullekkin...ei tässä vaan meinaa millään pysyä kärryillä näissä lissun jutuissa, kovasti joutuu töitä tekemään että hänen aivoituksistaan saisi selvää. tavallaan säälinkin häntä. hänellä täytyy olla kovin paha olla, kun on jo niin kauan ja monta vuotta jaksanut jauhaa exästään ja tämän vaimosta. ei tuollaisen pakkomielteen kanssa varmaankaan ole kovin helppoa elää...tekisi vaan konkreettisesti asialle jotain ja hakisi itselleen apua.
Minullepa on mies sanonut kahden kesken, että minä ja lapsemme olemme hänen oikea, todellinen perheensä, ja naikkoset pelkkää hupia! Mies teetti myös vasektomia heti eromme jälkeen, joten ei ole riskiä uusista vauvoista ;). Jos uusi naikkonen tulee raskaaksi, mies tietää heti tämän pettäneen.
Meillä ei kyllä tuommoinen järjestely tulisi kuuloonkaan, eikä ole tullut. Olisi todella häpee juttu, jos niin olisi.
Olisi kauhee tietää, että joku täysin vieras ihminen puhuu mun lapsille tai haukkuu heitä. Onneksi eivät ole joutuneet.
Niin meille ei tulla haukkumaan vieraat naikkoset se olisi kauheta, häpeisin oneksi ei ole tulleet haukumaan meitä kun pisti nstopin meille ei tulla.
Joo, mutta kaikist hirveintä jos uudella naikkosella lapsia (kuten usein on, kukapa eroiskän huolisi muu kuin eroäiskä), usein vieläpä monen eri miehen kanssa. Siinähän ollaan kuin mustalaisleiri konsanaan! Tunkevat asumaan omien lastenne kanssa, tuntematon lauma muukalaisia. Siellä voi olla ties mitä teini-ikäisiä poikia, jotka tupataan asumaan ja käyttämään mm. samaa kylpyhuonetta kuin omat teinitytöt. Hirveetä hirveetä. Aivan karseita. Mutta meille ei tulla!!!!!! Ovet ja ikkunat pysyy kiini muukalsilta
niin tytöillä ja pojilla pitää ola omat kylpyhuoneet ei samaa voivat vaikka saada tauteja toistaa, ilis se hirveetä Meille se ei käy ja meille ei tosiaanka tulla.