Tekis mieli jatkuvasti hakeutua sun lähelle pyörimään. Sitten kun oon siinä, niin se on hel*etin vaikeeta. Haluu vaan hoitaa jutut nopeesti ja juosta piiloon. Sitten piilosta taas mietin, että pääsispä lähelle. Tai mites ne meidän "keskustelut"? En saa enää sun seurassa mitään järkevää suustani. Silti hymyilyttää ja tuntuu hyvältä kun ajattelen sua, kutkuttaa, kutittaa.. Haluun halin! Kuinka pahasti sekoisin siitä? Onko tää ollut mussa koko ajan ja nyt vasta oon uskaltanu päästää sen pintaan? Vai teitkö sä jotain että musta tuli tällainen nyt? Kesällä oli kaikki vielä niin helppoa..
Ylikypsä ja valmis poimittavaksi.
vadelmapuolukkakiivi
4150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullakin on samat tunnelmat menossa..
Kesällä kaikki oli toki paljon helpompaa, mullekkin. Kerro jotain näistä "keskusteluista", onko ne ollu pitemmän puoleisia vai voiko niitä sinänsä keskusteluiksi sanoakkaan?
En ole aloittaja, mutta pystyn hyvin samaistumaan häneen.
Meillä ainakaan "keskustelut" eivät ole olleet keskusteluita lainkaan, kunhan ollaan yritetty jostain saada juttua aikaiseksi, sen verran mitä siinä tilanteessa nyt pystyy...
siis hän on yrittänyt,en minä.