taitaa tulla pirunmoinen joulu
mies on jo 30 v
mies on jo 30 v
psyyken lääkeet lopettanut poika tulossa jouluksi kotiin
pappa k
19215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
On vain kestettävä....
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11082862
H.
Miksi hän on lopettanut lääkkeet tai niiden ottamisen?
Kuulemma hänen luovuutensa turtuu lääkkeistä.
Luvassa on valvottuja öitä ja perhehelevettiä.
Tuda..tuoda.. oletko pakoitettu ottamaan jouluvieraasi vastaan vai voitko kieltäytyä?
Eihän sitä hankeenkaan omaa poikaa.
Et siis jaksa ymmärtää, että tämä poika voi olla yksinäinen ja kaivata läheisten seuraa. Kuka vanhempi kieltäisi lasta tulemasta jouluksi kotiin. Psyykesairaalle tekee hyvää muiden seura ja perheen läsnäolo. Mikäli henkinen pahoinvointi yllättää, myös jouluna saa apua. Psyyken sairaus on sairaus muiden joukossa. Keskustele isä poikasi kanssa, häntä kuunnellen.
"Et siis jaksa ymmärtää, että tämä poika voi olla yksinäinen ja kaivata läheisten seuraa. Kuka vanhempi kieltäisi lasta tulemasta jouluksi kotiin."
Nämä lauseet siis korpikirjailijalle. Isälle ja pojalle siunausta. Rukoilen puolestanne.
En tiijä tilannettasi, mutta iltalehtiä lukeneena ottaisin tuon varoituksesi todesta.
Lääkityksen yhtäkkinen lopettaminen ei aina ole hyväksi asianomaisille.
Jumalan siunausta sinullekin.
Älä pistä minun kirjoittamakseni omia empatian ylipullistamia ajatuksiasi.
Pappahan kirjoitti "Luvassa on valvottuja öitä ja perhehelevettiä."
Surunsa kullakin, itsekin itken rakkaan ystävän takia.
Voimia teille toivotan, vaimolle ja sulle.
Olen tässä viime aikoina, vuosina, miettinyt paljon sitä lojaalisuutta mitä tunnemme toisiamme kohtaan. Kuinka vääristynyt se saattaa olla aika ajoin.
Teette hienosti kun autatte poikaanne ja annatte hänelle jouluna itsestänne. Mikään pakko se ei minusta ole, niin kuin Korppis jo kirjoiti. Minusta teillä on täysi oikeus pyytää, että hän sen aikaa kunnioittaa teitä ja käyttää lääkkeitä sen aikaa kun on teidän luona. Siirtäköön lääkekokeilunsa muutamalla päivällä. Se ratkaisuhan on loppujen lopuksi myös poikanne edun mukaista, koska jostain syystähän ne lääkkeet on hänelle annettu. Samoin teillä on oikeus kutsua ambulanssi paikalle jos hän sittenkin päättää lopettaa lääkityksen ja alkaa häiriköimään. Soitto terveyskeskukseen ja selvitys tilanteesta riittää.
Tiedän, se kuulostaa kovalta. Mutta jos hänellä olisi hoidettava syöpä, ja tulisi teille sairastamaan, kumpi olisi oikein, että te hyväksyisitte että hän hakee teiltä hoitoa mielummin kuin lääkäriltä? Samaa koskee sairauskohtausta. Ei muuta kuin ulkopuolinen apu joka on koulutettu hoitamaan. Henkinen sairaus ei paljonkaan eroa fyysisestä, kuin että potilas harvemmin itte tajuaa olevansa sairas ja tarvitsevansa apua. Joskus käy niin että pitää ohjat omiin käsiin ja tehtävä heidän puolestaan niin kuin on oikein. Vaikka se menisikin potilaan tahtoa vastaan.
Minä olen taas aloittanut psyykenlääkkeen syönnin paremmin kestääkseni jatkuvan viranomaiskiusaamisen ja -rikollisuuden. Eikä minulle ole tulossa jouluksi ketään enkä mene itsekään mihinkään.
Sanoisin aloitusta huonoasenteiseksi ja -enteiseksi. Joten Joulustasi, ja poikasi Joulusta myös, tulee juuri sellainen, kuin millaiseksi sinä sen jo edeltä käsin maalaat.
Viisas vaihtaa asenteen ja odottaa läheisintä omaistaan luokseen hyvällä mielellä, rakkauden ja välittämisen ilmapiirissä, jolloin myös Joulusta tulee samanlainen.
Ja liekö alku edes totta? Minä en usko.
Tietääkseni suomessa psyykenlääkkeitä syö todella suuri joukko ihmisiä. Joskus lopettavat jos pärjäävät ilman, jos ei, aloittavat uudelleen.
Elämässä voi olla niin paljon vastoinkäymisiä että pitää jotenkin yrittää lieventää.
lähetän lämpimiä ajatuksia alottajalle, rukoilen puolestanne jaksamista, ja oikeaa mieltää teille kaikille, kaikki kääntyy vielä parhain päin,
psyykkinen sairaus nuorella saattaa olla niin vaikea, ettei vanhempien tieto, taito, eikä auttamisenhalu riitä,
siinä vanhemmat tuntee ittensä hyvin avuttomaksi,
vaikka sanoisi, halaisi, tekisi vaikka mitä, voi olla ettei nuorelle passaa yhtikäsmikään,
vaikka olis hiljaa ja kuuntelis, sekään ei riitäisi,
siis tilanne saattaa tulla ylivoimaisen vaikeaksi, kun tietää jo etukäteen kaiken tuon,
kaikestahuolimatta, jos poika on itse avoimin mielin ja toiveekkaana tulossa kotiin, ottaisin hänet avosylin vastaan, antaisin ajan kulua, ajattelisin vain rakkaudella häntä ja toivoisin että poika kestää todellisen elämän sellaisenaan kuin se tulee häntä vastaan,
ammattiauttajista on paras apu, vaikeakin psyykkinen häiriö paranee ajakuluttua ammattiauttajien avustuksella, siitä olen varma,
yksin vanhemmat ei pärjää, mutta apua jos on saatavana kaikki muutuu hyväksi vielä,,
Taas nuoret täällä.
Kysymys mitkä ovat suvun asiat tässä asiassa, tai miksi?
Järki käteen myös kaikille. Lapsi on jokaiselle tärkein elämässä, eikö niin....
Onnea matkaan järjellä.
taitaa olla sukuvika toi psyykkinen sairaus,niitäkin on monenlaisia.
ihmettelen moista kommenttia omasta lapsestasi
Hyvää Joulua sinulle ja pojallesi.