johonkin myrskyluotoon tuulen ja myrskyn raiskattavaksi? Talotkin siellä homehtuvat ja mätänevät, kun vesi ja kosteus pursuaa hatarista nurkista sisään!
Sisämaassa on turvallisinta!
Sisämaassa on turvallisinta!
Kuka ihminen haluaa muuttaa
kyllä näin on
31166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Yöhuuhkaja joskus halusi, mutta tässä myrskyssäkin nöpöttää kiltisti _kerrostalobunkkerissaan_ syöden korvapuusteja ja lämmintä maittilaa.
Johtuu tarkalleen siitä, että ensi yö on vielä työtä. Olin just jutussa kaverin kanssa ja tuloksena taitaa olla että häippäsen tästä ensi viikolla taas merelle nauttimaan raikkaasta merituulesta (yli 20 m/s tänäänkin)...
Enkä syönyt mitään korvapuusteja yms vaan tällä hetkellä menee teen kanssa itse tehtyjä pipareita (malli joulu-)...
Tähtäätkö pöllöjä kiikarilla?
Ei taida olla siellä kuin paikallinen huuhkajapari, ja se istuu naapurisaarella kauniina iltana tykin putkella huhuilemassa. Voi olla että jos sitä tähtää, se tähtää myös...
Minäkään en ole saarilla viihtyvä. Joku kokee sellaisen elämäntyylin suureksi vapaudeksi, minä koen juuri päinvastoin. Enkä koskaan ole asunut missään, missä on riippuvainen veneestä. Mutta olenkin kasvanut sellaisessa maamme kolkassa, missä vesistöjä ei juuri ole.
Vesi tahtoo olla upottavaa...
Joo, eiks ookki kiva kun löytyy jokaiselle se missä on hyvä olla.
Jokohan sitä ens kesänä pääsis käymään siellä Myrskyluodossa.
Täytynee alkaa tehdä listaa niistä toteutumattomista unelmista kun niitä näköjään vieläkin on :)
Huuhkis halusi vain kiusata palstan naisia. Ei hän oikeasti mihinkään luodolle muuta! Nälkähän siellä tulee!;(
Jaa jaa. Voin kyllä kuvitella hyvinkin "Huuhkiksen" nauttivan luotoelämästä. Ja mikä nälkä nyt meren keskellä tulee, ei ainakaan tulis minulle. Talvikalastuskin on tuttua ja kesällä vielä helpompaa. Toisekseen pääseehän sieltäkin rannikolle käymään.
Laivatkin kaatuilee. Miten sitten pienet optimistijollat..
Pitää olla optimisti.
Joo joo... Tuo yhteysalus, joka kulkee tuonne saareen mihin ajattelin mennä, on ollut aiemmin Pohjois-Atlantin liikenteessä Islannin vesillä joten on tottunut hiukan kovempaan aallokkoon kuin tässä paikallisessa ankkalammessa.
...eikä ruoka lopu kun saaressa on kauppa ja voi käydä syömässä lisää paikallisen majoituslaitoksen ravintelissa jos ei itse viitsi ruokaa laittaa (tai jos on kovin perso alkoholipitoisen juotavan perään)...
Enkä ymmärrä ketä miun oleskeluni yhtään missään voisi kiusata. En usko että kukaan kiinnittää mitään huomiota liikkeisiini täällä tai muuallakaan...
Miten niin turvallista, - täällä kaatuu puut talojen päälle..yleensä luodoilta ne on jo kaadettu aikapäivää, tai ne on niin tuulen pieksämiä ettei niihin mikään pysty..
Muuttasin justiisa saareenkin, jos siellä olisi talo ja tarvittavat tavarat..pidän myrskyistä.., ja sen tähden kai tuntureistakin kun siellä tuulee..
Sovitaanko, palstan akat, että pidetään huuhkaja turvallisesti maissa - vaikka väkisin!
Yliarvioi raukka omat voimavaransa;(
Minä haluan, olen oikein myrskyluodon maija, rakastan merta ja myrskyä.
Olen viettänyt ison osan elämästäni haistellen merituulta, löytyisi vaan janne joka veisi minut saarelleen...
Kyllä minä ihan ihmiseksi itseni luen, muttei minussa ole piirun vertaa Myrskyluodon Maijaa.
Sydämestä kouraisee olla aavan merenselän rannalla, olen kai siis enimmäkseen sisämaamman paikan asukas.
En tykkää joutua saarroksiin myrskyn ja mylväyksen takia, olla sidottuna paattiin.
Ehkä jos olisi oma helikopteri, no tuskin korttia enää tässä iässä siihen saisi.
Tuskin sitä saa joulukortilla lennättää?
Kaipa, ehkä joskus nuorempana ja hurjempana olisi voinut asiaa ajatella, nyt ei kiinnosta, vaikka kuinka ihanaa kuvausta onkin saaristosta, varsinkin kesällä, auringon paisteella.
.
Ajelinpa juuri äsken siellä saaristossa käymässä. Kaupungin läpi ei päässyt muutoin kun kiertoteitä.
200 metrin matka moottoriliikennetiellä vei puoli tuntia. Onneksi oli sentään tuttu kujanne mistä puikkasin toiselle reitille, joka oli hieman vähemmän tukossa.
50 kilsan matka vei kaksi ja puoli tuntia.
Pöllyävää lunta oli maailma täynnä. Näkyvyys, sumuvalot päällä, noi 5 metriä.
Perille päästyäni oli kun olisi tullut taivaaseen.
Korkeat vuoristomaiset kalliot suojasivat Kutuluotoa. Vene oli lähes tyynessä vedessä, tosin puolisen metriä lunta hytin edessä.
Kinokset pihamaalla olivat paikoin lähes metriset nietokset.
Siellä siis kaikki hyvin. Takaisin tullessa piti parikin kertaa pysähtyä, koska olivat hinaamassa ojaan suistuneita autoja tielle.
Pari peräänajoa ja useita ulosajoja oli silläkin matkalla.
Nyt täällä kaupunkiasunnolla, parvekkeelta ulos katsellessa kaipaankin taas sinne saaristoon.
Oli pakko tulla pois, vaikka ei olisi haluttanutkaan, koska huomenna on tärkeä perhejuhla toisella suunnalla saaristossa.
Ihminen, joka on meren äärellä elänyt, joutuessaan pois sen vaikutuksesta (meren tuoksuista, äänistä ja väreistä) sairastuu, ennemmin tai myöhemmin.
Itsekin kokeili asumista lapissa. Ei oikein luonannut. Koti-ikävä kiusasi koko ajan. Ei voita Lapin Nieriät Rymättylän tai Velkuan Silakoita tai haukisaaliita.
Oliskohan tuo niin, jotta siellä hyvä missä on tottunut asumaan ja elämään.
Kuivan maan asukki pelkää merta, kenties.
Samaa olen mieltä kanssasi Tase pappa.
En voisi enää nähdä itseäni muualla kun meren lähellä.
Keskisuomessa ja vieläpä ison järven läheisyydessäkin kaipasin koko ajan merta.
Kaipasin tuulta ja meren tuoksua.
Joskus ihmiset avioliiton tai muun rakkauden takia joutuvat lähtemään paikasta joka on itselle rakas, paikkaan jossa ei tunne elävänsä. Se on surullista ja mietinkin kuinka näivettävää sellainen elämä voi olla.
Mutta monestihan kaikkea ei voi saada, joutuu tekemään komrpmisseja tai sitten luopuu jostain.
Itse olen onnellinen kun aamuisin katson tuonne merelle ja nyt tuo myräkkäkin on tuolla ulkona ihanaa. Iltakahvin keittoon nyt ja nauttimaan.
Osaakos se paappa ajaa autoa?
Äitini oli kotoisin suurten sisävesien ääreltä ja avioitui paikkaan, missä oli vain pieni savipohjainen puronen. Hän kaipasi noita vesiä. Itse olen suurimman osan elämästäni asunut melko suuren joen rannalla ja ehkä koen jokimaisemat omimmikseni. Olen kyllä ajoittain saanut nauttia kirkasvetinen järven rannalla asumisesta.
Tulisilla, olen kai poikkeava ihminen, kun osaan elää missä tahansa, ja olen elänytkin.
Järven rannalla, kuivalla maalla missä ei järveä näy, maalla ja kaupungissa.
Viihtyisin takuulla myös meren rannalla, mikäli sinne muuttaisin.
En usko, että näivettyisin missään, eikä lähteminen olisi lainkaan surullista.
Enkä koskaan ole kaivannut muualle, sopeudun sinne missä kulloinkin olen. Olen valmis muuttamaan milloin tahansa, jos niin olisi käydäkseen.
Tunnen itseni vapaaksi, vaikka pisimmät juureni ovatkin Saimaan rannoille juurtuneet.
Eilen nautin myräkästä lammen rannoilla ja tänään katson
lumista maalaismaisemaa.
Ollaan me sun kanssa aika erilaisia ja ehkä niin on hyvä.. :)
Niin pelkää juu. Hyvä, että uskallan laivalla nukahtaa:) Taustalla on liki hukkuminen pienenä.
Tuulesta en pidä. On vilu ja hampaat vihloo. Ikäihanuuksia.
Koira meilläkin nauttii lumesta. Naama on hymyssä ja kieriskelee lumessa. Kuono lumessa haistelee ja maistelee kaikki jäljet.
Kaunista nyt on, kun jouluvalotkin on jo sytytetty.
Muuttaa voisin vielä kerran hiukan uudempaan ja taloon. Itsellisyys on mulla arvo. Rivitalossa on porukkapäätökset kaikesta. Kyllä tässäkin olla voi, mutta...
Kotkan uusi Kauppahalli on nyt tarkistettu.
Täytyy sanoa etten vielä oikein sisään päässyt, vaikka sisällä kävinkin.
Liikaa oli ihmisiä, tuupittiin toisiamme.
Täytynee tehdä uusi kierros viikolla ehkä silloin on rauhallisempaa.
Mutta kuten sanottu, onneksi olemme erilaisia. Itsenilaisten kanssa tulis elämä tylsäksi.
Mutta issekseen itseni kanssa pärjään :))
Pitihän sitä eilenkin lenkillä käydä ja kokea miten tuuli tuivertaa ja lumi pöllyää. Lunta vaan on vielä kovin vähän, mutta lentäähän sekin tuulen mukana.
En ole koskaan asunut saaristossa enkä edes mökkeillyt sellaisessa. Olen asunut joen rannalla, sisämaassa suurten tukkimetsien äärellä jossa joku pieni järvi tai lampi ja nyt kaupungissa avomeren äärellä.
Kyllä huomaa ilmastonmuutoksen vaikutukset esim omakotitalojen puupinnoissa sisämaassa sekä myös täällä merenäärellä myös kerrostalojen ulkoseinissä ja terassien rakennelmissa.
Levää ja jopa sientä kasvaa yhä nopeammin rakennelmiin. Onko nykyajan rakennusmateriaalit niin huonoja vaan mistä se johtuu?
Maaleissa ei ole enää lyijyä. Siksi homehtuvat. Mitä sekin päätös auttaa? Enemmän vaan kulutetaan maaleja, ehkä kyse olikin bisneksen parantamisesta, eikä suojelusta.
Sain lapsena koko kesän kestävän pahan allergian kun kotitaloamme maalattiin kevätaikaan lyijyvalkoisella. Vasta lumen tultua maahan allergia lähti. Terveyshaitat ovat hyvä peruste lyijyn käytön kieltämiseen maaleissa.
"kokemusta on"
Viisi miljoonaa muuta ei ole kärsinyt, sekö on syy aina kieltää kaikki?
H.
Todennäköisesti on muitakin vastaavaia kokemuksia, koska lyijymaaleista on luovuttu. Minun vuoksi niitä ei ole kielletty. Itselläni ei ole todettu myöhemmin mitään allergioita, eli poikkeuksellisen yliherkästä koehenkilöstä ei ole kyse.
Rokokooaikana valkaistiin ihoa lyijyvalkoisella, ja lääkärit huomasivat sen vaikutukset. Jotkut menneiden aikojen kuvataiteilijat imeskelivät maalipensseleitään, ja sen arvellaan olleen syynä joidenkin sekopäisyyteen. Kuka tietää, oliko lyijy syynä.
Jokatapauksessa lyijy on pieninäkin määrinä myrkyllistä ja just sen vuoksi se estää pieneliöiden kasvua. Kannatan ehdottomasti lyijymaalien käyttöönottoa lestadiolaisalueilla ja citykanien valtaamilla alueilla.
en haluaisi asua saaressa, en edes mökkiä pitäs siellä, vaikka olen lapsena asunut järven rannalla ja ollut paljon veneessä, myös jäällä liikuttiin paljon, oliskohan ikä tehnyt tehtävänsä..
Moni asuu juuri nyt niin, järkeä "apinat".