Moi
Mulla on ehkä maailman noloin ongelma, mutta onneksi on olemassa netti, jossa asiaa voi purkaa anonyymisti. Muutamia keskusteluja luettuani oon todennut, etten vissiin ole ainoa, jolla on tämänkaltaisia ongelmia.
Mulle on syystä tai toisesta kehittynyt jonkinmoinen ulostamisen pelko tilanteissa, jolloin joku liian vieras ihminen on mun kotona tai mä olen vieraiden luona. Lapsuudenkodissani mulla ei ollut mitään ongelmaa, vaikka kotonani asui vanhemmat sekä kaksi sisarusta. Muistelen että teini-iästä lähtien mulle on tullut tällaista ongelmaa.. Oon miettinyt pitkään, mistä ihmeestä tämä pelko muodostui, oon muistellut tilanteita joissa mua olis vaikka estetty käymästä vessassa tai joku olis tullut paukuttaa ovea, mutta kun en muista moisia tapahtumia. Seurustelin jokin aika sitten erään miehen kanssa ja muutin hänen luokse asumaankin. Mua pelotti jäätävästi et miten tämmöinen homma ”hoidetaan” hänen kanssaan, koska en koskaan uskaltanut kertoa hänelle mun vaivasta eikä kumpikaan tyyliin pystynyt päästää ilmojakaan ulos toisen läsnä ollessa. No, asia hoitui siten että kävin vessassa hänen nukkuessaan tai poissa ollessaan. Nyt ollaan tosin jo erottu. POINTTI mun tarinassa on kuitenkin se, että pelkoni häiritsee mun elämää melko paljon.. Välillä mietin, että miten koskaan pystyn olemaan parisuhteessa, jossa mun pitäis esim asua pienessä kaksiossa tai yksiössä miehen kanssa enkä edelleenkään uskaltais käydä kaakelilla. Tämä vaivaa myös kun ajattelen pitkiä matkoja, joita haluaisin tehdä. Oon miettinyt esim jotain ryhmämatkaa Kiinaan, mutten voisi harkitakaan asuvani jonkun total strangerin kanssa kahden hengen huoneessa, kun en varmaan uskaltais käyttää vessaa hänen läsnä ollessaan. Kyse ei ole siis ollenkaan mistään ummetuksesta tms, koska yksin ollessani käyn kakkosella joka aamu ja tavara on normaalia. Ongelma on enemmänkin psykologinen.. Mun suoli vaan jännittyy niin paljon että vaikka tavaraa olisi tulossa, en vaan pysty ulostamaan. En myöskään pysty ulostamaan jos mulla on tunne siitä, että joku odottaa mua tai jonkun muun tarvitsee käyttää vessaa nopeasti. Kai mua vaivaa siinä se, että pitäisi olla nopea ja mun suoli sitten ei suostu toimimaan siinä ”kiireessä”. Siksipä annan mieluummin sen toisen mennä ensin vessaan, jotta mä voin sitten käydä vessassa rauhassa.
Kysynkin nyt, onko joku kokenut vastaavaa ja oikeasti tehnyt asialle jotain? Meinaan ottanut asiansa esille esimerkiksi terapiassa tai jossain muualla? Onko tämä sellainen asia, josta voisi jossain puhua ja jotenkin kehittää/harjoitella? En tunnu löytävän netistä mitään vinkkejä. Tiedän että terve järki auttaa pitkälle ja asiaan kannattaa varmaan yrittää suhtautua suht luontevasti, onhan kyseessä maailman luontaisin asia. Mut tiedän myös että itseni lisäksi moni muu kamppailee vastaavanlaisten ”outojen” pelkojen kanssa ja ne tuntuu siitä kyseisestä henkilöstä oikeesti yhtä pelottavilta kuin jollakin vaikka joku maailmanlopun pelko johon uskoo ihan 100 prosenttisesti. Siksipä semmoiset ”no hitto mieti äijiä armeijassakin, siellä istutaan rivissä kaakelilla eikä siellä jouda mitään jännittelemään”- kommentit eivät asiaa auta kiitos vain kovasti.
PS. Kärsin myös tällä hetkellä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä sekä siitä johtuvasta masennuksesta. Oon ruennut miettii, voisko tämä asia jollain tavalla liittyä ahdistuneisuushäiriöön. Ainakin järkiperäisesti tiedän että olen asiasta liian ahdistunut suhteessa asian todelliseen ”vakavuuteen”.. Ainakin tämä teksti syntyy nyt ahdistuksen tuloksena, joten asioilla voi olla jokin yhteys. Kiitos jo etukäteen rakentavasta ja auttavasta palautteesta!
Mulla on ehkä maailman noloin ongelma, mutta onneksi on olemassa netti, jossa asiaa voi purkaa anonyymisti. Muutamia keskusteluja luettuani oon todennut, etten vissiin ole ainoa, jolla on tämänkaltaisia ongelmia.
Mulle on syystä tai toisesta kehittynyt jonkinmoinen ulostamisen pelko tilanteissa, jolloin joku liian vieras ihminen on mun kotona tai mä olen vieraiden luona. Lapsuudenkodissani mulla ei ollut mitään ongelmaa, vaikka kotonani asui vanhemmat sekä kaksi sisarusta. Muistelen että teini-iästä lähtien mulle on tullut tällaista ongelmaa.. Oon miettinyt pitkään, mistä ihmeestä tämä pelko muodostui, oon muistellut tilanteita joissa mua olis vaikka estetty käymästä vessassa tai joku olis tullut paukuttaa ovea, mutta kun en muista moisia tapahtumia. Seurustelin jokin aika sitten erään miehen kanssa ja muutin hänen luokse asumaankin. Mua pelotti jäätävästi et miten tämmöinen homma ”hoidetaan” hänen kanssaan, koska en koskaan uskaltanut kertoa hänelle mun vaivasta eikä kumpikaan tyyliin pystynyt päästää ilmojakaan ulos toisen läsnä ollessa. No, asia hoitui siten että kävin vessassa hänen nukkuessaan tai poissa ollessaan. Nyt ollaan tosin jo erottu. POINTTI mun tarinassa on kuitenkin se, että pelkoni häiritsee mun elämää melko paljon.. Välillä mietin, että miten koskaan pystyn olemaan parisuhteessa, jossa mun pitäis esim asua pienessä kaksiossa tai yksiössä miehen kanssa enkä edelleenkään uskaltais käydä kaakelilla. Tämä vaivaa myös kun ajattelen pitkiä matkoja, joita haluaisin tehdä. Oon miettinyt esim jotain ryhmämatkaa Kiinaan, mutten voisi harkitakaan asuvani jonkun total strangerin kanssa kahden hengen huoneessa, kun en varmaan uskaltais käyttää vessaa hänen läsnä ollessaan. Kyse ei ole siis ollenkaan mistään ummetuksesta tms, koska yksin ollessani käyn kakkosella joka aamu ja tavara on normaalia. Ongelma on enemmänkin psykologinen.. Mun suoli vaan jännittyy niin paljon että vaikka tavaraa olisi tulossa, en vaan pysty ulostamaan. En myöskään pysty ulostamaan jos mulla on tunne siitä, että joku odottaa mua tai jonkun muun tarvitsee käyttää vessaa nopeasti. Kai mua vaivaa siinä se, että pitäisi olla nopea ja mun suoli sitten ei suostu toimimaan siinä ”kiireessä”. Siksipä annan mieluummin sen toisen mennä ensin vessaan, jotta mä voin sitten käydä vessassa rauhassa.
Kysynkin nyt, onko joku kokenut vastaavaa ja oikeasti tehnyt asialle jotain? Meinaan ottanut asiansa esille esimerkiksi terapiassa tai jossain muualla? Onko tämä sellainen asia, josta voisi jossain puhua ja jotenkin kehittää/harjoitella? En tunnu löytävän netistä mitään vinkkejä. Tiedän että terve järki auttaa pitkälle ja asiaan kannattaa varmaan yrittää suhtautua suht luontevasti, onhan kyseessä maailman luontaisin asia. Mut tiedän myös että itseni lisäksi moni muu kamppailee vastaavanlaisten ”outojen” pelkojen kanssa ja ne tuntuu siitä kyseisestä henkilöstä oikeesti yhtä pelottavilta kuin jollakin vaikka joku maailmanlopun pelko johon uskoo ihan 100 prosenttisesti. Siksipä semmoiset ”no hitto mieti äijiä armeijassakin, siellä istutaan rivissä kaakelilla eikä siellä jouda mitään jännittelemään”- kommentit eivät asiaa auta kiitos vain kovasti.
PS. Kärsin myös tällä hetkellä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä sekä siitä johtuvasta masennuksesta. Oon ruennut miettii, voisko tämä asia jollain tavalla liittyä ahdistuneisuushäiriöön. Ainakin järkiperäisesti tiedän että olen asiasta liian ahdistunut suhteessa asian todelliseen ”vakavuuteen”.. Ainakin tämä teksti syntyy nyt ahdistuksen tuloksena, joten asioilla voi olla jokin yhteys. Kiitos jo etukäteen rakentavasta ja auttavasta palautteesta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla sama ongelma. Himassa käyn kakalla vasta kun kaikki muut on menneet nukkumaan tai eivät ole kotona. Kusemisen kanssa on sama juttu, jos olen jo kusenut osan mutta kuulen jonkun häiritsevän, kokeilevan vaikka vessan ovea, onko vessa varattu, niin ei siitä sen jälkeen tule mitään. Sama jos jotkut keskustelee vessan ulkopuolella. Koppivessat on kaikkein pahimpia, niissä kun kuulee liiankin selkeästi muitten koppien äänet. Varsinkin koulun asuntolassa on tilanne vaikea, on käytävä vessassa silloin kun kaikki nukkumassa tai jossain ulkona, tai käytettävä jonkin toisen rakennuksen vessaa, jossa rauhallisempaa.
Yks keino on millä olen voinut tilannetta helpottaa on se että luen vessassa, taittelen vessapaperia tai ääritapauksessa suljen korvat ja kuvittelen olevani jossain suomen suven keskellä olevassa ulkohyyskässä luonnonrauhassa... Voi kuulostaa kummalliselta,mutta en tiedä miksi minullakin on tämä ongelma, kiva kuulla että on muitakin.