Miksi psykiatrit eivät osaa työtänsä? Hatusta arvotaan diagnoosit ja samasta hatusta myöhemmin kokeillaan mikäköhän lääke se sinua mahtaisi auttaa??? Kokeillaan, rotilla tämä ainakin on saanut aikaan tämmöistä...ulle, dulle, dof…Puoskareita ovat suurin osa! Vain muutaman inhimillisen ja vähän enemmän ammattitaitoisen olen tavannut ja minä olen nähnyt elämäni aikana todella monta "lanttumaakaria". Mutta kiitos heille! Kaksisuuntaiset ovat psykiatrien eläviä guinea piggejä! Virheet peitellään valehtelulla, toisilla lääkkeillä ja lopulta mullalla! Jos muualla töissä tekisit puolet kaikesta työstä pelkkää virhettä, olisit ajat sitten saanut potkut töistä! Ei, psykiatrit saa isolla palkalla munia niin paljon kuin sielu sietää! Ja silti pitää työpaikkansa, kaiken ympäristön arvostuksen ja kunnian ammattinsa puolesta! TÄMÄ ON NIIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Tässä yhtälössä on jotain pielessä ja pahasti!
Itse olen sitä sukupolvea, joka on joutunut odottelemaan sen lähes kymmenen vuotta oikeaa diagnoosia "hoidossa". Ensin täysin hatusta tempaistiin murrosiässä epävakaa persoonallisuusdiagnoosi, ilman testejä, kunnon haastatteluja ja omaisten kuulemisia. En edes täyttänyt diagnostisia kriteerejä mutta kyllähän ne äkkiä sinne potilaskertomukseen saa valehdeltua. Olen kuulemma kärsinyt tyhjyyden tunteesta (liittyy epävakaiseen) ainut vaan etten itse tiennyt siitä mitään! KIITOS KUN KERROIT MINULLEKIN tai siis ethän kertonut, vaan senkin sain lukea myöhemmin potilaskertomuksesta. Minua ei huolittu edes masentuneeksi vaikka olin syvässä depressiossa. Minä olen ollut sekamuotoisessa jaksossa heidän edessään ja se on ollut psykiatreille liian suuri pala purtavaksi. "Potilas on epätyypillisesti masentunut". Ei lamppu vintissä välähdä: olisikohan se kaksisuuntainen?
Vastuuton minusta tehtiin potilaskertomuksiin väkisin vaikka kävin päiväkoulua, iltakoulua ja kahta osa-aikaista työtä niin, että hyvä kun kerkesin edes nukkua. Seksuaalista holtittomuutta minulla ilmeisesti oli heidän mukaansa vain sen tähden, koska söin kuukautiskipuihini e-pillereitä mutta potilaskertomuksessa lukee ehkäisyyn, toinen asia mitä en itsekään tiennyt, ja minulla oli alkoholiongelma. Tietysti olen normaalina teininä yrittänyt tutustua vastakkaiseen sukupuoleen mutta en harrastanut seksiä vaikka nykypäivänä sitäkin pidetään normaalina. Mutta potilaskertomuksissa nämä minun miehiin tutustumiset on kirjoitettu siihen sävyyn, totta kai, kun mitäs muuta varten niitäkään pillereitä kukaan syö, vaikka sen olin kyllä kertonut!
Olen myös saanut uskonnollisen kasvatuksen perheessä, kerrottu, mutta siitähän ei ole laitettu potilaskertomukseen mitään kunnon mainintaa, ettei häiriytyisi se diagnoosi, mitä halutaan todistella. Kaikki normaali on tulkittu väärän diagnoosin lävitse ja on etsitty sille todisteita sieltäkin missä niitä ei oikeasti koskaan edes ole ollut. Ne asiat mitkä heille on kerrottu mutta eivät tue tätä diagnoosia, niitä ei ole kirjattu ylös potilaskertomukseen. Näillä mistä minulle tehtiin diagnoosi, saisi kyllä diagnoosin melkein kaikki Suomen nuoret! Minun potilaskertomukseni on täynnä asiavirheitä, jotka huomasin vasta vuosia myöhemmin, kun aloin epäillä, että joku täällä mättää. Niin mätti ja pahasti! Vasta linjassaan moneskohan psykiatri ajatteli omilla aivoillaan ja totesi, että kyllä on puuhaa riittänyt koulujen ja töiden kanssa! Ensimmäinen ihminen ja joka teki jo kääntöä oikeaan päin ja antoi edes masennus diagnoosin! Mun ainut OIKEA SYNTI oli alkoholiongelma ja kun siitä itse monesti otin puheeksi ja pyysin vieroitusta ja apua siihen niin kumma kyllä minua paheksuttiin, no totta kai, mutta samalla vähäteltiin, että ei sinulla mitään oikeaa alkoholiongelmaa ole. Niin ei tarvitse sitten sitä hoitoa siihenkään! Mutta vastuuton olen, kun juon. Mikä logiikka tässäkin on? Kiitos Jeesukselle olen siitäkin ajat sitten parantunut (ja tehnyt parannuksen) mutta miksi ei siihenkään mitään inhimillistä apua anneta, kun ihminen sitä pyytää?
Vasta, kun sain totaalisen kunnon mania kohtauksen kaikkien ihmisten edessä, psykoottisin oirein minulle vaivauduttiin tekemään kunnon psykologiset testit ja kunnon haastattelu. Myös läheisiäni kuultiin. Olin sisällä sairaalassa. Olin selkeä kaksisuuntainen mielialahäiriö mutta en epävakaa persoonallisuus mutta sitäkään väärää diagnoosia ei silti poistettu. KUITENKIN OLET, EI SITÄ TARVITSE TODISTAA MITENKÄÄN, ME TIEDÄMME SEN! Muut löydökset: neuroottiset piirteet mitkä tulivat ilmi persoonallisuus testeissä, ei tutkittu! Psykologi sanoi, että hän tekee vain sen mitä pyydetään ja lisätutkimuksia ei sen tähden tehdä. Minulla olisi myös neuroosin diagnoosi jos se olisi haluttu tutkia mutta eipähän niitä edes kiinnosta!
...jatkuu
Itse olen sitä sukupolvea, joka on joutunut odottelemaan sen lähes kymmenen vuotta oikeaa diagnoosia "hoidossa". Ensin täysin hatusta tempaistiin murrosiässä epävakaa persoonallisuusdiagnoosi, ilman testejä, kunnon haastatteluja ja omaisten kuulemisia. En edes täyttänyt diagnostisia kriteerejä mutta kyllähän ne äkkiä sinne potilaskertomukseen saa valehdeltua. Olen kuulemma kärsinyt tyhjyyden tunteesta (liittyy epävakaiseen) ainut vaan etten itse tiennyt siitä mitään! KIITOS KUN KERROIT MINULLEKIN tai siis ethän kertonut, vaan senkin sain lukea myöhemmin potilaskertomuksesta. Minua ei huolittu edes masentuneeksi vaikka olin syvässä depressiossa. Minä olen ollut sekamuotoisessa jaksossa heidän edessään ja se on ollut psykiatreille liian suuri pala purtavaksi. "Potilas on epätyypillisesti masentunut". Ei lamppu vintissä välähdä: olisikohan se kaksisuuntainen?
Vastuuton minusta tehtiin potilaskertomuksiin väkisin vaikka kävin päiväkoulua, iltakoulua ja kahta osa-aikaista työtä niin, että hyvä kun kerkesin edes nukkua. Seksuaalista holtittomuutta minulla ilmeisesti oli heidän mukaansa vain sen tähden, koska söin kuukautiskipuihini e-pillereitä mutta potilaskertomuksessa lukee ehkäisyyn, toinen asia mitä en itsekään tiennyt, ja minulla oli alkoholiongelma. Tietysti olen normaalina teininä yrittänyt tutustua vastakkaiseen sukupuoleen mutta en harrastanut seksiä vaikka nykypäivänä sitäkin pidetään normaalina. Mutta potilaskertomuksissa nämä minun miehiin tutustumiset on kirjoitettu siihen sävyyn, totta kai, kun mitäs muuta varten niitäkään pillereitä kukaan syö, vaikka sen olin kyllä kertonut!
Olen myös saanut uskonnollisen kasvatuksen perheessä, kerrottu, mutta siitähän ei ole laitettu potilaskertomukseen mitään kunnon mainintaa, ettei häiriytyisi se diagnoosi, mitä halutaan todistella. Kaikki normaali on tulkittu väärän diagnoosin lävitse ja on etsitty sille todisteita sieltäkin missä niitä ei oikeasti koskaan edes ole ollut. Ne asiat mitkä heille on kerrottu mutta eivät tue tätä diagnoosia, niitä ei ole kirjattu ylös potilaskertomukseen. Näillä mistä minulle tehtiin diagnoosi, saisi kyllä diagnoosin melkein kaikki Suomen nuoret! Minun potilaskertomukseni on täynnä asiavirheitä, jotka huomasin vasta vuosia myöhemmin, kun aloin epäillä, että joku täällä mättää. Niin mätti ja pahasti! Vasta linjassaan moneskohan psykiatri ajatteli omilla aivoillaan ja totesi, että kyllä on puuhaa riittänyt koulujen ja töiden kanssa! Ensimmäinen ihminen ja joka teki jo kääntöä oikeaan päin ja antoi edes masennus diagnoosin! Mun ainut OIKEA SYNTI oli alkoholiongelma ja kun siitä itse monesti otin puheeksi ja pyysin vieroitusta ja apua siihen niin kumma kyllä minua paheksuttiin, no totta kai, mutta samalla vähäteltiin, että ei sinulla mitään oikeaa alkoholiongelmaa ole. Niin ei tarvitse sitten sitä hoitoa siihenkään! Mutta vastuuton olen, kun juon. Mikä logiikka tässäkin on? Kiitos Jeesukselle olen siitäkin ajat sitten parantunut (ja tehnyt parannuksen) mutta miksi ei siihenkään mitään inhimillistä apua anneta, kun ihminen sitä pyytää?
Vasta, kun sain totaalisen kunnon mania kohtauksen kaikkien ihmisten edessä, psykoottisin oirein minulle vaivauduttiin tekemään kunnon psykologiset testit ja kunnon haastattelu. Myös läheisiäni kuultiin. Olin sisällä sairaalassa. Olin selkeä kaksisuuntainen mielialahäiriö mutta en epävakaa persoonallisuus mutta sitäkään väärää diagnoosia ei silti poistettu. KUITENKIN OLET, EI SITÄ TARVITSE TODISTAA MITENKÄÄN, ME TIEDÄMME SEN! Muut löydökset: neuroottiset piirteet mitkä tulivat ilmi persoonallisuus testeissä, ei tutkittu! Psykologi sanoi, että hän tekee vain sen mitä pyydetään ja lisätutkimuksia ei sen tähden tehdä. Minulla olisi myös neuroosin diagnoosi jos se olisi haluttu tutkia mutta eipähän niitä edes kiinnosta!
...jatkuu
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatkoa edelliseen.
Tosi asiassa kaikki tarvittava tieto oikeaan diagnoosiin oli jo silloin alussa mutta sitäpä ei haluttu selvittää! Ensimmäisen depression olin jo saanut 10-vuotiaana, ensimmäisen manian 12-vuotiaana, ja ensimmäisen psykoosin 18- vuotiaana. Tullessani psykiatrin vastaanotolle noin kaksikymppisenä olin jo todella kauan kärsinyt ja huonossa kunnossa ja sekamuotoisessa lähinnä depressiossa. Lääkäri ei edes vaivautunut tekemään kunnon haastattelua, että olisi selvittänyt tämän! Testejä ei tehty. Ei edes pikatestejä. Kirjoitin terapia mielessä pienen koosteen elämästäni ja HÖLMÖ vielä vein sen sinne, sieltä löytyy nämä, mutta ei tietysti näin sanoin koska en itse tuntenut sairautta silloin. Mutta kun ketään ei kiinnosta ja minut haukuttiin pystyyn, että tämmöisiä vielä menen kirjoittelemaan ja tuomaan luettavaksi! Luultavasti niitä ei silloin ainakaan kukaan lukenut! Koskaan ei siitä mitään puhuttu vaikka sitä toivoin. Jos luki, niin se on jo tietoinen väärän diagnoosin pitäminen koska ne selkeästi on sieltä löydettävissä. Sairaslomaa ja lääkitystä ei tippunut. Ei tietenkään, kun olin sillä epävakaisuus diagnoosilla vain vastuuta kartteleva yhteiskuntaa hyväksikäyttävä loinen, jonka oikea hoito on: POTKU PERSEELLE!
Minä olen saanut noin kaksi vuotta "hoitoa": KYLLÄ SINÄ JAKSAT! Ei SINUA VÄSYTÄ - TERAPIALLA! HULLU MINÄ OLEN OLLUT, ETTÄ SITÄ VIELÄ KÄVIN KESTÄMÄSSÄ! Jälkikäteen olen tajunnut, että osa väsymystä on ollut ihan normaalia koska tein liikaa samaan aikaan, edes tätä ei kukaan sanonut. Tosin työtä oli köyhän perheen lapsen pakko tehdä, jos mieli opiskella. Mutta toisen opinahjon olisin voinut jättää pois! Sen tekisin toisin! Tätäkin olen ihmetellyt, miten tämäkin minun elämäni kokonaan vähäteltiin!
Minun kohdallani lääkäri, siis psykiatri, jätti myös pois sulkematta somaattiset sairaudet. Niitä ei poissuljettu, eikä tutkittu. Minulla on MYÖS kilpirauhasen vajaatoiminta (tekee myös masennusta)! Luultavasti ollut jo lievänä silloin! Niin monta oiretta lähti, kun sain siihen lääkityksen mm. ärtymys ja osa masennuksesta mikä sekin on ensin tulkittu epävakaan hankaluudeksi, myöhemmin kaksisuuntaiseksi mutta kyse oli kilpirauhasesta! Olen silti asiallisesti käyttäytynyt mutta ei sille mitään voi jos on kireä! Tulevaisuus näyttää onko vieläkin enemmän tämän tyyppisiä muitakin ongelmia. Viitteitä on muistakin somaattisista sairauksista. Sydämessä on myös todettu vikaa, kun vihdoin sinnekin tutkimuksiin pääsin...”mutta kyllä sinä jaksat ja et sinä sairas ole! Sairasloma ei ole toimeentulo, ymmärrätkö?”
Nyt näyttää siltä, että psykiatrit ovat huomanneet tämän kuinka paljon heille sattuu virheitä, siitä on jopa tutkimustulosta. Nämä juuri minun läpikäymäni ovat ne yleisemmät: epävakaa persoona tai pelkkä masennus. Mutta näyttää siltä, kun tätäkin palstaa on lukenut ja monen puolisonkin juttuja, niin toisesta äärilaidasta nyt sitten on menty toiseen äärilaitaan. Annetaan diagnoosi niillekin, joille se ei kuulu eikä osata erottaa niitä toisistaan. Siispä epävakaiset persoonat nykypäivänä saavatkin ensin kaksisuuntaisen diagnoosin ja sen mukaisen hoidon. Ei se sekään ole oikein kenellekään! Tässä kärsii koko bipolaarihäiriöisten maine sen kustannuksella. Kärsii siitä myös se persoonallisuus häiriöinen, turhaan syöttävät vaarallisia lääkkeitä, ei ne lääkkeet vastuuttomuutta kenestäkään paranna!
Multa ei kukaan pyytänyt anteeksi vuosien kestänyttä hoitovirhettä, jota tehtiin lääkäreiden, lääkkeiden, hoitohenkilökunnan, terapioiden ja kaiken kohtelun kanssa. Multa ei otettu pois väärää diagnoosia vaikka tutkimuksien mukaan minulla ei sitä ollut. Uusi laitettiin vain päälle! Loppuun asti tutkimuksia ei haluttu viedä, siis tutkia myös neuroottisuuteni. Luultavasti sen tähden koska neuroottisuus ja epävakaa ei oikeastaan voi olla samassa ihmisessä. Ne ovat niin toistensa vastakohdat. Ne neuroottiset ihmiset mitkä ovat sillä diagnoosilla, eivät ole yhtään sen neuroottisempia kuin minäkään! Tunnen neurootikkoja paljon!
...jatkuu
Jatkoa edelliseen. Ja kukaan ei voi korvata sitä kärsimystä minulle mitä minulle hoidossa tehtiin ja oikean hoidon laiminlyönnissä. Minä olen TRAUMATISOITUNUT myös tästä! Suurin osa ei olisi kestänyt minun elämääni vaan olisi vetänyt itsensä kiikkuun jo ajat sitten. Muuta hyvää tässä ei ole kuin se, että kun minä löysin Jeesuksen, hän on parantanut minua kaikesta tästä ja yksin hänen takiaan olen tästäkin selvinnyt hengissä! Kunnia Jumalalle! Ja en ole tehnyt hoitovirhe valitusta vaikka kaikki syy olisi. Jumala on voimallinen kostamaan tämän paljon paremmin minun puolestani, mikään maallinen ei siihen riitä! Se on Jeesuksen kädessä! Tosin olen antanut anteeksi jo itseni takia ja Jeesuksen. En myöskään usko, että mielenterveystapauksissa potilaalla olisi oikeasti realistisia mahdollisuuksia saada näitä vastuuseen. Ja vaikka saisikin, mikäköhän se korvaussumma olisi siitä, että minut vielä kaiken tämän kärsimyksen päälle riepotellaan kaikkien oikeuksien edessä koko persoonallisuudestani lähtien vuosi tolkulla? Turha luulo, että kukaan myöntää mitään ainakaan ilman taisteluja! Sama kuin taistelisit psykopaatteja vastaan, sinä olet altavastaajana!
Onko muita kohtalotovereita? Mitä diagnooseja ja hoitoja sinun päällesi on laitettu? Teitkö kantelun? Pyysikö sinulta kukaan anteeksi? Korjattiinko sinun diagnoosisi vai laitettiinko se vain päälle?
nimimerkillä KÄRSINYT JA HYVÄUSKOINEN HÖLMÖ
Tarinan opetus: älä koskaan luota psykiatriin! Minulle kävi näin koska luotin alkuvuodet liian paljon heidän ammattitaitoonsa ja auttamishaluunsa!
http://www.tohtori.fi/?page=5575414&id=1420458
http://yle.fi/uutiset/mielialahairio_diagnosoidaan_usein_vaarin/6204178
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=1700728
http://z.cotot.com/aihe/kaksisuuntainen-mielialahairio/lyhyesti-tutkimus-viittaa-kaksisuuntainen-mielialahairio-on-overdiagnosed
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98511
Tajuatko itsekään mitä paskaa suollat?
Maanisdepressiivinen : Mulla ei ole paljoa tuohon lisättävää,niin samanlainen tapaus olen. Toistakymmentä vuotta hoidettiin väärin. Lääkärit pitäisi saada vastuuseen tälläisestä! Sinne meni ne reilu 10 vuotta elämästä hukkaan ja kukaan ei vastaa mistään teoistaan.
Otan osaa, ymmärrän!
-
Eikö ole kummallista, kun potilaille huudellaan vastuuta omasta elämästä ja sitten he itse eivät ota mitään vastuuta tekemisistään? Kummallisinta on se, kun mitään ei tarvitse perustella vaikka se kuuluu lääketieteen peruslähtökohtiin. Diagnostiset kriteerit ja testit on mutta käytännössä niitä ei tarvitsekaan noudattaa! Haastattelustakin saa poimia vain mikä itseä miellyttää! TODELLA OMITUISTA! TÄYSIN MIELIVALTAISTA!
Tässä on myös yksi lääkärien mielivallasta kärsinyt!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10364953
Minä pääsin irti katkeruudesta Jeesuksen avulla, anteeksi antamalla. Se kannattaa tehdä jo itsensäkin takia, katkeruus myrkyttää ja siitä ei pääse eheytymään muuten. Ilman uskoa en olisi löytänyt tosin voimaa enkä syytä siihen. Minua auttoi se, kun tajusin, että sekin on synti, jos en anna anteeksi ja se, että olen katkera muille, kun itse olen armosta saanut anteeksi omat syntini. Vain armon kautta löytyy voima antaa anteeksi. Rukous auttaa!
Alla oleva linkki. Suhtautua pitää varauksella onko oikea lääkäri mutta käytännön kokemuksien kautta voin sanoa, että puhuu ihan niin kuin psykiatri: asia periaatteessa näin mutta käytännössä me teemme näin. Tässä esimerkki ”arvontahatusta”! Olispa kiva, jos kyseinen psykkari haluaisi kertoa meille tavan tallukoille (jos eksyy tälle palstalle) millä tavoin käytännössä tämän kaksisuuntaisen diagnoosi tehdään, kun periaate eikä käytäntö kohtaa skitsofreniassakaan. Eikä ole kohdannut meidän Bipojen kohdalla. Haluaisin tietää, että miksi sitten ylipäänsä nähdä vaivaa laatia diagnostisia kriteereitä ja psykologisia testejä, jos kuitenkin käytännössä on jotkut ”kirjoittamattomat säännöt” minkä perusteella diagnoosit arvotaan. Ja miksi näitä ei sitten kerrota ja tehdä niistä kriteerejä? Kuulostaapa hyvin hämärältä touhulta ihan niin kuin koko psykiatrian alan historia. Missä tässä toiminnassa on se TIEDE?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11064579
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/houruinh.htm
"Missä tässä toiminnassa on se TIEDE?"
Psykiatreilta puuttuu tieteellinen ajattelu, joten sitä ei ole lainkaan diagnosoinnissa. Tosiaan he vetävät hatusta diagnoosit, perustelematta mitenkään. Heille tärkeintä on lääketehtaiden bonukset, ei asiakkaan hyvinvointi eikä lääkkeiden sivuvaikutusten huomiointi.
Kaikilla mielenterveyskeskustelujen palstoilla on psykiatri-nimimerkki, joka ei osaa argumentointia, joten tosiaan tiedettä ei ole psykiatrian diagnosoinnissa.
Ymmärrän kyllä yskän. Psykiatrit ovat totuuden vääristelijöitä ja kyynisiä irvailijoita jotka leikkivät ja pelleilevät ihmiselämien kustannuksilla ja voivat pilata ne lähes kokonaan väärillä lääkityksillä ja väärillä diagnooseilla. Olet kärsinyt vääryyttä, muttet ole ainoa.
Olkaa ihmiset tarkkoina.. minun ei käynyt hyvin.
Kohdallani kaikki sai alkunsa työpaikkakiusaamisesta.. 1½ vuotta jaksoin, sen jälkeen romahdin ja päädyin osastohoitoon. 4 vkon aikana minulle langetettiin dg bipo II ja lääkitys aivan järjetön. (seroquel, risperdal ja deprakine)
Sekaisin kuin seinäkello haahuilin kuukausia ja ihmettelin miksen voi hyvin? En löytänyt itsestäni mitään kaksisuuntaiseen viittaavaa, ellei nyt kovaa työntekoa tähän lasketa.
Lopetin lääkkeet, en voinut hyvin. Masensi, ahdisti, väsytti, olin aloitekyvytön, saamaton, voimaton, palelin, nukuin ilman lääkkeitä 12h/vrk, en jaksanut ulkoilla enää koirien kanssa.. joku oli pielessä ja pahasti. Olen työkyvytön voimattomuuden vuoksi. En jaksa enää kuin nousta sängystä ja käydä wc:ssä.
Psykiatrille kerroin oireista, nosti Deprakine annosta ja sanoi minun olevan hypomaniassa??????
Itse olen sitä mieltä, että kyseessä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kesällä arvoni olivat T4V 16,9 ja syksyllä enää 12,0 TSH 1,7.
Tunnen miten voimat vähenevät joka päivä, kurkun kohdalla tuntuu olevan iso möykky. En jaksa enää, en yhtään =(.
Myös masennuslääke Valdoxan kokeiltu, ei auttanut pahensi vain oloani.
Psykiatria on yhtä pseudotieteilyä alusta loppuun asti.
http://www.youtube.com/watch?v=g7rACI-WJEw