en ole enään pikkulapsi äiti ja isä!

Mulla on jo toi vaihe menny ohi.. Ite oon iältäni vielä pentu (14), mutta ehkäpä liikaa kokenu ikään nähden. Kaikkien niitten vaikeuksien kautta oon oppinu ymmärtää äitiä, jonka kanssa me asutaan kahestaan. Se ns. määräileminen on vaan huolenpitoa omasta rakkaasta lapsesta. Se äiti tai isä, joka ei aseta lapselleen rajoja, ei välitä. Viimeks toissa viikolla tajusin, kuinka äiti musta välittää, ku olin aivan liian kännissä, enkä vastannu sille puhelimeen. Äiti oli kiertäny kylää autolla ja soittanu kaikille mun kavereille. Loppujen lopuks se sit löys mut yhen jätkän etupenkiltä sammuneena. Äiti vei mut kotiin eikä pystyny nukkumaan moneen tuntii, koska pelkäsi mulla olevan alkoholimyrkytys.
Sääntöjen asettaminen on vain huolehtimista, sen tajuaa vasta monen mutkan kautta..
Mailailkaa, jos intoa löytyy..

Ompa sullakin ongelmat! Aika heikko luuseri oot jos tollasen takia oot yrittäny itsaria. Jos toi on sun elämässäs suuri vastoinkäyminen, sä tapat oikeesti ittes ennenku oot 15! Suurempaa on! HALOO!!
Sun vanhemmat välittää susta! Ne haluu pitää susta huolta! Sä oot vasta 13 ja vanhemmillas on OIKEUS määräillä sua! Aattele jos ne päästäis sut mihin vaan. Jos et tulis yöks kotiin ni ei soittais tai ettis, sit ku näkin seuraavan kerran ni toteis vaan jotain et "Mis sä oikeen olit?" tai "No olipa pitkä riessu". Ne ei välittäis yhtään. "Tyttö on yön poissa, ei se nyt haittaa. Tuskin sille mitään sattuu...."

Itsemurhaa? Hmph! Joillain on todellisia ongelmia ja sä aiot tehdä itsemurhan vaan siitä et vanhempas vielä huolehtii susta? Mene kasvamaan... Sä et vielä osaa kantaa itestäs vastuuta tai tietää mitä se edes on. Jos jotain tapahtuu niin äkkiäpäs siinä tulee sormi suuhun...